keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Toiset ovat Piristäjiä


On aina mukava seurata kun kissa peseytyy. Se on niin tarkkaa touhua, ja mm. syönnin jälkeen se pesee tassulla kasvojaan vaikka kuinka kauan.

Yritän väsymyksessäni (valvoin taas yöllä) imeä piristystä muista ihmisistä. Aamutv:ssä vieraili ihana ja eloisa runoilija-kirjailija Heli Laaksonen. Oikeastaan en muista mitä hän puhui, mutta ulkoinen olemus hänessä oli niin piristävä, että itsekin hetkeksi tulin ihan pirteäksi. Hän puhui jotain yhteistyöstään toisen aika pirteän ihmisen, Lauri Tähkän, kanssa.

Aina silloin tällöin innostun jonkun kirjoittajan tekstistä, tällä kertaa kirjailija Anja Erämaja sykähdytti kolumnillaan Motiivi-lehdessä (nro 2/09), joka on JHL-liiton oma lehti.


Kolumni sykähdytti hauskalla arkielämän kuvauksella, otsikolla: Kun on tämä elämä. Juttu käsittelee nykyelämän tilantarvetta, perhekokoja, pieniä kerrostalovarastoja ja ahtaita asuinneliöitämme.. Näin Anja Erämaja kirjoittaa:

' Meillä on 72 'kompaktia kaupunkineliötä', niin kuin rakennuttajan esite mainosti. Kyllä tähän neljä henkeä pitäisi mahtua. Mutta kun on tämä elämä, ja se ei ole kompaktia, se on vyöryä ja järistystä, tavaraliikennettä sisään ja ulos, varsinkin sisään. '

*********

Olen itsekin viime aikoina miettinyt miten saisin elämään järjestystä. Olenko siivousautomaatti, joka kerää vaatteita ja roinaa lasten perässä kävellen. En ole! Siksi meillä on usein myös niitä Erämajan mainostamia kasoja ja vyöryjä. Unelmoin isosta kodista, hyvistä säilytystiloista, pienestä ylellisyydestä, joka helpottaisi arkea. Saisinpa tietokonepöydän ja hyvän työtuolin, ja saisinpa ne vielä mahtumaankin johonkin...

Meidänkin kerrostalon kellarivarastokoppi on niin pieni, ettei sinne mahdu minkäänlaisia huonekaluja. Aina on myytävä jotain pois jos haluaa vaikka luopua hetkeksi jostain tavarasta. Harmittaa vieläkin monet halvalla myymäni kalusteet, sängyt ja lipastot. Olisipa ollut niillekin vain hetkeksi tila, jossa niitä säilyttää. Varastokoppiimme mahtuu tällä hetkellä vain tavaraa säkeissä, joulukuusi, mehumaija ja pari laatikkoa. Lasten suksetkin siellä jossain ovat, mutta en jaksa lähteä penkomaan.. Jospa ensi talvena sitten.. Siirrän aina kellariin menoa, sillä tulen sieltä aina masentuneena pois; mitään etsimääni ei löytynyt.

No, pirteyttä päiväänne, edes jollain keinoin. Pakkasta ulkona on taas -23 astetta. Eihän tuonne kiire ole. Kaupassa on pakko käydä jossain vaiheessa.

Piristysideaa sain myös Sutkautuksia-blogin Elisalta, joka oli käyttänyt eilen väriterapiaa; pinkkiä kynsilakkaa ja värikkäitä vaatteita. Kokeilen sitäkin ehkä tänään. Rohtuneisiin huuliin voisin sipaista huulipunaa. Mutta kyllähän se vähän hupaisalta näyttää kun laahustaa yöpuvussa ja tukka sutturalla täällä kotioloissa, mutta huulet ovat rehellisen punaiset! Jos ei muuta niin saahan siitä rehevät naurut kun peiliin sattuu vilkaisemaan ;D

11 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kiva kisukuva;kissan liikkeitä on niin mukava seurailla.
Huh, onpa teillä kova pakkanen! Täällä on melkein 40 astetta lämpimämpää!

Kunnon säilytystilat on tärkeitä.Täällä missä nyt asun, ei ole minkäänlaista talon säilytystilaa talon asukkaille rakennuksessa, vain uudempiin taloihin täällä on rakennettu varastot jokaista asuntoa varten. Sen sijaan täällä asunnossa on maku-ja kylpuhuoneen ja toisen huoneen yhdistävän tilan kattoon rakennettu pieni säilytystila, eli kattoa on madallettu ja sinne mahtuu ne pari kapsekkia,mutta kamalan hankalaa kun pitää tikapuilla sinne mennä ja yrittää sieltä vetää ne tavarat. Helsingissä mulla oli kunnon säilytystilat rakennuksessa missä asuimme.
Väriterapia piristääkin talven keskellä, siitä saa kivasti energiaa:-)

Pirteitä oloja toivottaen....

violet kirjoitti...

Olen oikeastaan pelkästään iloinen ettei meillä edes ole vinttiä tai kellaria. Sillä jos olisi...osaan vain kuvitella.

Virpi P. kirjoitti...

Säilytystilojen puute on huutava melkein kaikissa asunnoissa, joskus uusissakin. Sen huomaa kun katselee pohjapiirroksia. Tavaran määräkin on lisääntynyt. Neljän vuodenajan kaikki varusteet kaikille. Eihän ennen ollut eri vaatteita ja kenkiä joka asiaan, nyt pitää olla kaikkiin harrastuksiin erilaiset kypärätkin!

Pakollinen meno on yllättävä piristäjä:kävin tänään ompeleitten poistossa ja jouduin laittautumaan. Teki hyvää, tarjosin itselleni vielä salaatin kaupungilla, joten voin taas maata loppupäivän.

Käy kuitenkin sinä vielä ulkona!

Sooloilija kirjoitti...

Yaelian, no onpas teillä hankalan kuuloiset säilytystilat kun pitää oikein tikkailla kiivetä. Ei sinne ehkä tule sitten kovin hamstrattua tavaraa..Kun nehän unohtuvat sinne. Meillä on asunnon sisällä kohtalaisen hyvin kaappeja, mutta tilaa eli neliöitä on vain aika vähän tälle tavaramäärälle.

Violet, toisaalta täällä Suomessa on tottunut siihen, että kaikissa taloissa on kellarit ja/tai vintit. Mutta sinne tulee sullottua sellaista tavaraa, jota ei tosiaankaan kovin usein tarvi. Ehkä pärjäisi ilmankin..

Katriina, piristystä olet saanut päivääsi; on ihana käydä salaatilla ja vähän kuin palkita itseään sen jälkeen kun on joutunut käymään lääkärissä tms.

Tämä meidän talo on valmistunut v. 2000 ja säilytystiloja on kohtalaisesti. En tiedä ihan upouusien tämänhetkistä tilannetta miten rakentavat. Vanhoissa kerroistaloissa taas on usein ne vintit, joihin pystyi keräämään roinaa koppien ulkopuolellekin. Nykyäänhän se on kiellettyä, kun on se tulipalovaara..

pikkujutut kirjoitti...

Meilla Suomessa vinttikomero survottu tayteen. Tavarat taytyisi kayda lapi mutta lomia siihen en uhraa.taalla Yaelianin mainitsemat portaiden ulottuvissa olevat komerot...nekin taynna...just nyt voisin tyhjentaa kaikki mutten tieda minne.

Taru kirjoitti...

Punaiset huulet ja tukka sutturalla - se vasta on jotain. Omaperäinen tyyli ennenkaikkea. Toivottavasti väriterapia tuotti energiaa päivääsi?

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa muuten lukea Anja Erämajan runokokoelma Laulajan paperit. Olen joskus kirjoittanut siitä ja se on riemastuttava.

arleena kirjoitti...

Ennen maalla sanottiin, kun kissa pesee on vieraita tulossa. Mutta tämä ei kai päde kaupunkilaiskissoihin.

Jännä muuten miten sitä tavaraa kerääntyykään. Olen aikomassa siis aikomassa kirpputorille myymään tarpeettomia tavaroitani. Saa nyt nähdä milloin. Täällä pitäisi olla tuollainen viikonlopun kirppari ja kyllä se onkin. Pitänee vain vain raahautua paikalle ennen kello 07, että pöydän saa.

Sooloilija kirjoitti...

Pikkujutut, minäkään en halua koskaan lomia käyttää, vaikka silloinhan olisi just hyvin aikaa..

Elisa, näin päivän päätteeksi; juu, sain energiaa, paita oli kyllä hiekan värinen, mutta huulipunaa laitoin heti aamusta. Sain puuhailtua kotihommia ja blogihommia; perustin uuden kuvablogin..

Tuima, kirjastosta kävin heti pari päivää sitten hakemassa juuri tuon mainitsemasi kirjan. Luen sitä iltaisin aina vähän aikaa. Hersyvää tekstiä, mutta vaatii oman uppoutumisensa.

Arleena, voi minuakin haluttaisi mennä kirpparille myymään, mutta olen vähän laiska. Hyvin usein olen kyllä tavaraa kirppareilla myynyt. Nykyään pöytien hinnat ovat aika kovia.. Harmittaa, että myynnistä ensimmäiset 20 euroa menee kirpparin pitäjälle. Pitää myydä aika paljon ja hintavampaa, että saa voittoa..

Merja kirjoitti...

Mulla on myös ollut kissoja ja tykkäsin aina myös seurata noita pesurituaaleja. Kissat on niin ihania puhtausintoilijoita..

Anonyymi kirjoitti...

Niin, kompaktia on ollut neljän urheilevan nuoren kanssa, heillä kun kavereitakin..