keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Kevään vihreää odotellessa..


Tämä aamu onkin mennyt epäsosiaalisesti ja itsekkäästi eli tässä blogimaailmassa, yöpuku päällä. Eilen tähän aikaan jo siivosin ja pyykkäsin. Äitini tuli maanantaina yökylään ja sai minut vauhtiin tässä siivousasiassa. Huomasin, että kun sairastin noin viikon verran, kukaan ei tosiaan oikein tehnyt mitään tämän kodin ja sen puhtauden eteen.. Puhdasta ja siistiä jälkeä tuli. Vielä kun saisi sen varsinaisen sisustusinnostuksen. Nyt siivoaminen on lähinnä paikkojen pitämistä siistinä, pölyttömänä ja karvattomana (pitkäkarvaisesta kissasta kun lähtee tosi paljon karvaa).

Postipaketista paljastui tuo vihreä kastelukannu, joka odottaa, että lumi sulaa, ja mullan alta paljastuisi kasteltavaa. (oikeasti nostin sen vielä sisälle). Suuren postimyyntifirman tilauksesta tuli vain tämä kastelukannu ja eräs tarjouspusero, se ompelukone oli loppunut, vaikkei se ollut edes tarjouksessa. Nyt odotellaan muutama viikko lisää..

Haluaisin katsoa taas elokuviakin, mutta tv:stä tulee nyt niin paljon seurattavia sarjoja, että eihän tässä jouda arkisin elokuvia katsomaan lainkaan ja kirjaakin pitää lukea. Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia on mielenkiintoinen kirja, joka rönsyilee ajassa ja paikoissa, ihmisiä ja nimiä on paljon. Hänen kirjoitustyylinsä on mukaansatempaavaa, yksityiskohtiin pureutuvaa, tarkkasilmäistä ja empaattista. Mutta en jaksa öisin lukea kirjaa kuin parikymmentä sivua.. Sitten tulee uni.


Pitää vielä uudestaan mainita hyvä sarja (jos se on joltain jäänyt katsomatta): Terapiassa - In treatment, jossa Gabriel Byrnen näyttelemä terapeutti ratkoo potilaidensa elämän solmukohtia ja siinä samalla omiaan.. Eilen paljastui, että tohtorilla on itselläänkin ongelmia.. Koskettavassa jaksossa pienestä alkanut keskustelu vaimon kanssa kehkeytyikin huima tilitys ja tunteiden vuoristorata, jossa käsiteltiin vaimon uskottomuutta. Kuvassa Gabriel Byrnen Paul käy myös itse juttelemassa terapeutille, kollegalleen Ginalle, jota karismaattisesti näyttelee Dianne Wiest. Gina esittää suoria ja häkellyttäviä kysymyksiä, joihin Paul ei aina haluaisi vastatakaan..

Terapiassa-sarjan puolituntinen jakso kuluu kuin siivillä ja joka kerta kun jakso loppuu, tulee aito hämmästyksen tunne, että 'Nytkö se jo loppui'! Onneksi jaksoja tulee kaksi peräkkäin. Kahtena päivänä viikossa!

Traileri tv-sarjasta tässä.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen heikko kastelukannuihin...

Virpi P. kirjoitti...

No minulta on tuokin sarja jäänyt välistä, vaikka yritän aina katsoa sen. Eilenkin unohduin tekemään jotakin muuta, epäilemättä täällä blogistanissa. Päivällä olisi kyllä aikaa.

Onneksi hyvät sarjat pyörivät uusintakierroksiakin, että hitaimmatkin ehtivät mukaan.

Anonyymi kirjoitti...

Moi !
Mun blogissa olis sulle tunnustus ! Tykkään blogistasi, joten Oleppa Hyvä !

Sooloilija kirjoitti...

Hannele, kastelukannut ovat kyllä ihania! Vielä kun olisi ikkunalaudat sisällä niin voisi hankkia sisällekin jonkun kauniin..

Katriina, tähän sarjaan pääsee sisälle vieläkin. Uusintakierroksillehan ne monet sarjat ja elokuvat onneksi tulevat, pääsee mukaan vaikka silloin viimeistään.

Hane, kiitos tulen katsomaan! Ihanaa!