Kävijälaskurissani on nyt mennyt 10.000 kävijän raja rikki. Ihanaa! Kiitos teille! Olen lähes sanattomasti iloinen, mutta aina täältä jotain juttua irtoaa..
Kuvitukseksi laitoin teille Mamma Mian ihanat miehet laiturilla: Colin Firthin, Pierce Brosnanin ja Stellan Skarsgårdin.
Tämä blogin pito ja varsinkin teidän kanssanne kommunikointi tuo elämääni suurta iloa. Ilon lisäksi tunnen juuri nyt haikeutta, sillä erostani on kohta päivälleen vuosi kulunut. Siitä hetkestä tähän päivään tuntuu olevan kauan aikaa, ja silti niin vähän aikaa..
Haluan sanoa kaikille saman kokeneille Gloria Gaynorin sanoin: I Will Survive !
Kannattaa kuunnella ja katsoa tuo video. Joka kerta se koskettaa. Kuulin sen ensimmäisiä kertoja noin 12-vuotiaana ja jo silloin muistan ajatelleeni, että tämä on huippu laulu. Olin silloin saman ikäinen kuin vanhin tyttäreni on tällä hetkellä. Laulun sanat ovat vuosi vuodelta syventyneet ja tulleet lähemmäksi.
Lisään tähän vielä yhden laulun, joka ylistää ystävyyttä ja sitä, että 'vaikka meille on tapahtunut kaikenlaista, voidaan silti olla ystäviä' : hellekesänä 2003 Robbie esiintyi Knebworthissa yhden viikonlopun aikana yli 300.000 ihmiselle. Hän kutsui lavalle kanssaan laulamaan entisen bändinsä Take Thatin jäsenen Mark Owenin. He lauloivat vanhan Take That-biisin Back for good. Videolla näkee hyvin mm. kuka on isähahmo, kuka on pomo ja se, joka ehdottomasti osaa laulaa. Mutta ystävällisyyden henki on käsin kosketeltavissa, vanhat kaunat on haudattu ja 'ollaan taas niinkuin ennenkin'. Jotenkin kiva fiilis jää tästä. Ehkä omistan tämän eräälle henkilölle, jolle Robbie on myös aika tärkeä... ;-)
Ja nyt, hyvää yötä. Huomenna on taas uusi päivä.
11 kommenttia:
Minustakin tämä blogimaailma on todella antoisa! On niin mukavaa lukea toisten ajatuksia ja katsella kuvia ja huomata, kuinka joku tuolla jossain on hengenheimolainen.
Robbiessa ON karismaa. Ei ero ole varmaankaan koskaan helppo, suuria tunteita käsitellään. Mutta sinä ainakin vaikutat hyvinkin täyspäiseltä ihmiseltä täyspäisine lapsinesi. Ja hyvää jatkoa teille edelleenkin.
Niin ja minä vasta huomasin tuon linkin Creepistä! Onpa todentuntuinen pätkä, ihan kuin oikeasta elämästä. Plussaa myös siitä, että biisistä on 'oikea versio'. (MTV:tä ja radiosoittoa varten piti tehdä versio, missä lauletaan "so very special" ja alkuperäinen menee juuri näin "so fucking special".) Onhan se nyt niin turmeleva ja alakierteeseen houkutteleva sana tuo fucking :)
Onnea sinulle, olet selvinnyt vuodesta kunnialla!
Tänä iltana menen katsomaan sattumoisin katsomaan tuon Mamma Mian!
Kiitos Papi. Kaikista sanoistasi.
Kiitos Katriina.
Kun erosin, moni sanoi, että KAKSI vuotta menee selviytymiseen. Eli puolivälissä ollaan.
Kävin muuten eilen tiistaina katsomassa Mamma Mian ja kirjoitan siitä pian. Kunhan ensin vähän kyläilen ystävän luona...
Katsotaanpa miten maut osuvat yksiin tämän elokuvan kanssa..
Onnea onnea! 10 000 rikki, vautsi vau!
Minä OLEN nauttinut täällä "luonasi" erityisesti ajatustenvaihdosta koskien leffoja!! Se on ollut super virkistävää! Kiitos!!
Oliko Mamma Mia hyvä? Täytyy sanoa, että suhtaudun vähän skeptisesti leffaan. Abba ei kolahda mitenkään erityisesti, tosin hyvät näyttelijät voivat pelastaa paljon (ei tosin koko leffaa)...
t. Skeptikko
Huooh Robbie... Näin hänet sekä Tukholmassa että Suomessa, oi niitä aikoja ;O) Äijä saisi ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa viihdyttämistä kun sen niin hyvin taitaa!
Onnea! Täältä blogistasi saa tosi hyviä vinkkejä koskien elokuvia, musiikkia, kirjoja - eli kaikkea tärkeää! :)
Elisa, kiitos onnitteluista. Mulle kolahtaa kyllä Abba, mutta... Kirjoitan elokuvasta oman postauksen ihan pian.
Mikaela, ai sinäkin olit, kumpana päivänä olit? Minä olin Helsingin keikan ensimmäisenä päivänä, oliko se nyt 11.11.04..
Anne, kiitos. Kiva kun tietää antavansa samalla vinkkejä kun puhuu itselle tärkeistä asioista eli just noista kolmesta: elokuvasta, musiikista ja kirjoista. Ilman niitä en kyllä eläisi!
Onnea 10-tuhannen ohituksesta ja kiitos blogistasi. On mukava pysyä ajantasalla elokuvamaailmassa, kun saan lukea blogistasi kuulumisia.
Tytöille terveisiä ja onnea muuttoon ja uuteen kotiin.
Näemme varmaan sieltäkin kuvia ja tarinoita.
Arleena, kiitos onnitteluista ja terveisistä. Tottahan toki tulee sitten muutosta ja uudesta kodista kuvia.. ;-)
Onnea blogille! Kun löysin blogisi, ajattelin, että olet samanhenkinen leffojen ja muun suhteen, kuin minä, ja jäin "koukkuun" kirjoituksiisi. Sitten sainkin selville, että olet myös äiti, ja eronnut, ja mietin, että onneksi sinkkuäidilläkin on aikaa leffoihin ja muuhun mukavaan :)
Itse olen eroprosessin alussa, ja kyllä tämä vaikeaa on. Joka hetki pitää hokea itselleen, että kyllä mä pärjään!
Kiitos Anioni. Hyvä kuulla, ettei ole yksin.. Eron alussa on energiaa elämänmuutoksiin, mutta sitten tulee hieman takapakkia, sitten taas noustaan. Sellaistahan se elämä on muutenkin; eihän se tasaista ole koskaan.
Olen paljastanut itsestäni pikkuhiljaa. En laittanut tiskiin esille heti kaikkea. Aloitin tammikuun lopussa ja nyt mennään tässä. Kivaa on, siis tämä bloggailu!
Voimia sinulle, päivä kerrallaan, lyhyin askelin.
Lähetä kommentti