Postipoika toi iloisen kirjeen eilen: sukunimeni muutoshakemus oli hyväksytty, ja koska olin maksanut jo maksun, astui uusi nimi voimaan samantien. Onneksi se ei ollut aprillipila..
Joskus ihmettelen positiivisessa mielessä kuinka meillä täällä Suomessa jotkut asiat toimivat niin nopeasti.. Koko nimenmuutosprojektini oli tosi nopea. Siitä on alle kaksi viikkoa aikaa kun päätin muuttaa nimeni, hain kaavakkeen, tilasin kotiseutuni kirkkoherranvirastosta todistuksen, maksoin muutosmaksun (91 euroa), lähetin kaavakkeet maistraattiin ja jo eilen tosiaan tuli päätös!
Vähän liiankin nopeasti. En näe itseäni vielä uudella sukunimellä. Mutta en oikein enää vanhallakaan. Onko identiteettini nyt vielä hakusessa.. Ei sentään, otan puhelimen käteen ja rupean hoitelemaan nimenmuutosasioita. Kelakortti tulee itsestään postissa parin viikon sisällä, seurakunnalle ja verohallintoon menee tieto. Kaikki muut tiedot ja uudet kortit pitää itse tietenkin hoitaa. Ajokortti, passi ja pankkikorttiasiat pitää lähteä kaupungille hoitamaan. Mutta nämähän ovat kivoja asioita..
En malta olla vielä ihmettelemättä valtakunnantason julkkistamme Tanjaa. Hän oli ensin Vienonen tyttönimeltään, meni sitten Karpelan kanssa naimisiin, erosi jo aikoja sitten Karpelasta, eleli jonkin aikaa yksinään, meni sitten naimisiin Saarelan kanssa, erosi Saarelasta aika pian, ja otti takaisin nimekseen alkuperäisen exänsä nimen eli Karpelan. Nyt Tanja on onnellisesti kihloissa uuden miehen kanssa ja odottaa tälle lasta. Aiemmat lapsethan Tanjalla on juuri tämän Karpelan kanssa. Nimiasiat mietityttävät varmasti tässä perheessä.Mutta miksi Tanja otti takaisin sukunimekseen ex-miehensä nimen? Ja mitä mieltä hänen exänsä on siitä asiasta.. Itse en ottaisi koskaan, vaikka se olisi kuinka hieno nimi tahansa. Tässä nimiasiassa itselläni on ollut tosi tärkeää juuri se tunne, että palaan sukuni juurille, oman sukuni. Että jossain päin Suomea ja maailmaa kulkee minun sukulaisiani, samalla nimellä. Isäni sukunimi oli hankala nimi, siksi halusin, kun on mahdollista, ottaa mummoni tyttönimen, joka on kaunis, sointuva, luontoon liittyvä, ja kuvaa ehkä minua persoonanakin ehkä jollain tavalla..
Mutta nyt mulla on uusi nimi, jippii!
18 kommenttia:
Onnittelut uudesta nimestä!
Äitini lapsuudenperhe muutti aikanaan sukunimensä, kylällä lienee ollut liikaa samannimisiä, ja mentyään naimisiin hän sai kolmannen sukunimensä. Äidin kuoltua sain aika montaa selittää, että hän ei koskaan ollut ollut naimisissa kuin isäni kanssa. Nykyään useasta ent. Se ja ent. Tämä tuskin tulee ongelmaa.
Kari, kiitos onnitteluista.
Miksikähän muuten esim. kuolinilmoituksissa pitää luetella kaikki entiset sukunimet. Minusta ei tarvitsisi, riittäisi se millä on viimeksi esiintynyt..
Onnittelut uuden nimen omistajalle! Harva on loppujen lopuksi päässyt valitsemaan, joten sinulla oli hyvä tilaisuus.
Olen ajatellut, että Karpelan tilanteessa olevat naiset ovat halunneet olla samannimisiä kuin lapsensa. Yksi tuttuni piti toisessa liitossaan ent. miehensä nimen siksi, että hänen vanhimmalla pojallaan olisi perheessä joku, joka on samanniminen, kun yhteys isään oli katkennut. Muut lapset olivat uuden isän nimellä. Sinun lapsillasihan on isä, jonka kanssa he ovat usein tekemisissä.
Töissä olen tavannut paljon pakolaisnaisia, joilla on kaikilla oma sukunimensä, lapset tulevat isän nimelle. Minusta se on hyvä systeemi, kukin on ja pysyy itsenään.
Onnea! Aika äkkiä siihen uuteen nimeen varmaan tottuu. Luulisin. Eräs ystäväni vaihtoi nimeä pari vuotta sitten ja olin itsekin yllättynyt, kuinka pian hänen uusi nimensä alkoi minustakin tuntua siltä ainoalta ja oikealta, vaikka olen tuntenut hänet aiemmalla nimellä todella pitkään.
Mukavaa, että nimenvaihdos myös sujui nopeasti. Olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita. Riippuu ilmeisesti vähän siitä, missä päin Suomea noihin nimenvaihtohommiin ryhtyy.
Onnea uudesta nimestä ;O) Miespuolinen kaverini otti äitinsä tyttönimen uudeksi sukunimekseen vähän aikaa sitten. Juuri eilen hän sanoi että kirjoitti vanhalla sukunimellä pankkikortti-kuittiin ja tajusi sen siinä kirjoittaessaan. Oli kassatytöllä ihmettelemistä kun hän tyynen rauhallisesti viivasi raapustuksensa yli ja kirjoitti uuden nimen siihen alle ;O)
Onnea uuden nimen johdosta! Sujuipa se nopeasti tosiaankin! Hankalaa vaan on se,että kaikki viralliset asiakirjatkin pitää muuttaa niin että uusi nimi on niissä.
Onnea uuden valitsemasi nimen johdosta! Muistan hyvin tuon tunteen kun otin oman tyttönimeni takaisin ensimmäisen avioliittoni hajoamisen jälkeen. Oma sukunimeni on vähän harvinaisempi eikä Suomessa ole tämän nimisiä pilvin pimein. Silloin päätin, etten enää nimeäni vaihda, tapahtui mitä hyvänsä. Ja sen päätöksen olen pitänyt vaikka avioiduin toisenkin kerran. Nyt siitäkin liitosta eronneena olen tosi tyytyväinen edelleen omaan nimeeni.
Silloin vuonna 1988 kun muutin nimeni sain päätöksen heti kun marssin kirkkoherranvirastoon. Ruokatunnilta palatessani olin eri niminen. Työpaikalla herätti kummastusta kun vaihdoin nimen työhuoneeni oveen! Totuttelua uuteen "vanhaan" nimeen kesti kyllä ainakin muutaman päivän.
Onnea uudelle nimelle!
ja miksi kaverini kantaa 30 vuotta ex-miehensä nimeä, vaikka aina puhuu tästä paskaa??
(En matkustellut niin paljon. Mulla oli passi, kun menin naimisiin, kerran matkustin sillä vanhalla nimellä, kuka siitä pitäisi huolen?
Kesti 15 vuotta, ennen kuin hankin passin uudella nimelläni :)
Katriina, oli kyllä ihana tunne kun sai valita nimensä! Tuli vapauden tunne!
Anitta, yllättävän nopeasti asia kävi, aivan kuin olisin ainoa nimenmuutosta hakenut juuri sillä hetkellä.. Ehkä nyt ei ole mitään buumia menossa..
Mikaela, kiitos onnitteluista. Kuinkahan monta kertaa tulee kuittiin kirjoitettua väärä nimi. Pitää kehitellä joku hyvä nimmari, jonka kirjoittaa aina samalla tavalla.
Yaelian, on tosi paljon paikkoja mihin nimeni pitää muuttaa; myös kaikki lasten asioihin liittyvät (koulun opettajat, urheiluvalmentajat ym.). Välillä meinaa pakokauhu iskeä..
Maaretta, kiitos. Nimen vaihto on vähän erilaista eri aikakausina ja eri paikkakunnilla. Minulla meni se pari päivää odotellessa kotikaupunkini virkatodistusta, mutta nopeasti tuli sekin.
Hannele, kiitosta vaan.. Niinpä, ehkä ystäväsi on niin tottunut nimeensä. 30 vuotta on pitkä aika.
Onneksi olkoon uudesta nimestä!! Hienoa!
Minä en ole ymmärtänyt Tanja Karpelaa monessa muussakaan asiassa, joten ei ihme että en tässä sukunimiasiassakaan. =)
Sanavahvistukseen kirjoitin juuri: haleja =)
Onnea !!!
Itse olen aina ollut tämänniminen kuin olen nytkin. Ainoa mitä olen ajatellut vaihtaa on etunimeni, kun käytän toista nimeä etunimenäni, eikä minua ole koskaan kutsuttu oikealla etunimellä. Ärsyttää kun joissain virallisissa papereissa on ns. oikea nimeni ( josta en yksinkertaisesti pidä ). Maksaakohan se etunimen vaihto saman 91 Egeä ? ;o)
Elisa ja Hane, kiitos onnitteluista..
Muistelin, että etunimen muuttaminen on ilmasta, jos ottaa etunimekseen esim. toisen nimensä. En muista maksaako se jos keksii itselleen ihan uuden etunimen..
Jätin sulle reilusti haasteen blogiini ;O)
Mikaela, kiitti haasteesta, vastaan oikein mielelläni kunhan kerkiän.. ;D
Onnea uudelle nimelle!
Pikkujutut, kiitos. Tänään kävi huoltomies laittamassa oveen uuden nimeni, lasten nimi siihen myös jäi.
Tämä on jotenkin niin hauskaa tai sitten vain hauskaa kyynelten lävitse. Ihan kaikilla tuntuu olevan enempi tai vähempi nimiongelmia, mutta kun rationaalinen mieheni rupesi pohtimaan nimenmuutosta muutamia kuukausia ennen pyöreitä, minä vallan äimistyin. Ja tietty ongelma menee tragikomedian puolelle, sillä hänen nykyinen sukunimensä on Suomen yleisin (mikä kirous, että minä vaihdoin oman, yhden Suomen harvinaisimmista nimistä hänen nimeensä!), mutta suvulla on kaksi haaraa ja molemmilla todella hienot nimet. Tyttäremme vaihtaa toiseen näistä ja on jo valintansa tehnyt, mieheni pähkäilee ja minä päätin, että en enää ota toisten nimiä, vaan teen ihan oman sukunimen. Se tapahtuu 2011, kun passi vanhenee...ellei tule joku rimakauhu. Nyt totuttelen, makustelen...
Nyt jos olisin nuori, avioon menevä nainen, en mistään hinnasta vaihtaisi pois omaa nimeäni! En vaikka tulevan mieheni nimi olisi kuinka hieno. Nytkin ystävänä kärvistelee nuori nainen, jolle tuli avioliitossa upea nimi, mutta tuskin hän oli nimeensä tottunut, kun he jo erosivat. Tässä pikkuvinkki!
Tyttärestäni taitaa sitten tulla Meri Aavasto. Ei mikään hullumpi nimi ollenkaan!
Leena, hei vaan, tänään kun istuin labrassa ja ihmisiä kutsuttiin nimillä verikokeisiin niin kuuntelin tarkkaan minkä nimisiä ihmisiä siellä huudeltiin. Aika jänniä, ei yhtään tavallisia vaan niin erikoisia, etteivät jääneet edes mieleeni.
Ja te pohditte siis myös ja tytärkin.. Tämä on kai vähän tarttuva tauti ;D
Lähetä kommentti