Vapaaviikkoa perhe-elämästä eli erossa lapsista olen nyt viettänyt kohta viikon. Ikävää olen karkottanut hommailemalla ahkerasti, ja sitten sopivasti laiskottelemalla, elokuvia katsoen, sekä kotinojatuolilta että elokuvateattereiden pimeydessä. Olen nauttinut. Olen levännyt. Kaikkea sopivassa määrin.
Kävin rautakaupassa maaliostoksilla. Maalasin kissan raapiman puunvärisen kukkapylvään valkoiseksi. Lisäksi maalasin pari valokuvakehystä samalla kalustemaalilla. Eli olen tehnyt käden töitäkin. Aika harvinaista minulle. (Lopputulokseen olen tyytyväinen, tasaista jälkeä tuli).
Vaihdoin viherkasveihin mullat. (En tiedä onko nyt oikea aika, mutta minulle oli oikea aika). Viimeksi sitäkin on tapahtunut muutama vuosi sitten.
Ostin huippuedullisesti kangaskaupasta sisustuskangasta, ja pian rupean päällystämään neljän tuolin istuinosat sillä kankaalla. Onneksi ystäväni lainasi nitojan, joka käy puumateriaalillekin.
Tuotin Ikeasta (onneksi sukulaisia asuu Haaparannan Ikean lähellä, joten tavara kulkeutuu aika vaivattomasti tänne Ouluunkin päin) dvd- ja cd-hyllyn, joka odottaa lattialla kokoamistaan. Eilen iltalukemiseksi luin ohjeläpyskää. Voi olla, että kokoamiseen tarvitsen apua.
Nyt onkin niin paljon hommaa vielä, ennenkuin lapset kotiutuvat huomenna sunnuntaina, että nyt ei passaa blogissa roikkua..
Lapsille tervetuliaspullatkin pitää huomenna aamulla leipoa.
Raporttia myöhemmin..
7 kommenttia:
Ihania hommia, tuosta saa suurta tyydytystä, kun on itse tehnyt jotakin. Yksinolo tekee hyvää.
Mukavaa viikonloppua!
Katriina, niin saa. Olen lisäksi yksinäisyydestä nauttiva, joten yksinolo ei tuota ongelmia. Mutta kun lapset ovat iltaisin soitelleet, niin ikävähän se aina hetkeksi on tullut..
Sisustushommat ovat mukavia, uutta ja tuunattua on mukava laittaa, piristää kummasti.
Tasapuolisesti tykkään sekä ostaa tuliterää uutta että korjata ja uudistaa vanhaa.
Asuntomessutaloissa en ole tykännyt vuosiin käydä kun niissä kaikki on niin uutta ja kiiltävää! Joissain tuntuu jopa, että jos laittaa väärän värisen kupin pöydän reunalle niin menee 'kokonaisuus' pieleen. Mitä se semmoinen on..Ei elämää ainakaan..
Mutta onhan ne talot periaatteessa HIENOJA (luin Arleena käynnistäsi asuntomessuilla. Muutkin täällä blogistaniassa ovat siellä käyneet). Saahan sieltä hyviä ideoita..
Ai gauheeta, luin, että maalasit kissan! Onneksi se lause jatkui, hahah! Yksinolo tekee hyvää ja iloa tuottaa, kun osaa itse tuunata jotain, edes pientä.
Krisu
Hei !
Ihania hommia olet puuhaillut. Pienillä maalauksilla saa todellakin ihmeitä aikaan. Meillä remontti vieläkin kesken, mutta uuteen sinisävyiseen makuuhuoneeseen olen oikein tyytyväinen. Laitan kuvia blogiini, kunhan jaksan ja ehdin...
Tänään lapset aloittavat koulunsa, arki alkaa ja palataan "normaaliin" päiväjärjestykseen.
Enkeleitä päivääsi!
Katrilli
Krisu, tosi hauskan mielleyhtymän sait lauseestani, joka onneksi jatkui ;-) Meinasin minä vahingossa kyllä vähän kissaakin maalata kun se tepasteli lähellä koko ajan. On niin utelias koko ajan..
Katrilli, kiitos liihottavista enkeleistä! Niitä tarvitaan ainakin lasten koulutielle. Pienemmälle varsinkin, joka pyörällä kulkee. Lähden kohta hakemaan hänet koulusta. Päivät kun ovat niin lyhyitä näin alussa.
Pääni raksuttaa koko ajan, että mitä voisin tehdä, uudistaa, hankkia..Eli samalla kun remontoi tai muuttaa niin pysyy mieli virkeänä.
Lähetä kommentti