Ajan kulkua ihana seurata

Tänään ostin tämän ihanan kellon uuteen kotiimme, johon pian muutamme. Taidan olla romanttisen englantilaisen ja maalaisromanttisen ranskalaisen tyylin ystävä. Tai siis olenkin. Pitää alkaa kerätä ympärilleen harvoja valittuja tavaroita ja esineitä, jotka tuottavat hyvää mieltä ja iloa, kuten juuri tämä kello.

Sovitus - rakkausdraama

Kävin tänään katsomassa brittiläistä draamaa elokuvissa; Sovitus kertoi hienoilla näyttelijöillä hienon tarinan 1930-40-luvun sota-ajasta Britanniassa ja Ranskassa. Keira Knightley oli hienovaraisen ja eleettömän kaunis. James McAvoy oli ihana herkkänä ja kunnollisena nuorena miehenä, joka joutui väärinkäsitysten uhriksi. James McAvoy hurmasi minut jo Narniassa ensimmäisen kerran esittäessään hurmaavaa faunia!


Upea monisäikeinen juoni pohjautui Ian McEvanin samannimiseen kirjaan, jonka aion kyllä nyt pian hankkia käsiini. Elokuvan viiltävä rakkaustarina kosketti, ja sai miettimään, että niin aitoa ja kaunista rakkautta on ehkä olemassa. Mutta onko se kauneinta silloin kun se on hieman traagista ja kenties täyttymätöntäkin.

Sovitus on ehdolla 7 Oscarin saajaksi, katsotaan 24.2. kuinka monta palkintoa se saa. Se on ehdolla mm. parhaasta elokuvasta, parhaasta naissivuosasta (Saoirse Ronan), parhaasta lavastuksesta, kuvauksesta ja puvustuksesta.

Kuvassa vielä v.-79 Skotlannissa syntynyt James McAvoy Narnian tarinoiden Mr. Tumnuksena ja ihan omana itsenään.

Jessican tyylikäs tatuointi

Jessica Lange , jota olen ihaillut näyttelijänä jo -80-luvulta lähtien on hyvä esimerkki rohkeasta oman tien kulkijasta. Hänellähän on suomalaisia sukujuuria, joten jotain omaperäistä hänessä on ja tuntuu, ettei hän aina ole oikein istunut hollywoodilaiseen elämänmenoon.

Tämä hänestä otettu upea mustavalkokuva tuli vastaan jossain, ja ajattelin, että onpa todella tyylikäs tatuointi ranteessa. Ihan kuin koru. Ihailen tyylikkäitä tatuointeja, ja tämä on kyllä yksi parhaimmista mitä olen nähnyt.

Minuakin kiehtoisi ottaa sellainen tatuointi, joka kertoisi tarinan. Sillä pitäisi olla jokin merkitys. Uskon, että tällä Jessicankin kuvalla on jokin merkitys. Itselleni siitä tulee mieleen Kalevala-koru, jokin muinainen ristinmerkki tai muuta vastaavaa.

Viimeksi olen nähnyt Jessica Langen elokuvassa Broken
flowers, joka on lähinnä Bill Murrayn elokuva, mutta yhtä tärkeitä ovat hänen entisiä naisystäviään esittävät naisnäyttelijät, mm. Jessican lisäksi Sharon Stone ja Tilda Swinton.
Siitäkin elokuvasta voisin kirjoittaa pitkästi, mutta nyt tällä kertaa vain suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Se on lämmin elokuva, hauska ja vangitseva, ja sisältää erinomaista musiikkia, mm. etiopialaista jazzia.

Mutta elokuvista taas myöhemmin lisää..

L-Koodi, tv-sarjoista mielenkiintoisin

... on L-Koodi (The L Word). Suomessa seurataan nyt sarjan neljättä kautta, Usa:ssa pyörii viides kausi. Siitä on tullut lempisarjani, ihan senkin vuoksi, että se on niin hyvin käsikirjoitettu ja näytelty. Sarjan tekemiseen on käytetty rahaa juuri oikeassa paikassa: on palkattu hyvät ja karismaattiset näyttelijät, käsikirjoitusta on mietitty ja juoni kantaa pitkälle eikä töksähtele ja ole epäuskottava. Itse kun pidän tv-sarjoista, joissa tapahtuu, ja asioita käsitellään niiden oikeilla nimillä, eikä nössöillä. Rahalla ja osaavalla tuotantotiimillä on saatu myös näyttävää tulosta. Sarjaa kuvataan Kanadassa, vaikka se kertoo Los Angelesista. Miksikähän... No, monia amerikkalaissarjoja kuvataan Kanadassa..

L-Koodiin monet suhtautuvat kiihkeästi, monilla on siitä mielipiteensä, ja se aiheuttaa keskustelua, kertoohan se lähes yksinomaan naisten välisistä ihmissuhteista. Joukkoon on lisätty kyllä pari heterosuhdettakin.. Aika monilla sarjaa seuraavalla on suosikkihahmonsa, ja jokainen uusi tuotantokausi tuo uusia näyttelijöitä sarjaan mukaan. Nyt nimekkäätkin näyttelijät tuntuvat haluavan sarjaan, ja neljännellä kaudella on aloittanut sarjassa mm. Cybill Shepherd ja Marlee Matlin, tuttuja -80 ja -90-luvulta..

Oma suosikkihahmoni on Katherine Moennigin näyttelemä Shane (pikkukuvassa). Shanen elämä on ollut vuoristorataa vaikeuksineen, mutta silti hän aina jaksaa nousta ja katsoa huomiseen. Tällä kaudella hän 'hurmaa' mm. pikkuveljensä huoltajana. Kate Moennig (joka on Gwyneth Paltrowin serkku) on myöskin karismaattisin ja erikoisin sarjan näyttelijöistä. Aika monen suosikkihahmo on juuri Shane. Toinen suosikki on Leisha Haileyn näyttelemä Alice, jonka hahmossa on jotain tuttua ja turvallista, mutta silti sähäkkyyttä. Hyviä rooleja kaikki!

No, tänään maanantaina pitää taas tv:n ääreen asettua klo 22.

Marlon Brando

Marlon Brando oli ensirakkauteni, elokuvataivaan kirkkain tähti, ihana ja kapinallinen! Ensi kuvan näkemisestä lähtien olin hänen suuri ihailijansa. Vasta vähän myöhemmin tutustuin hänen elokuviinsa.

Muistan kuinka noin 12-vuotiaana mummolassa näin Viettelysten vaunun ja minusta se oli jo silloin hyvin kiehtova. Myöhemmällä iällä kun katsoin sen uudestaan (ja aina silloin tällöin pyrin sen näkemään) niin se avautui minulle ihan eri tasolla: sehän kertoo mm. mielen pirstaloitumisesta; hulluudesta jne.

Muistan siitä kuitenkin Brandon kiihkeyden ja tiukan t-paidan!

Jäikö hän naisten mielikuvien vangiksi? Hänen pitkä elämänsä sisälsi paljon rakkaussuhteita, avioliittoja, lapsia ja tragedioita. Luin muutama vuosi sitten hänen elämänkertansa, jonka hän oli itse kirjoittanut, se antaa kuvan herkästä ja taiteellisesta miehestä, joka oli hyvin erikoislaatuinen ja omaa reviiriään suojeleva ihminen. Hän ei turhaan halunnut miellyttää ketään, ja suhtautui kiihkeästi moniin asioihin elämässään. Brando rakasti lapsia ja eläimiä, ja osasi olla luontevasti molempien seurassa. Mutta kaikenlainen pokkurointi auktoriteettien edessä oli hänelle punainen vaate ja sellaista vastaan hän kapinoi koko elämänsä.


Olin 15-vuotias kun näin Viimeinen tango Pariisissa-elokuvan (kuva yläpuolella), elokuvateatterissa. Olin näytöksessä ainoa sen ikäinen, ja ihmettelen vieläkin miten minut päästettiin sitä katsomaan. Vaikka eihän se nykymittapuun mukaan mitenkään erityisen shokeeraava ole, mutta käsitteleehän se parisuhdetta aika erikoislaatuisella, välillä julmallakin tavalla.

Marlon Brandon kasvoissa on jotain täydellistä. Ehkä ne ovat miehen kasvot parhaimmillaan. Kaikenlisäksi Brandon kasvot olivat täydelliset aina: vielä hänen ollessaan jo vanha mies näki kuvissa aina yhtä ilmeikkäät, silti vähän jurot kasvot, ja erikoinen nenä! Ja jos Brandon sai hymyilemään niin se hymy sulatti lähes kaikki.

Kyllä nyt täytyy katsoa joku hänen elokuvistaan, ihan lähiaikoina.

Marlon Brando kuoli 1.7.2004.

Kuuletko siipien havinan?

Ulkona pyryttää tuulen kanssa.
Tämän englantilaisen Stephen Mackeyn Porcelina-hahmon mukana voisin istua linnun selässä, ja lentää johonkin. Juuri tänään. Kotonani on tämä kuva julisteena. Ja sitä kun katsoo, voi ihan kuulla lintujen siipien havinan ja tuulen tuiverruksen korkealla vuoristossa ja laaksossa.

Mielikuvituksellista päivää jokaiselle. Se auttaa arjessa.

Ystävyydestä

Tämä Heath Ledgeristä ja Jake Gyllenhaalista otettu kuva olkoon esimerkkikuvana kirjoittaessani tällä kertaa ystävyydestä.

Pyöräilin yksinäisen oloisena tänään kaupunkiin. Mutta kuinkas ollakaan; tapasin ensin yhden ystävän ja heti perään soi puhelin; langanpäässä oli toinen ystävä. Niinpä hetken kuluttua istuimme kaikki kolme kahvilassa rupattelemassa. Aiheita, joita pöydässämme käytiin ystävällisessä ja jopa iloisessa hengessä läpi, olivat mm. sairastelu, unettomuus, ja hyvät rintaliivit!

Elämän hienoimpia hetkiä on se kun saa viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Ystävältä saan aina ihailevia katseita ja myönteisiä kommentteja.

Ylläoleva kuva tekee minut surulliseksi, sillä tuota ystävyyttä ei ole enää konkreettisesti olemassa. On vain muistot, joista me muut emme onneksi tiedä mitään. On jotain mihin julkisuus ja paparazzikulttuurikaan ei voi ulottua: kukaan ei näe sinne missä rakkaus asuu.

Ystäviä tänä iltana ajatellen...

Heathcliff-nalle

Tämä nalle löytyi kirpputorilta maanantaina 28.1.08 ja se sulatti sydämet samantien. Se oli aivan kuin valmis persoona kun se odotti siellä itsepalvelukirppiksen pöydällä sekasotkussa. Se on Harrods-nalle, hintalappukin siinä oli vielä paikoillaan. Joten se on Lontoosta saakka matkannut tänne pohjolan perukoille. Ei Perusta sentään, siksi sille ei annettu nimeksi Paddingtonia. Sitäkin kyllä ehdotettiin, ja lapsilla oli muitakin nimiehdotelmia, mutta tämä on ensimmäinen aikuisiällä ostamani nalle, niinpä päätin itse nimetä sen.

Nallesta tuli Heathcliff, jollain lailla kunnianosoituksena viikko sitten kuolleelle Heath Ledgerille, jonka oikea etunimi on juuri Heathcliff.

Muutamme kohta uuteen kotiin, ja siellä sille keksitään hyvä paikka. Lapset kyllä ehdottivat, että se voisi viettää jokaisen päivän eri huoneessa. Saapa nähdä mitä me vielä keksitään. Heathliff-nalle rupeaa nyt elämään meidän perheessämme, ja se tulee tämänkin blogin sivuilla vielä seikkailemaan.

Tikke-kissamme oli nallesta myös kiinnostunut, kuten kuvasta näkyy.

Osoite New Yorkissa

En ole koskaan käynyt New Yorkissa. Tarkoitus olisi sinne joskus mennä. Mutta jos just nyt lähtisin kyseiseen kaupunkiin, kävisin viemässä yhden punaisen ruusun tämän talon oven eteen osoitteeseen: 421 Broome Street, Soho, New York. Heath Ledger asui tässä talossa, neljännessä kerroksessa. Ja sinne hän myös kuoli.

Jos joku blogin lukijoista on käynyt tämän talon edustalla juuri nyt lähiaikoina niin laittakaa kommenttia ja kertokaa tunnelmia..

Juliette Binoché

Tämänkin kauniin mustavalkokuvan on napannut Robert Doisneau joskus
-90-luvulla näyttelijä Juliette Binochésta. Sensuelli kuva on hyvä otos edustamaan ranskalaisen naisen ylväyttä ja luonnollista kauneutta.

Binochélla on upeita rooleja jo -80-luvun lopulta mm. Pont-Neufin rakastavai-
sissa ja Olemisen sietämättömässä keveydessä, mutta mieliinpainuvimman roolityön hän tekee Englantilaisen potilaan sairaanhoitajana.

Upea näyttelijä Euroopasta!

Ranskalainen valokuvaaja Robert Doisneau

Onkohan tämä Robert Doisneaun vuonna 1950 ottama valokuva rakastavaisista Pariisissa hänen kuuluisin otoksensa? Todella henkeäsalpaavan kaunis kuva. Mustavalkokuvat kiehtovat minua eniten. Mikä niissä on? Ne jotenkin vangitsevat ja ilmehtivät enemmän.

Doisneau oli syntynyt vuonna 1912 ja kuoli 1994.

Tikke-kissani

Tikke on 6,5-vuotias pitkäkarvainen tyttökissa. Sillä on 'virallisesti' muitakin nimiä kuten Tikru, Tiikeri ja Tikruliisa, mutta me kutsumme sitä Tikeksi. Haimme sen lähes neljä vuotta sitten eräästä perheestä, joka halusi allergiaan vedoten luopua siitä. Se sopeutui kotiimme ja omaksi kissaksemme yllättävän hyvin, vaikka onkin herkkä luonteeltaan.

Tikke on laiskin ja leppoisin kissa mitä koskaan olen tavannut! Minulla oli aiemmin nuoruusvuosinani 14 vuoden ajan Nasse-kissa, ja se oli tosi raju tapaus. Se käyttäytyi välillä kuin villikissa, eikä ollut paljon koskaan sylissä.. Mutta Tikke nauttii sylissä olosta ja paijaamisesta.

Tiken bravuureja ovat mm. aamuherätys, jossa hän kävelee kevyesti pään päältä ja parkkeeraa itsensä tyynylle. Kyllähän siihen herää sikeäunisempikin!

Kerron Tikenkin seikkailuista tämän blogin aikana varmaan useaan. Kovin seikkailuhenkistähän sen elämä ei ole kun se on sisäkissa. Vaikka ulkoileehan se joskus kesäisin. Valjaat ei kylllä oikein ole sen juttu, vaikka antaakin ne kiltisti laittaa. Tikke pitää erityisen paljon tv:n luonto-ohjelmista, joissa on lintuja, matelijoita ja jyrsijöitä. Joskus Tikelle laitetaan luonto-ohjelman ajaksi oikein oma jakkara tv:n ääreen, ettei tarvitse ihan pää kenossa katsella.

Rakkaus on luonnonvoima

Niin, ja kun tämän blogini nimi on Love is a force of nature niin sehän kertoo kaiken! Rakkaus on todellakin luonnonvoima, joka tulee usein kuin raekuuro tai ukkonen: antaa ensin pieniä merkkejä itsestään, mutta räjähtää sitten valtavana vyörynä. Siinä vaiheessa itse ei voi enää tehdä mitään. Ehkä nostaa kädet pystyyn ja todeta, että otan tämän rakkauden vastaan. Tai voihan sille kääntää selkänsäkin, mutta mitä silloin menettää.

Tämä on yksi tulkinta elokuvasta Brokeback Mountain, jonka taiwanilainen Ang Lee (kuvassa Jaken kanssa elokuvan kuvauksissa) niin hienovaraisesti ohjasi. Ja jonka pääosiin hän itse sanoo löytäneensä, ilman koekuvauksia, juuri Heath Ledgerin ja Jake Gyllenhaalin. Ja loppuhan on historiaa!

Heath Ledger 4.4.79 - 22.1.08

Keskiviikkoaamuna 23.1.08 sain hyvin varhain yksinkertaisen tekstiviestin, jossa luki, että "Se on Heath Ledger kuollut". Lempielokuvani Brokeback Mountainin näyttelijä, yksi lempinäyttelijöistäni. Siitä alkoikin sitten koko päivän, ja tähän päivään asti kestänyt loputon tiedonhaku. Mihin? Miksi? Mitä on taustalla? Mitä oikeasti tapahtui?
Olen ollut surullinen, ja miettinyt kuolemaa taas myös omien läheisten kautta. Olen vaihtanut ajatuksia ystävien kanssa. Kaikki olemme olleet niin yllättyneitä ja ällikällä, että miten näin pääsi tapahtumaan! Sellaisia kommentteja kuin "Hollywood on kova maailma, jossa huumeita käyttävät lähes kaikki" on heitetty ilmaan.

Tiedämme nyt tiedotusvälineistä, että hän oli muutama kuukausi sitten eronnut näyttelijä Michelle Williamsista, heillä on 2-vuotias tytär Matilda. Tiedämme myös, että Heath Ledger oli erikoislaatuinen australialainen, hieman kapinallinen, kärsi rankasta unettomuudesta sekä eron ja työpaineiden mukanaan tuomasta stressistä. Häntä on sanottu avuliaaksi ja helläsydämiseksi luonteeksi, joka kuvauspaikoilla sai aina kaikki tuntemaan olonsa rentoutuneiksi.

Brokeback Mountain oli hänen suurin roolityönsä, ja myös riipaisevin ja syvällisin, mielestäni. Hän elää siinä Ennis Del Marin roolin sydänverellä, tukahdutettuun rakkaudentunteeseen niin hyvin eläytyen.

Näen Heath Ledgerissä jotain samaa kuin Marlon Brandossa ja James Deanissa; toisaalta elämänliekki on niin valtavan vahva, mutta taiteilijan herkkyys estää joskus elämästä ns. normaalia elämää. Marlon Brando sai kyllä elää vanhaksi, mutta hänenkin oikeassa elämässä oli aika paljon tragedioita.

Nyt minä en yhtäkkiä löydä tarpeeksi sanoja, jotka kuvaisivat sitä tunnetta minkä Heath Ledgerin kuolema minussa herättää.

Jatketaan juttuja. Laitan Heathista varmaan vielä lisääkin. Asia on vielä jotenkin niin tuore ja lähellä.

Aloitus - Perjantai 25. tammikuuta 2008

Hei,

nyt olen tyytyväinen itseeni kun sain tämän blogini aikaiseksi! Mietin sitä nimittäin kuukausia. Aina se välillä painui taka-alalle, mutta nousi pintaan nyt kun tuntui, että on niin paljon kirjoitettavaa ja kenties jaettavaa muidenkin kanssa.

Aion kirjoittaa suuresta intohimostani, elokuvasta. Elokuvat nostattavat ihmisissä aina suuria tunteita esille ja ne ovat myös hyvin henkilökohtaisia. Siksi me kaikki koemme elokuvat niin eri tavoin. Ja nämä elokuvat, joista aion tässä kirjoittaa, ovat minulle tärkeitä. Ne ovat uusia ja vanhoja. Ehkä enemmän uutuuksia, sekä valkokankaalla nähtyjä, että dvd:ltä katsottuja.

Laitan mukaan aina paljon kuvamateriaalia, sillä kuvat ovat myös suuri rakkauteni. Katson kuvia mielelläni ja kuvaan itsekin aika paljon. Sain ensimmäisen järjestelmäkamerani kun olin 13-vuotias, ja siitä alkoi valokuvausharrastukseni. Nyt kuvaan lähinnä omia lapsia; kahta kouluikäistä tytärtä, sekä kissaa, joka onkin hyvin valokuvauksellinen.

Tulen kirjoittamaan pääsääntöisesti siis elokuvista, kuvista, kirjallisuudesta, omasta kirjoitusharrastuksesta, lapsista, eläimistä, sekä musiikista, jota ei myöskään voi tässä ohittaa. Musiikki on hunajaa korville ja sielulle, ja sekin on hyvin henkilökohtaista. Kerron lähemmin sitten musiikeistanikin, sillä niissäkin riittää tarinaa.

Olen 41-vuotias, yksinhuoltajaäiti siis, mutta yhteishuoltajuus toimii mukavan joustavasti. Juuri tällä hetkellä olen työtönkin, mutta kyllähän tuota hommaa riittää kahden lapsen ja kissan huollossakin. Omaa aikaa minulla on kuitenkin tosi hyvin, joten on mahdollisuus kirjoittaa tätäkin blogia.

Tervetuloa lämpimästi seuraani. Jospa saisimme keskusteluakin aikaan. Mutta aina rakentavassa hengessä, olen nimittäin tosi herkkä sielu... :-)