Näyttelijät hajuvesimalleina

Kävelin viime viikolla kaupungilla erään liikkeen ikkunan ohi, sivusilmällä huomasin ison kuvan kauniista miehestä (juuri tuo ylläoleva kuva), katsoin kuvaa ja ajattelin, että 'onpas Jude Lawn näköinen malli'. Kuvassa alla luki sitten hänen nimensä. Miesten Dior-tuoksun mallina komeili tosiaankin ihana näyttelijä Jude Law.

En ollut vielä viime viikolla nähnyt tätä mainosta, joka nyt pyörii joka kanavalla aina iltaisin.


Olen huomannut, että monet tunnetut ja arvostetut näyttelijät mainostavat hajuvesiä.. Mietin mistä ilmiö johtuu. Ehkä ylellisen kosmetiikan mainostaminen tuo näyttelijällekin glamourarvostusta. Ehkä hieman sitä menneen maailman tuntua. Ehkä Kate Winslet mainostaessaan Lancomen tuoksua tuo ihmisille hieman mieleen Grace Kellyn ja Jude Law Diorin tuoksua mainostaessaan tuo hänellekin uskottavuutta filmitähtenä. Uskottavuutta näyttelijänähän hänellä kyllä jo on..

Tv-sarjojen runsaudensarvi

En minä yleensä majaile koko aikaa tv:n ääressä, mutta näin keskiviikkoisin televisio suorastaan pakottaa sen ääreen istumaan; ensin tulee Greyn anatomia, joka jatkuu paussin jälkeen. En edes muista mihin se keväällä jäi.


Heti sen jälkeen jatkuu toisella jaksolla Mad Men, joka vaikutti ihan mukiinmenevältä 60-luvun New York-sarjalta. Henkilöitä oli vain niin paljon, että kenenkään roolinimi ei jäänyt vielä mieleen eikä oikein edes käynyt selväksi mistä on kyse. Tyylikästä oli, varsinkin naisten vaatteet ihastuttivat! (Mieleen jäi karismaattinen mieshahmo, alakuvassa, Don Draper oli roolinimi ja näyttelijän nimi on Jon Hamm. Muistuttaa muuten hieman nuorta William Hurtia).


Eli tänään jää iltauutiset väliin, onneksi koko aamu tuli katsottua historiallista Barack Obaman voittoa aamutv:n välityksellä. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun kuuli hänen voittaneen Usan presidentivaalit. Näin pitkin mennä, ja uskoin siihen loppuun asti, mutta koskaanhan ei voinut ihan varmasti tietää miten käy. Googletin Barackia ja sain tietää mm. sen, että hän on syntynyt 4.8.61.(Valovoimainen Leijona siis horoskoopiltaan) ja nuori vielä, verrattuna McCainiin, joka oli jo yli seitsemänkymmenen.. Eli Sooloilija onnittelee täältä Oulusta Barack Obamaa!

Sanaton rakkaus tehosi vieläkin

William Hurt ja Marlee Matlin esittivät rakastavaisia vuoden 1986 Sanattomassa rakkaudessa niin tunteella, että heistä tuli rakastavaiset oikeassakin elämässä muutamaksi vuodeksi. Tätä suhdetta ja sen aitoutta seurasin viime yönä tarkalla silmällä kun katsoin uudelleen, lähes 20 vuoden paussin jälkeen, Randa Hainesin ohjaaman rakkausdraaman Sanaton rakkaus - Children of a Lesser God.

Innostuin kirjastolainaamisesta niin paljon, että minulla on nyt koko ajan vetämässä filmivarauksia, niistä tippuu sitten tietoja puhelimeeni harva se päivä. Nyt sain tämän Sanattoman rakkauden katsottavakseni. Viime viikollahan hehkutin William Hurtin ihanuutta Huumassa. Nämä ovat jo sen verran vanhoja elokuvia, että niitä ei videovuokraamoista löydy, joten kirjasto on hyvä palvelija tässä asiassa.


Elokuva on selvästi 80-lukulainen, mutta tässä sen ajan vaate- tai musiikkityyli ei häiritse, niin vahvasti on kuurojen koulun opettajan (Hurt) ja koulun entisen kuuron oppilaan (Matlin) suhde läsnä. Tempperamenttia, kuumia suudelmia, suhteen repivyyttä ja paljon viittomakieltä. William Hurt on äänessä koko ajan, hän puhuu ääneen myös Marlee Matlinin viittomiset.

Marlee Matlin sai naispääosa-Oscarin tästä roolisuorituksestaan. Pystin hänelle jakoi suudelman kera hänen rakastettunsa William Hurt. Tässä siitä tapahtumasta filmimateriaalia, siis vuodelta -86.

Sanaton rakkaus teki yhä minuun saman vaikutuksen kuin silloin -80-luvulla. Ajatukseni William Hurtista eivät myöskään ole muuttuneet(My kind of man). Marlee Matlinin ura on myös jatkunut tähän päivään asti mm. tv-sarjojen puolella. Viimeksi häntä nähtiin L-Koodissa, kauniina ja hehkeänä.

Valoa pimeyteen

Lähdin aamusta kaupungille etsimään valoa, astuin tavaratalon jouluvalo-osastolle ja lumouduin niin, että loppujenlopuksi kädessäni oli parikin valopakettia. Ainoa ehtoni oli hinta; 10-15 euroa sai korkeintaan maksaa. Tämän vaaleanpunaisen helmipallovalosarjan minä sitten ostin. Ja on se nätti lasimaljassa, harmaata seinää vasten. Eikä ole niin jouluinen, sen voi jättää esille joulun jälkeenkin..

Valoa teillekin tähän tiistai-iltaan!

Edit. myöhemmin illalla: piti vielä lisätä tämä toinenkin kuva, jossa kissakin ihmettelee tätä uutta valomaljakkoa.. Kissat jaksavat aina ihmetellä kaikkea uutta..

Pikkuisen suklaatakin pitää tänään saada, eilinen oli paussia. :D

Daniel Craig on ihana Bond

Melkein tulee mieleen, että onkos niitä muita Bondeja ollutkaan Sean Conneryn ja Daniel Craigin välissä.. Ikuisuuskysymyshän on, että kuka on paras James Bond. Mielestäni se kysymys voitaisiin nyt haudata, sillä Daniel Craig ON Bond. Hänessä ei ole mitään pökkelömäisyyttä eikä epämääräistä artikulointia. Craig liikkuu sulavasti, hurmaa sinisillä silmillään ja puhuu selvästi, artikuloiden sivistyneesti.

Täytyy todeta, että Casino Royale oli hienosti toteutettu, kuten varmaan tämä uusin Quantum of Solacekin, mutta... en vain jaksa ottaa niitä elokuvia tosissaan. Melkein haukottelen kun ties kuinka monetta kertaa ajetaan autolla takaa ja hypitään korkeista paikoista naama verillä. Casino Royalessa kävi niin, että juonikin hukkui jonnekin. En tajunnut jossain vaiheessa enää, että mistä siinä oli kyse.. Mitenkähän käy tämän uusimman kanssa. No, katson sen joskus dvd:ltä ja silloinkin hyppään turhien kohtien yli, vain nähdäkseni Daniel Craigin kuvassa vedensinisine silmineen, kenties kauniin naisen seurassa..


Tämä oli vain ja ainoastaan minun, naisen, näkökulma James Bond-elokuvaan. Daniel Craigista sen sijaan voisin kirjoittaa pitemmästikin, ihaillen ja huokaillen. Mutta tyydyn nyt etsimään hänestä tähän juttuun muutaman kuvan..

Daniel Craig uusimman Bond-elokuvan ensi-illassa, Bond-naisten kanssa. (Näiden naisten nimiä en pidä tärkeänä etsiä käsiini, seuraavaan Bondiinhan valitaan taas uudet Bond-tytöt...)

Kaamoksen paras köllöttelijä

Voiko päivää paremmin aloittaa kuin nukkumalla korissa, korituolilla, kun emäntä heiluu imurin kanssa ympärillä.. Uskomattomat unenlahjat on kissoille suotu.

Maanantaipäivän iloksi teille tämä kuva.
Jatkan siivoamista nyt kun kerrankin on virtaa.

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Lupailin jo viime sunnuntaina naislaulajaa seuraavaan sunnuntaiklassikkoon. Mielessäni pyöri koko viikon ihailemieni naislaulajien nimiä kuten: räväkkä Patti Smith, folklaulaja Joan Baez, 70-luvun tuulahdus Linda Ronstadt, punatukkainen kantrihenkinen laulaja Bonnie Raitt, ihana Carole King jne.

Mutta päädyin kaikista maailman naislaulajista kuitenkin täysin henkilökohtaiseen valintaan: Joni Mitchellin A Case of You on ollut lempilauluni jo hyvin hyvin pitkään. Tämä video on kuvakollaasi Joni Mitchellin koko uran varrelta, kuvituksena ovat hänen omat maalauksensa. Tätä laulua en kyllästy koskaan kuuntelemaan..

Tämän sunnuntain muita klassikoita on myös: Itkupillillä, Papilla, Susupetalilla, Lepiksellä, Hirliillä, Tuimalla,Vaiheisella, Hannahilla.

Pyhäinpäivän kruunut

Tänään teimme ystävän kanssa pitkän kävelylenkin aurinkoisen lumisessa kaupungissa ja päädyimme hautausmaalle, joka kuhisi ihmisiä. Sytytimme kynttilän niille, jotka ovat jo nukkuneet pois, mutta olleet joskus lähellä.. Kuvassa hautausmaan lumista maisemaa ja kappelin ikkunat, jotenkin sykähdyttävän kaunis näky. Puun juurella juoksenteli orava, mutta sitä ei ehtinyt saada kuvaan.


Illan kruunasi Juha Tapion konsertti. Sympaattinen lauluntekijä hurmasi täyden salin väkeä ja jakoi vielä pitkään nimmareita konserttinsa jälkeen. Kerrassaan ihana, vaatimaton, hauska ja koskettava tyyppi. Ja mikä parasta: laulut kuullostivat yhtä hyviltä ja paremmiltakin livenä. Puhuimmekin ystävän kanssa, että näinä Idolsin aikoina huomaa taas kuka on ammattilainen, ihan pro. Laulajan ammattiinkin kun oppii vain paljon esiintymällä.



Nyt levy pyörii täällä kotona. Kiitos Juha Tapio Pyhäinpäivän koskettavista hetkistä. Nenäliinat olivat konsertissa tarpeen.

(kuvassa Juha Tapio jakaa nimmareita sankalle ihmisjoukolle Oulun keikkansa jälkeen tänään 1.11.2008.)


Tämä laulu kuultiin illan viimeisenä.



Editoitu 2.11.: Vinkki: Ensi lauantaina (8.11.) tulee tv2:lla Juha Tapion konsertti Estradilla-otsikon alla. Pitääpä yrittää muistaa katsoa.
Linkki ohjelmaan tässä.

Saimme lumisen Halloweenin!

Hieno juttu, tänään satoi lunta, ja sitä tuli heti noin 10 cm, tuulen kanssa. Saimme ystävän kylään. Lapset ovat viettäneet Halloweeninsa koulussa, joten täällä poltellaan vain kynttilöitä ja syödään hyvin.

Ja talven ensimmäisen lumiukonkin saimme pihalle, 9-vuotiaan tekemänä. Meillä kun on nyt oma pieni piha niin tytär on odottanut kahden kuukauden ajan, että tulee lunta ja hän saa tehdä omalle pihalle lumiukon, joka katsoo sisälle olohuoneeseen. Tänään toive toteutui.

Huomenna, Pyhäinpäivänä, voimme unohtaa Halloweenin ja muistella poisnukkuneita. Minäkin muistelen montaa ihmistä.

Sain komean pystin!

Sain Kasvu ihmiseksi-blogin Vicki Li:ltä tämän komean pystin. Kiitos, tosi iloiseksi tulin maininnasta.

Haluaisin jakaa tämän pystin eteenpäin kaikille blogeille, joita luen säännöllisesti, sillä vierailen teidän jokaisen blogissa lähes päivittäin juuri siksi, että nautin jokaisen erilaisesta näkökulmasta, taiteellisuudesta, luovuudesta ja näppäryydestä. On sitten kyse taiteen tekemisestä, käsitöistä, ruuasta tai elämän ihmettelemisestä.

En pysty, edellisten kunniamainintojen tapaan, jakamaan tätä eteenpäin vain viidelle..

E-kirjain-leikki

Hallatar innosti minua listaamaan 10 tärkeintä sanaa tietyllä kirjaimella. Minun piti vain laittaa kommentti hänen kirjoitukseensa ja hän valitsi minulle kirjaimen, E:n.
(Jätin listasta pois minulle rakkaan nimen; esikoiseni etunimi alkaa E-kirjaimella).

Mietin ja makustelin sanoja. Alku oli helppoa, onhan blogini nimi Elämää ja elokuvaa, sen jälkeen sanoja alkoi pursuta minusta, sanoin niitä ääneenkin. Nämä sanat valikoituivat tärkeiksi E-kirjaimen sanoikseni:

1. Elämä: On niin suuri asia, ettei siitä osaa oikein kirjoittaakaan. Elämällä on tarkoitus.

2. Elokuva: Intohimoni. Katson elokuvia omilla silmilläni, omalla kokemushistoriallani. En voi pidättää sisälläni hyvää elokuvakokemusta, siksi kirjoitan siitä. Siksi tämä blogi.

3. Enkeli: Pidän ajatuksesta, että enkeleitä olisi olemassa. Suojelusenkeli on lohduttava ajatus.

4. Elintavat: Vaikuttavat elämänlaatuun. Omalla kohdallani elintapojen parantaminen on aina mielessä, muttei välttämättä käytännön tasolla. ('mussuttaa suklaata ja brie-juustoa parhaillaan')..

5. Elvis: Sukupolvien idoli, nuorisomusiikin aloittaja, komea ja kaunis eläessään. Legenda. Hänen ajattelemisensa tekee aina surulliseksi.

6. Ero: Satuttaa aina. Saa rämpimään pohjamudissa ja nousemaan aina ehkä entistä vahvempana. Mutta viisaampana? En ole varma.

7. Etiäinen: Olen aina tuntenut vahvoja etiäisiä. Joskus tiedän mitä tulee tapahtumaan, näen ne etukäteen jonkinlaisina hetkinä, välähdyksinä. Ovat osa minua olleet aina. Vaikea selittää, mutta sana on kulkenut perhepiirissäni vahvana aina.

8. Espanja: espanjalaiset viinit, elokuvat ja luonto kiehtovat. Espanjalaisista ihmisistä elokuvaohjaaja Pedro Almodovar, taiteilija Pablo Picasso ja näyttelijä Penélope Cruz aiheuttavat kunnioituksensekaisia väristyksiä. Joskus omakin perheeni on yhtä äänekäs kuin Serranosin perhe, mutta ihmisiä on vähemmän ympärillä.

9. Emo: Olen emo. Olin sitä jo ennen lasten saantia. 3-vuotiaana olin sanonut vanhemmilleni, että minusta tulee ensin kaupan täti ja sitten äiti, eikä muuta. No, synnyin 60-luvulla ja äitini oli kaupan täti. Emohahmo voi olla, vaikkei olisi lapsiakaan. Olen koko ikäni hoivannut kissoja ennen lapsiani, jotka sain vasta kolmikymppisenä.

10. Ei : On ollut vaikea oppia sanomaan ei. Nuorena sitä oli niin kritiikitön, ettei osannut kieltäytyä kaikesta mistä tänään automaattisesti sanoisi vain, että EI. Asiat liittyvät lähinnä työelämään, mutta myös ihmissuhteisiin.

Jos haluat jatkaa tätä kirjainpohdiskelua omassa blogissasi, niin laita kommentti tähän juttuun, keksin sinulle sitten kirjaimen. Tulen sitten kurkkimaan mitä olette keksineet.
(Jostain syystä bloggeri halusi, että kirjoitan juttuni tänään isommilla kirjaimilla kuin tavallisesti. En osaa korjata kirjaimia pienemmiksi.)

Sofi Oksanen kirjoittaa kiehtovasti

Ajattelin vain kysyä, että onko joku teistä jo lukenut tämän kirjan?


Odotin sitä pari kuukautta kirjaston varauslistalla ja nyt se odottaa tuossa yöpöydällä varsinaista aloittamistaan. Selailin kirjaa, luin monen sivun otteita sieltä täältä eli periaatteessa olen jo tutustunut kirjaan.. Enkä käytännössä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan lukukokemukseen, mutta haluaisin kuulla kommentteja. Mietin jaksanko olla kiinnostunut Viron historiasta; maassa sodan aikana tapahtuneista ja nykyaikana tapahtuvista naisten sortoon ja väkivaltaan liittyvistä asiosta. Teksti tuntui aika rankalta, elämänmakuiselta.

Sofista pidän. Rohkea ja erikoinen persoona.
(Kuvassa Sofi Oulun kirjamessuilla toukokuussa).

William Hurtin Huuma(a)

Maanantai on usein kirjastopäiväni, kuten tänäänkin. Mukaan tarttui tämä 80-luvun alun tuote: Body Heat - Huuma, jonka pääosissa hehkuvat ihana William Hurt ja karismaattinen Kathleen Turner. Tämä dvd on elokuvan 25-vuotisjuhlajulkaisu, ohjaaja Lawrence Kasdanin hyväksymä versio. Dvd:llä on myös mm. ylimääräisiä kohtauksia ja haastatteluja. Eihän sellaisista ollut tietoakaan 80-luvulla kun vhs-nauhalta filmejä katseltiin..

Olen pitänyt William Hurtista näiltä ajoilta lähtien eli 25 vuoden ajan. Heti ensinäkemältä pidin hänen puhetyylistään ja olemuksestaan: rauhallinen, punnitseva, hieman kriittinen ja nariseva puhetyyli vetosi persoonallisuudellaan. Ja juuri se, ettei hän ole koskaan ollut atleettinen komistusnäyttelijä (vaikka onkin hyvännäköinen), vaan herkkäkasvoinen, älykkörooleja näytellyt mies, jolla on hurja läsnäolo; lähes isällinen ja dominoiva tyyli olla valkokankaalla.

William Hurt on tänä päivänä arvostettu, Oscarin kerran saanut, harvakseltaan hieman erikoisempia elokuvia tekevä näyttelijä.


Olin parikymppinen kun näin Sanattoman rakkauden (kuva yllä), jossa William esitti kuurojen koulun opettajaa ja rakastui, myös oikeassa elämässä, kuulovammaista nuorta opiskelijaa näytelleeseen Marlee Matliniin. Pidän sitä vieläkin yhtenä romanttisimmista näkemistäni elokuvista. Haluan pitää sen illuusion enkä välttämättä nähdä elokuvaa uudelleen, ja kenties pettyä.. No nyt heräsi kyllä mielenkiinto, joten varmasti etsin käsiini jonain päivänä myös Sanattoman rakkauden. Haluan ehkä nähdä ovatko käsitykseni ja ajatukseni romanttisesta rakkaudesta muuttuneet parissakymmenessä vuodessa.

Mutta tänä iltana Huumaa William Hurtin kanssa.

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Tälle sunnuntaille tuli mieleeni nuorena tyttönä jonkin aikaa kuuntelemani Otis Redding. Tässä laulussa ja esityksessä on tunteen suurta paloa, eläimellistä voimaa yhdistettynä gospel-henkisyyteen. Halusin laittaa tämän mustavalkoisen konserttiversion, vaikkei se ehkä musiikillisesti annakaan niin paljon. Tässä vain on mielestäni niin hyvin tavoitettu jo kuvaamistyylilläkin oikea tunnelma.

Otis Redding kuoli vain 26-vuotiaana, suosionsa huipulla lento-onnettomuudessa v.1967.

Vaaliruusuja ja mietteitä muusta kuin vaaleista

Kävelimme kuopuksen kanssa kävelykadulla tänään, saimme ruusuja kotiin maljakkoon, Brunbergin pusuja, kahvia, suklaakonvehteja, makkaraa. Kaikki kynnelle kykenevät vaaliehdokkaat olivat paikalla ja moni kysyi joko olen äänestänyt. Lapsi kantoi ruusuja innokkaasti ja ihmetteli miksi kaikki jakaa jotain ilmaiseksi.. Niinpä, sitä sopii miettiä..

***

Tänään olen ollut mietteliäs, alakuloinen, masentunutkin.. Ja nyt mietin mitä voin ja haluan juuri tänään tänne kirjoittaa. Olen huomannut, että uni vaikuttaa mielialaan. Kun on pitkään nukkunut huonosti ja nähnyt kummallisia unia, ei ole päivälläkään ihan täysillä kiinni tässä elämässä. Viime yönä olin unessani raajarikko; yritin kävellä kaupungilla, mutta jalat eivät kantaneet ja ihmiset tuijottivat, nauroivatkin. Edellisenä yönä olin uppoavassa laivassa.

***

Tänään mieleeni tuli lause, että teini-ikäisen kanssa eläminen on kuin eläisi myrskyisässä parisuhteessa: pitää olla varuillaan, että millä tuulella ihminen herää, syökö aamupalaa, syökö lounasta, onko puhelias vai puhumatta, lähteekö mukaan kauppaan ja kaupungille, vai kulkeeko omia teitään, tuleeko riitaa jos sanon väärän sanan jne. Kaikki te, joilla on teini-ikäisistä kokemuksia (tytöistä varsinkin), tietävät mistä puhun. Aamumme alkoi huonosti mykkäkoululla, mutta nyt jo helpottaa.. Joten omakin mieliala menee vuoristorataa..


Eilen katsoin elokuvan, en tuossa Finnkinon Plazassa, jonka kävin tänään päivällä kuvaamassa (pari päivää sitten se oli kuvassa eri kulmasta). Kehuin katsovani monen monta Wong Kar Wain elokuvaa lyhyen ajan sisällä, ja niin olen tehnytkin. Nyt oli vuorossa Days of Being Wild, ohjaajan läpimurroksi sanottu elokuva vuodelta 1990. En meinannut tunnistaa Maggie Cheungia ja Tony Leungia, jotka aiemmin näin In the Mood for Lovessa. Näiden kahden elokuvan tekemisen välillä on 11 vuotta, joten nuorista aikuisista on tähän päivään kasvanut ihan oikeita aikuisia.

(Kuva Days of Being Wild-elokuvasta)
Mutta tämä Days of being wild eteni kiihkeästi: nuorison repiviä ihmissuhteita, rakkauden kaipuuta ja äidittömän nuoren miehen tunnevammaisuutta ja biologisen äidin etsintää.. Tämä elokuva ei koskettanut ihan samalla tavalla kuin In the Mood for Love, se jäi kylmemmäksi ja etäisemmäksi.

Wong Kar Wain elokuvissa eletään usein iltaa ja yötä, ja hyvin usein sataa vettä. Musiikki on aina suuressa roolissa, se on aina kaihoisaa, sydäntäsärkevää. Pidän kaikenlisäksi tämän ohjaajan elokuvien nimistä. Seuraava, jonka katson on nimeltään 2046. Nimenä se poikkeaa ohjaajan aiemmista ja nykyisistä, mutta pääosanäyttelijänä jatkaa Tony Leung.

Traileri Days of being wild-elokuvasta tässä.

Kotimaiseman kuvaus jatkui tänään

Asun muutaman sadan metrin päässä tästä meren rannasta. Alkuillasta kävin kuvaamassa auringonlaskua (iltapäivä oli aurinkoinen, mutta kovin alhaaltahan se aurinko paistaa), joka heijastui 'Venetsiatalon' ikkunoihin. Ihan itsekseni nimitän tätä taloa siksi, koska se ihan konkreettisesti on rakennettu veden päälle. Taloon johtaa oma pieni silta 'mantereelta'. Talolla on myös oma venelaituri.
Mietin aina miltä asukkaista tuntuu katsella ikkunoista ulos aamuisin ja iltaisin..

******

Lasten syysloma on edennyt jo torstai-iltaan. Lapsista on ihanaa kun ei tarvitse herätä kouluun ja illallakin saa valvoa pitempään, mutta tämä äiti kaipaisi jo ihan omaa lomaa, itsekseen oloa.. Koko viikko on ollut ruuanlaittoa ja leipomista, toiveiden täyttämistä. Letut on vielä paistamatta. Niitäkin joku päivä teen.

Eilen kuitenkin kävin esikoisen kanssa kiinalaisessa syömässä, kuopus oli mummolassa. Olipa ihana syödä tunnelmallisessa kiinalaisravintolassa. Ylellisyyttä! Kaikenlisäksi yllätin tyttärenkin tällä spontaanilla syömäänmenolla. Tai hän luuli, että se oli spontaania, suunnittelin jutun valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tytär heräsi 10.30: sanoin hänelle, että aamupalan syönti on tältä aamulta kielletty ja että 'vaatteet päälle heti'. Ulkona kävellessä sitten kerroin mihin olimme menossa. 12-vuotias on harvoin niin yllättyneen näköinen, häntä hymyilytti. Ehkä hän joskus pitää minua tylsänä äitinä, ja huomasi ehkä, että äitikin osaa vielä yllättää..

Lukuiloa ja kaupunkikuvaa

Ostin lehden, kansikuvan mukaan, sisällä oli hyvä Julianne Mooren haastattelu, lisäksi oli juttua George Clooneysta (ihana kuva!) ja Tilda Swintonin pukeutumistyylistä. Mukana oli myös jotain ylellisyysjuttuja, jotka eivät koskaan tule koskettamaan minua (esim. Miamin parhaat ostospaikat), mutta joskus on hyvä nousta arjen yläpuolelle. Aika hyvä lehti.

Kotini läheltä, tänään keskiviikkona otettu kuva, vanhan ja uuden yhteensulautumisesta.. Joskus on hyvä kävellä kotikulmillaan kamera kädessä, näkee ihan uudesta kulmasta mm. rakennuksia. Tässä kuvassa on taustalla alle kymmenen vuotta vanha uudehko kerrostalo ja etualalla torin vanhoja aittoja, niiden ikää en tiedä..

Sattuman kauppaa Helen Huntin tapaan

Sain katsottua tuon Helen Huntin ohjaaman ja näyttelemän ihmissuhdedraaman. Modernin kaupunkilaisnaisen erilaiset kriisit yllättäen koskettivatkin: aika moni nelikymppinen nainen on kokenut suhteiden kariutumista, elänyt vauvakuumeessa, saanut keskenmenon, aloittanut uuttakin suhdetta ihan uuden ihmisen kanssa, miettinyt äitisuhdetta, miettinyt ehkä adoptiota jne. Kaikkea tätä tämä Sattuman kauppaa - Then She Found Me- elokuva piti sisällään.

Yläkuvassa ovatkin elokuvan tärkeimmät näyttelijät (kuvasta puuttuu vain Helen Huntin biologista äitiä esittävä Bette Midler). Lääkärinä hääri kirjailija Salman Rushdie (!) ja Huntin esittämän Aprilin entistä miestä näytteli (pökkelönä pitämäni) Matthew Broderick ja tietenkin Aprilin ihanana uutena brittirakkautena oli Colin Firth!


Nostan hattua Helen Huntille (kuvassa Helen elokuvansa roolihahmossa), joka ei ole lähtenyt kauneusleikkausten kierteeseen vaan on pysynyt sen näköisenä kuin on, tavallisena ja herttaisena. Tämä elokuva on hänen debyyttiohjaustyönsä, ja hyvä sellainen. Elokuva käsittelee tärkeitä asioita raikkaalla tavalla. Pienimuotoinen elokuva isoista asioista oli myös Huntin käsikirjoittama ja tuottama. Silti tämä on elokuva, jonka nimenkin tahtoo unohtaa.. Nimen suomennos ei ole mielestäni kovin hääppöinen ja kansikuva dvd:ssä on aika huono; Colin Firthkään ei näytä yhtään itseltään, mutta onneksi elokuvassa sitten on ihan oma hurmaava itsensä..

Miehet jäävät hieman sivurooleihin tässä elokuvassa, joka eniten käsittelee äidin ja tyttären suhdetta. Bette Midler hömppänä äitinä ON hyvä.

Traileri tässä.

Ulkona myrskyää, kotipäivä edessä

Kylläpäs tuli pimeä päivä, heti aamusta tekee mieli laittaa kynttilät palamaan. Piipahdus kaupungilla, pienessä sateessa kuvasin elokuvateatterini (kuvasta vain tuli niin hämärä, että päätin käyttää tätä syyskuussa otettua kuvaa). Tosiasiassa astelin vastapäiseen videoliikkeeseen: ajattelin piristää päivääni Sinkkuelämää-elokuvalla (kiva katsoa se lisämateriaaleineen kotioloissa) ja uusimmalla Colin Firth-elokuvalla Sattuman kauppaa, englanninkielinen nimi on Then She Found Me. Ohjaus on Helen Huntin esikoisohjaus.

(Colin Firth ja Helen Hunt Sattuman kauppaa - Then she found me -elokuvassa)

Helenistä ei olekaan kuulunut sitten muutaman vuoden takaisten roolien, esim. Cast away, Anna hyvän kiertää jne. 90-luvulla seurasin tiiviisti Hulluna sinuun-sarjaa (Mad About You), joka silloin tuntui tuoreelta, leppoisalta ja hauskalta parisuhdesarjalta.. Tykkäsin Paul Reiserin ja Helen Huntin säpäkästä New York-pariskunnasta. Muistaako joku muu tykänneensä sarjasta?

(Myöhemmin sitten lisää tästä Helen Huntin ohjaamasta elokuvasta. Kesällähän kirjoitin aika pitkästi jo Sinkkuelämää-elokuvasta.)

In the mood for love - hehkuu punaisissa sävyissä

Olen juuri nyt innostunut katsomaan itämaisia elokuvia, lähinnä kiinalaisia, tai Kiinaan sijoitettuja.. Edellinen oli Ang Leen Lust Caution, ja nyt katsoin Wong Kar Wai-elokuvan In the mood for love. Aiemmin olen kovasti ihastunut hänen ohjaamiinsa elokuviin: My Blueberry Nights ja Happy Together. Seuraavaksi aion katsoa samaisen ohjaajan työt Days of being wild sekä 2046-nimisen elokuvan.

Hongkongilainen ohjaaja Wong Kar Wai on erityisen ihastunut luottonäyttelijöihinsä Tony Leungiin ja Maggie Cheungiin (yläkuvassa). Pääpari hehkui hienovaraista erotiikkaa tässäkin In the mood for lovessa niin, että katsoja melkein pidättää hengitystään ja miettii mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Hieno musiikki siiviittää hidastettuja kävelykohtauksia, jossa Maggie Cheungin täydellinen vartalo kävelee mitä erilaisimmissa kiinalaismekoissa ja korkokengissä. Elokuvassa eletään 1960-lukua. Aikaa, jolloin pieni käden hipaisu tai nuudelin syöminen yhdessä oli jo merkki suurista tunteista. Ja miten voi pelkkä nuudelin syöminen olla niin eroottista!


Tämä elokuva on menestynyt ihan joka puolella maailmaa, se on otettu suurin tuntein vastaan juuri yleismaailmallisen teemansa vuoksi. Kielletty rakkaus ja sen pohdinta mietityttää monia. Saako pari toisensa? Se on jokaisen katsojan selvitettävä ihan itse.

Kaunis ja koskettava elokuva, vaikkei nenäliinoja kulunutkaan.
Traileri tässä.
Elokuvan musiikki, joka toistuu ja toistuu, on kauniin surumielistä, siitä näyte tässä.