Jotain kaunista, jotain piristävää

Oli puhe kuvata tälle harmaalle ja pyryttävälle aamupäivälle jotain kaunista ja jotain piristävää, joten kuvasin nämä kivet lautasella ikkunalaudallani.


Joukossa on mukana mm. sininen Enkelikivi, vaaleanpunainen Ruusukvartsi, keltainen Sitriitti jne. Kaikkien nimiä ja tarkoituksia en muista. Niitähän voisi katsella vaikka täältä.

Taskussani joskus kannan jotain näistä kivistä. Harmi vain kun useinkaan vaatteissani ei ole taskuja. Onneksi takissa on aina taskuja..

(Mutta jos voisin antaa vaateteollisuudelle vinkkejä niin ehdottomasti sanoisin, että erilaisiin vaatteisiin jonkinnäköisiä taskuja! Kesälläkin kun liikkuu ulkona ja haluaisi lähteä esim. rannalle ja kävelylle ilman laukkua niin mihin laitat puhelimen, kolikkopussin, avaimet jne..? Aina ei naisihminenkään halua kantaa laukkua mukanaan tai kaulassa roikkumassa puhelinta ja avainta..)

Life on Mars

Yllättävä sarja oli tämä Life on Mars. Se alkoi kuin varkain, ja tulee nyt tänään lauantaina klo 23 uusintana Subilla.

Onko nyt jotenkin tapetilla tämä aikamatkailu kun sitä kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissakin viljellään. Mielenkiintoinen aihe on tässäkin tv-sarjassa, joka sekoittaa rikosdraamaa, ihmissuhdeasioita sekä tietenkin tätä ihmeellistä aikamatka-aihetta 2000-luvulta 1970-luvulle..

Jään mietiskelemään tätä aikamatkateemaa. Se minua vielä jotenkin epäilyttää ja askarruttaa. Menee vähän scifin puolelle...

Mutta sarja on taattua brittikamaa huippunäyttelijöin!

Kylätie on hiljainen

Kuva on otettu muutama minutti ennen kuin selvisi, että Kärpistä tuli Suomen Mestari 2008!!

Yllättäen löysin myös itseni katsomasta sitä peliä telkkarista, ja aidosti iloitsin voitosta, tulihan se kotikaupungille. Heti kun voitto selvisi, alkoi kuulua armoton pauke: ilotulitustahan ne siellä Raksilan hallin lähellä paukuttelivat.

Raitti on vieläkin tyhjä, muutama auto silloin tällöin ajelee ohi. Kävelijöitä ja pyöräilijöitä ei näy ollenkaan. Niin se vain jääkiekko vaikuttaa ihmisiin.
(Itse en kovin tunnepitoisesti suhtaudu asiaan, kuten en mihinkään urheilun saralla, olen kuin sivustaseuraaja näissä asioissa..En tunne kuuluvani joukkoon.)

Lauantain dvd-löytö ja muita sattumuksia..

Kävin viime syksynä elokuvissa katsomassa tuon Leonard Cohenin elämästä tehdyn dokumenttielokuvan I'm Your Man, joka oli täynnä musiikkia. Ihastuin siihen, olenhan ihaillut Cohenia reilut parikymmentä vuotta.

Tänään kävin R-kioskilla ja tämä samainen elokuva oli siellä myynnissä dvd:nä ja hinta oli 3 euroa! Aina silloin tällöin tekee hyviä löytöjä, aina ei tarvitse raahautua kirpputoreille hyviä löytöjä tekemään, niitä saattaa tehdä lähikioskistakin.



Oikeastaan lähdin kioskille ostamaan tuota uusinta Episodi-lehteä, mutta sitä ei siellä ollut. Eikä myyjä edes tiennyt mikä lehti se sellainen on.. Piti hieman nätisti valistaa, että elokuvalehtihän se on.. Myyjä-parka (nuori tyttö) oli varsinaisessa piinapenkissä työssään kun minua ennen eräs mies, Kärppäfaneja, halusi osallistua vedonlyöntiin Kärppien hyväksi eikä myyjä oikein tiennyt, että mistä nyt oikein on kysymys. Miesasiakas tuskastui täysin! Ja sitten minä vielä menin kysymään hänen mielestään erikoista ja epätavallista lehteä, josta hän ei ollut ikinä kuullutkaan.


Kyllä toisaalta teki mieli sanoa, että valistuneisuus ja yleissivistys eivät olisi yhtään pahitteeksi, tuollaisessa työssä varsinkaan, mutta olen kiltti ihminen. Otin äidillisen tyylin, ja valistin..

(Niin ja jääkiekosta en tiedä kyllä paljonkaan, muuta kuin sen, että Kärpät pelaa tänään lauantaina SM-liigan finaalissa Bluesin kanssa. Niistä tulee siis Suomenmestareita jos voittavat.. (Entä jos eivät voita..? Taas sitten pelaamiset jatkuvat..?)

Enemmän minua urheilun saralla ilahdutti (ja kiinnosti) eilen myöhään se kun tyttären kanssa katsottiin kun Hanna-Maria Seppälä kauhoi MM-hopeaa uinnissa! Siinä on sitten esimerkillinen urheilija, hyvä esikuva kaikille nuorille! Ja aurinkoinen tyyppi!

Kylläpäs kaikenlaista tänään on tapahtunut:

Vanha ystäväni vieraili pitkästä aikaa luonani; saimme kahvin, teen ja suklaakeksien voimalla parannettua taas hieman maailmaakin! Ihanat juttutuokiot, kiitos Ystävälle siitä. Tuli oikein piristynyt mieli taas. Eilispäivän alakuloisuus on tipotiessään.

Käynti lähikaupassakin voi piristää: olipas siellä pitkä ja komea vartija saanut aamuvuoron! Myyjätär flirttaili hänen kanssaan täysin avoimesti, ihan positiivisessa hengessä. Ja kun he huomasivat minut ostoskärryjeni kanssa niin tämä nuori vartijamies ihan punastui. Voisi sanoa, että kevät on tullut ja "love is in the air"-niminen laulu rupesi päässäni soimaan. Käynti lähikaupassakin voi siis saada hymyilemään! Vaikka kauppa olisi muuten kuinka tylsä, ja vaikka sieltä olisi juuri loppunut se tuote, jota lähti hakemaan...

Vihanneksia

Vatsat täynnä pizzaa astelimme tyttären kanssa kaupassa suoraan hedelmä- ja vihannesosastolle, ei haluttanut mitään raskasta. Niinpä kokosin erikoisia vihanneksia, joista aion tehdä huomenna lauantain pääruuan. Ja pakkohan ne oli kuvata kun olivat niin kauniita nämä: banaanishalottisipuli, kyssäkaali ja bataatti. Ne ovat vihanneksia, joita tosi harvoin ostan.

Mitähän niistä loihtisi.. Vinkkejä otetaan vastaan. Itse ajattelin wokkityylistä, muuta ei tule mieleen..

Tunnustusta tuli, ihanaa!

Tähän päivään sopi tosi hyvin tämä ihana tunnustus. Olen siitä nyt niin otettu, että mietiin tässä jonkin aikaa kenelle tätä eteenpäin jakaisin. Kiitos !

Lähden tyttären kanssa kaupungille ja perinteisesti pizzalle, ihan oikeaan pizzeriaan, pitkästä aikaa.

Lisää myöhemmin.

Kokemuksia Lupauksista

(Kuva tanssiteoksesta Lupauksia, Alpo Aaltokoski & Pirjo Yli-Maunula)

On hyvä joskus lähteä kotoa pois hetkeksi. On hyvä nähdä muidenkin näkemyksiä tähän elämään. Näin kävi eilen kun lähdin katsomaan koreografi ja tanssija Alpo Aaltokosken palkittua tanssiteosta Lupauksia, jossa hän esiintyy Pirjo Yli-Maunulan kanssa.

Lupauksia kertoo ihmissuhteesta; ihmisten kohtaamisesta ja siitä kuinka jokainen suhde jää meihin, kuinka kannamme ihmissuhteita läpi elämämme. Hieno teos, joka sai ajattelemaan omaa elämää, omia ihmissuhteita, omia epäonnistumisia ja omia tähtihetkiä.

Koko illan olin kotona hyvin mietteliäs, alakuloinenkin. On hyvä, että eri taidemuodot sillä tavalla ravistelevat, saavat ajattelemaan.

Nämä upeat tanssitaiteilijat kertoivat sen mitä itsekin usein pyöritän mielessäni ihmissuhteista ja olemassaoloni tarkoituksesta. Kiitos heille näkökannasta. Olen taas yhtä kokemusta viisaampi.

Ja mitä ne on ne Lupaukset? Mistä teoksen nimi tulee? Parisuhteessa luvataan rakastaa. Ehkä nimi tulee siitä..

The Dark Knight

Uusi Batman-elokuva on nyt kuulemma esitetty koeyleisölle, ja lehdet tietävät kirjoittaa, että Heath Ledgerin rooli Jokerina on niin järisyttävä, että kukaan ei koskaan voi ylittää sitä roolisuoritusta. (Onhan Batman-elokuvien Jokerina nähty montakin näyttelijää, mm. Jack Nicholson).

Mutta suurin uutinen oli, että koeyleisö oli täysin järkyttynyt Heathin esittämän Jokerin kuolemasta elokuvassa. Elokuvan varsinainen ensi-ilta on kesällä, ja nyt elokuvapomot vielä miettivät josko elokuvaa muutettaisiin niin, ettei Jokeri kuolekaan.


Olen käynyt trailerin katsomassa ja jälki on vakuuttava; Heath Ledgerin Jokeri vaikuttaa juuri niin maaniselta ja hypnoottisen hirveältä kuin on sanottukin. Kyllähän Heathin oikea kuolema nyt tammikuussa varmasti vaikuttaa siihen miten elokuva menestyy, ja miten se otetaan vastaan. Itsekin aion sen mennä heti ensi-illan aikaan katsomaan.

Mutta seurataan tilanneta. Jäin kyllä miettimään sitä koeyleisöä, että minkähänlaista porukkaa se on ollut ja onko järkytys aiheellista, vai tulisiko se vain hyväksyä, että sekä Heath Ledger on oikeasti kuollut että hänen esittämänsä Jokerikin kuolee..

Käykäähän katsomassa traileri täältä vaikka.

100. blogiteksti

Tänään oli taas makeaa mahan täydeltä kun kävi vieraita: tyttölapsia ja minullekin aikuista seuraa. Kiitos kun kävitte ilahduttamassa elämäämme!

Pähkinä-suklaapallot levisivät pussista pöydälle ennenkuin pääsivät kippoon. Siitä tuli vaan jotenkin hauska näky, ja kamera oli kädessä heti.

Huomenna on tiedossa kulttuuririentoja, pitkästä aikaa! Nykytanssia, tai paremminkin tanssiteos. Pidän tanssista esittävänä taiteena. Mutta ehkä siitä sitten huomenna..

Niin ja tämä on todellakin sadas blogitekstini.

Tänään se alkaa uusintana!

Jippiai-jee: Villi Pohjola alkaa tänään uusintakierrokselle, pitkästä aikaa! Se oli -90-luvulla lempisarjani, mutta niin vain sen jotkut tapahtumat ovat painuneet jo unholaan. Sen sijaan vahvat ja värikkäät henkilöhahmot ovat hyvässä muistissa.

Sarjassa on realistisia, ja meille suomalaisille sopivia henkilöhahmoja: on synkkiä ja angstisiakin ihmisiä, ei vain iloisia ja onnellisia. On neuroottinen lääkäri, kipakka lentäjänainen, flirttaileva radiotoimittaja jne. Kaikkiin heihin pystyi samaistumaan. Ja ne jylhät maisemat! Hirvi kävelemässä pitkin kaupungin raittia! Muistoja tulvahtelee mieleen, muisti palailee pätkittäin.

Ei muuta kuin telkkari auki klo 14.50 ja kanava on kolmonen.

Pieniä muutoksia

Muutin hieman tuota blogini pääotsikkoa. Jätin pois sen Brokeback Mountainin johtolauseen, että Rakkaus on luonnonvoima eli Love is a force of nature. Se oli vaan mielestäni liian pitkä otsikkoon, vaikka hyvä lause onkin..

Joskus sokeutuu kaikelle eikä huomaa pieniäkään vikoja omassa tekemisessään. Tämä blogin pito on minulle niin uutta; olen ollut kuvioissa mukana tammikuun lopusta eli vasta noin 2,5 kuukautta.

Uusi ja iso maailma, blogistania, on avautunut, ja avannut silmäni.

Alku aina hankalaa, mutta tässä vaiheessa alkaa jo olla monessa asiassa vähän viisaampi. Yksi asia, joka on aiheuttanut keskustelua monien blogeissa, on kommentointi. Totean tähän vain, että meitä on moneksi; toiset haluavat ottaa kantaa asioihin tai kommentoida nättejä kuvia. Toiset eivät millään. Hyväksyn molemmat. En voi vaatia kommentointia, mutta toivon, että silloin tällöin joku jättää jälkensä tähän blogiin. Ei tarvitse joka kerta. Voi täällä käydä ihan vaan huvikseenkin lukemassa, ihan kuin kävisi tsekkaamassa iltapäivälehtien otsikoita, että 'onko tullut mitään uutta'..

Monia ajatuksia on tänäänkin risteillyt mielessäni.. Ajatusleikit jatkuvat taas huomenna.

Mietiskelyä tiistaipäivänä

Selailin kalenteria tänään ja huomasin, että kesäkuu, heinäkuu ja elokuu ovat ihan tyhjiä. Mietin mitä haluaisin ja mitä kykenen (siis rahallisesti) toteuttamaan tänä kesänä..

Tuntuu, että kesä on jo kohta ovella. Monia asioita pitää vielä tehdä ennen kesän tuloa. Ikuisuusprojektina on tämä painonpudotushaave, mutta sen suhteen alkaa jo toivo hieman hiipua. Lasten kanssa teemme pari pientä reissua, mutta ulkomaille emme pääse tänä(kään) vuonna.

Onneksi asumme alle kilometrin päässä uimarannasta ja lapset ovat hyvin uimataitoisia, siellähän ne kauniit päivät sitten kuluvat; minulla kirja, kahvia termoksessa ja lapset kirmaavat vedessä. Sehän se sitä parasta kesää kai onkin!

Lapset pitävät vapauden tunteesta kesällä! Ja työtön pitää myös! Täytyy nauttia joka hetkestä!

*************

Päivän lööpit tiesivät tänään kertoa Jani Sievisen ja ruotsalaisen kihlattunsa saaneet tänä aamuna varhain tyttölapsen! Lapsi oli syntynyt kuukauden etuajassa. Eli niin vaan tulivat taas omat ajat mieleen 12 vuoden takaa kun Oinas-tyttöni syntyi kaksikiloisena ja noin kaksi kuukautta etuajassa.

Ensimmäinen kuukausi hänen elämästään vierähti keskolassa. Se oli kummallista aikaa. Tuntui kummalliselta aina keskola-päivän jälkeen palata tyhjään kotiin katsomaan telkkaria ja tekemään arkiaskareita. Sitä tunnetta on ja oli vaikeata kuvailla muille äideille, jotka saivat vauvansa kotiin heti kun itsekin pääsivät. No, palaan tähän aiheeseen vielä myöhemminkin. Viimeistään sitten kun loppukesästä kerron kuopukseni synttäreistä ja hänen syntymästään..

Mutta oikein onnellinen olen siitä, että Sievisen pariskunta sai terveen pienen tyttövauvan. Kun perheeseen syntyy yllättäen keskosvauva, laittaa se ihan kaiken uuteen järjestykseen. Ja koko lähipiiri on hälytystilassa ja valmiudessa..

*************

Tänään en ole syönyt suklaata, mutta törmäsin tällaiseen asiaan: täällä on ihan yhdistys sitä varten olemassa. Pitäisiköhän liittyä paikalliseen suklaayhdistykseen. No, voihan sitä suurta herkkua yksinkin syödä, mutta mitähän etuja siitä olisi jos oikein yhdistykseen kuuluisi. Otanpa selvää.
Ja liikaa ei saa syödä, vaikka olisi kuinka herkkua.

Päivän löytöjä

Tällainen Molla-Enkeli liihotteli meille tänään, se löytyi Postin tarjouskorista. Nyt se asuu meillä.



Posti toi kuopukselle mieluisan yllätyksen; Minimaailmasta tuli paketti, joka sisälsi mm. tämän kauniin nukketalon nuken, joka sai heti nimekseen Lilja. Paketissa oli myös tuo ompelukone ja sakset, sekä pienen pieniä vaatehenkareita ja pieni nalle nukkekodin lapsille. Kyllä oli mieluinen paketti. Kuopus laski jo viime viikolla päiviä paketin tuloon ja yllätys oli suuri kun se tuli jo nyt heti maanantaina.

Tällaisia kivoja 'lapsellisia' ja tyttömäisiä asioita tänään.

Aika hyvä pilapiirros

Lauantain Kalevassa oli tällainen hometalopilapiirros. Asia on monelle varmaan aika ajankohtainenkin. Itsekin kävin vuosia sitten katsastelemassa taloja, joista jäi miettimään monia asioita: miksi kellarin saunan lauteet olivat mustia, miksi jotkut talon huoneista olivat kylmiä ja jotkut lämpimiä..

Silloin ei tullut ostettua taloa, ei uutta eikä vanhaa, ja nyt onkin sitten elämäntilanne ihan toinen. Talohaaveet ovat jääneet vuosien, vuosien taakse. Tyytyväinen kerrostaloasuja tuli minusta.

Olisi voinut käydä toisinkin..

Tunnelmia sunnuntain synttärikemuista

Kylläpä on tullut kakkupohjia paistettua. Ja jotta kakut sopisivat kaikille kylään tuleville vieraille, teen ne gluteenittomana. Olen tehnyt jo yli 10 vuoden ajan. (Joukossa kun on aina mukana ainakin yksi keliaakikko).

Esikoistyttäreni täytti siis 12 vuotta. Mielen aina herkistää näin syntymäpäivien aikaan muistella hänen alkutaivaltaan. Kahden kilon keskosena syntyneestä kääröstä on nyt tullut vahva ja pitkä uimarityttö! Hänellä oli koko viikonlopun kestävät uintikisat ja sieltä suoraan hiukset märkinä hän tuli kotiin juhlimaan kummien ja suvun kanssa synttäreitään.




Mummo muistaa aina tuoda itse tekemänsä kukkakimpun. Mielestäni on hieno idea, että lapsillekin tuodaan oma kukkakimppu!


Pienelle sivupöydällekin kerääntyi kortteja, lahjoja ja herkkuja. Kynttilät paloivat, vaikka olikin kirkas päivä.

Seuraavat eli kuopuksen juhlat ovat sitten loppukesästä, siihen asti saa hengähtää kakkujen teosta ja muusta synttärihulinasta. Hyvä mieli jäi näistä juhlista.

Nyt synttärisankari nukkuu ansaitusti uusien tyynyjensä keskellä, uusi huppari päällään, ja uintikisoista saadut kaksi pronssimitalia roikkuvat hyllyn reunalla. Nyt on äidillä lupa olla hempeällä mielellä ja tirauttaa vaikka pieni kyynelkin lasta katsoessaan.

Jo iso, mutta vielä kuitenkin niin pieni.

... Vuosi -85 ... Kauan on aikaa siis...

Katsoinpa kerrankin ihanan aidon romanttisen komedian eilen illalla myöhään. Starter for 10 eli Heikoin lenkki kertoi hulvattomalla tavalla vuodesta 1985 ja -86. Kylläpä tuli niin oma nuoruus mieleen! Kaikki omat ja kavereiden ihmissuhdekiemurat mitä silloin tuli elettyä jo ihan senkin vuoksi, että ikää oli 18 v. !!!

Toisin kuin viime viikolla katsomani hieman teennäinen ja ennenkaikkea kyyninen elokuva 2 päivää Pariisissa (josta silti omalla tavallaan tykkäsinkin), oli tämä englantilaiselokuva tosi raikas tuulahdus! Tarinassa oli jotain tosi hellyttävää: työläisluokan älykäs poika pääsee yksityiseen ja korkeatasoiseen yliopistoon. Opiskelijamaailmassa hän tapaa rikkaan ja hemmotellun tytön sekä originellin juutalaistytön.. Ja mitä kaikkea siitä seuraakaan!


Oli meillä kyllä hassuja vaatteita silloin -80-luvulla. Tämä elokuva palautti mieleen monia erikoisia farkkuja ja puseroviritelmiä, joita silloin tuli pidettyä. Joitain kuvia ei todellakaan kestä katsoa itsestään siltä ajalta nauramatta kippurassa!


Olen aiemminkin hehkuttanut James McAvoyn (s. 21.4.79) puolesta, mutta totta se on; hän on luonnostaan tosi hurmaava, herkkäkasvoinen ja kerrassaan ihana skottisyntyinen mies! Viimeksi hän vakuutti valkokankaalla Sovituksessa ja sitä ennen mm. Narniassa.

Synttärivalmisteluja

Esikoistyttären 12-vuotissynttäreitä vietetään monena päivänä tulevien päivien aikana; kohta alkavat kaverijuhlat; kotimme täyttyy kohta kahdeksan saman ikäisen tytön laumasta. Ja 8-vuotias pikkusiskokin saa olla mukana, hieman siitä kyllä piti vääntöä käydä..

Kakku odottaa uudella Ikeasta ostetulla lautasella. Lautanen oli heräteostos; se oli niin suloinen luonnonvaaleassa sävyssään ja hieman vanhanaikaisessa muodossaan.
(Tuliko tuosta kakusta hieman muotopuoli, no ei sillä ole väliä!).

Retkellä nähtyä, koettua ja ostettua..

Puoliaurinkoinen Ruotsi otti meidät ystävykset vastaan kun sinne aamupäivästä tänään saavuimme.


Meneeköhän tämä nyt yhden firman mainostamisen puolelle, mutta siellä I:ssä minä ystäväni kanssa tänään kävin. Olen siellä vain kerran aiemmin käynyt, vaikkei sinne sen pitempi matka ole kuin puolentoista tunnin ajomatka. Mutta nyt... olihan siellä nättiä, söin silmilläni niitä valmiita sisustuksia..Kaikkeahan en kuitenkaan voi koskaan hankkia. Nytkin on rajalliset tilat ja rahavarat. Ideoita sinne lähinnä meninkin hakemaan, sekä pikkutavaraa ja vähän isompaakin..

Ihastuin mm. vasemmalla yläkuvassa olevaan ruskeaan pussilakanaan (joka jäi vielä kauppaan,koska ilman sitäkin pärjään), ja oikealla olevaan kauniiseen vitriinikaappiin. Siinä oli kukkakirjailtu lasi.

No teinhän minä ostoksiakin: ostin hyllyjä seinään, kenkätelineen, astioita, synttäritarviketta ym. eli kaikkea sellaista, mitä oikeasti tarvitsin. Tämän alla olevan koristetyynyn ostin (ja heti kotona kuvasin) ; se hurmasi minut heti; eli se on untuvatyyny, sorsan höyhenistä! Se on myös kääntötyyny; takaosa on samansävyistä ruutukuviota.


Ikeassa pystyi myös aika vapaasti ottamaan valokuvia, onhan se niin iso kauppa, enkä käyttänyt salamaa. Myyjiä siellä kyllä pyöriskeli aika kiitettävästi, mutta eiväthän hekään nyt ihan joka soppeen ehdi katsomaan mitä asiakkaat puuhaavat.


Lopuksi kävimme vielä Candy worldissä. Se on suhteellisen suuri karkkikauppa ja Tobleronejakin oli näin isoja tarjolla: 2 kg:n valtava halko maksoi 259 kruunua eli noin 25 euroa (tarkkaa kurssia en tiedä. Nyrkkisääntönä pidetään sitä, että lopusta poistetaan nolla eli 10 kruunun tuote maksaa euron jne.. Tällä säännöllä pärjää tällainen vähemmän matemaattinenkin ihminen!).

Ja ruotsiakin sai puhua; yhtäkkiä kun yllätetään niin töksähtelevää ruotsia tulee suusta, vaikka ymmärrän kieltä tosi hyvin (kun olen siellä Ruotsin maalla lapsuudessanikin asunut). Kaikki kaupan myyjät kun eivät suomen kieltä osaa, vaikka heiltä sitä rajan pinnassa myyntityössä vaaditaankin. Tai ainakin edellytetään edes pienoinen suomen kielen ymmärrys.. Vanhemmat ihmiset myyntialalla tuntuvat hallitsevan suomen kieltä, mutta nuoremmat eivät ehkä ole kiinnostuneita sitä opettelemaan, vaikka rajalla asuvatkin. Tämä on sellainen jännä ikuisuuskysymys tuolla rajan pinnassa.

Kylläpäs oli kiva irtiottopäivä. Kiitokset ystävälleni kyydistä ja seurasta! Voi kun pian pääsisi taas uudestaan. Sinne jäi monta tuotetta, jotka on vakaasti aiottu hakea sitten seuraavalla kerralla!

Retkelle!

Lähden tänään käymään piipahdusreissun kotiseudullani. Paljoa en siitä kylläkään tällä reissulla tule näkemään, sillä määränpäänä on Ikea. Sukulaiskyläilyt jäävät nyt väliin, sillä liikun ystäväni kanssa; otamme pienen irtioton tällä reissulla. Ihan pienikin retkeltä ja lomalta tuntuva päivä on paikallaan.

Lupaan maltillisesti tehdä ostoksia. Katsotaan saanko kuvatuksi reissulla mitään.

Tuo appelsiinin puristaminen jäi kesken, lähden nyt aamupalalle.

Paparazzikuva ensimmäistä ja viimeistä kertaa tässä blogissa!

Espanjalaisnäyttelijät Penelopé Cruz ja Javier Bardem lukevat luppoajallaan Brando-kirjaa heistä äskettäin otetussa paparazzikuvassa. Samainen kirja löytyy minultakin hyllystä. Se on hyvä, ja yllättävääkin tietoa täynnä oleva elämäkerta, jonka Marlon Brando on yhdessä Robert Lindseyn kanssa kirjoittanut.

Kirja on julkaistu vuonna 1994, 10 vuotta ennen Brandon kuolemaa 1.7.2004. Sen englanninkielinen nimi kuvaa omalla tavallaan Brandoa: Songs My Mother Taught Me.


Brando on omistanut kirjan 'lapsilleni, jotka kasvattivat minut'.


Yläkuvassa aukeama Brando-kirjasta:Brando 1950-luvulla Vauhtihurjat-elokuvan kuvauksissa näyttelijätär Mary Murphyn kanssa. Ihana kuvasarja!

Hän oli syntynyt 3.4.1924, joten huomenna hän olisi täyttänyt 84 vuotta. Brando edusti niitä herkkäsieluisia, taiteellisia ja tulisia Oinas-ihmisiä, joista aiemminkin olen kommentoinut.
(Samaan Oinas-sarjaan kuuluvat mm. Heath Ledger ja Charlie Chaplin).
(Niin, ja enhän oikeastaan voi tietää mikä yleensäkin kansainvälisistä kuvista googlettamalla löytynyt kuva on paparazzikuva, tarkoitin lähinnä 'kuvan luonnetta' ..).