Kuninkaan puhe koskettaa ja valloittaa

Geoffrey Rush & Helena Bonham Carter & Colin Firth

- Kuninkaan ystävä & Kuningatar & Kuningas

*

Voiko tämän paremmaksi enää paljon näyttelijäkaarti elokuvassa tulla?

Kuinka monta Oscaria Kuninkaan puhe saakaan?

 

On hyvä, ettei tiedä liikoja eikä ole katsonut liikaa klippejä 

Kuninkaan puheesta

ennen elokuviin menoa. Harvoin olen kokenut sellaista tuoreuden ja yllätyksellisyyden tunnetta kuin katsoessani tätä elokuvaa elokuvateatterin pehmeässä pimeässä. Yleisöä oli paljon. Kaikenikäisiä katsojia. 

Me kaikki katsoimme lähes henkeä pidätellen kuinka Colin Firthin

Kuningas Yrjö VI

(jota perhepiirissä Bertieksi sanottiin),

kärsii suoranaista tuskaa joutuessaan puhumaan julkisesti, sillä hän kärsii pahasta änkytyksestä.

Onneksi hänellä on apunaan ja ystävänään australialainen itseoppinut puheterapeutti, jonka roolin mainio ja karismaattinen Geoffrey Rush näyttelee niin rennosti, tuoden draamaelokuvaan ripauksen kuivaa brittihuumoria.

Helena Bonham Carterin näyttelemä kuningataräiti on juuri niin hienostunut, hienosteleva ja rakastava puoliso kuninkaalle kuin vain voi kuvitella oikeankin Kuningataräiti-Elizabethin olleen. Hänhän eli pitkän elämän, hän kuoli vuonna 2002 peräti 101-vuotiaana.

Elokuvassa eletään 1930-luvun puoliväliä, nykyinen kuningatar Elizabeth ja sisar Margaret ovat vielä pieniä tyttöjä, heillä on rakastava isä, josta tulee yhtäkkiä kuningas, sillä kuninkaan veli luopuu vallasta mennäkseen naimisiin amerikkalaisen, eronneen Wallis Simpsonin kanssa. Se oli aikanaan suuri skandaali eikä monarkkia olisi koskaan kestänyt sitä, että amerikkalaisesta, ei-katolisesta naisesta olisi tullut maan kuningatar.

Tarina on tuttu, mutta silti hieman etäinen. Olen aina seurannut kuninkaallisten elämää, etenkin Brittien kuninkaallisia, mutta olen mennyt ajoittain sekaisinkin, sillä perhepiiri on ollut aina niin laaja ja monien nimet kaltaisiaan. Tämä Kuninkaan puhe selventää monta asiaa ja tuo kuningashuonetta ja sen elämää todella lähelle katsojaa.

Saamme nähdä elokuvassa mm. symbioottista, hellää ja todellista rakkautta.

Kuningas ja Kuningatar rakastivat aidosti toisiaan. Kuningataräiti Elizabethista tuli leski jo vuonna 1952, jolloin hänen rakas puolisonsa Kuningas-Bertie kuoli. Keuhkosyöpä vei Kuninkaan aivan liian aikaisin. Niinpä Kuninkaan tyttärestä Elizabethista tuli uusi Kuningatar samana vuonna, vain 26-vuotiaana.

*

Nyt en kerro enempää. Elokuva on nähtävä itse. On ihastuttava herkkään, vähän ujoon Kuninkaaseen. On elettävä mukana hänen suuressa puheessaan kansalleen. Elokuva huipentuu koko ajan kohti loppua, ja lopussa omakin sydän hakkaa jännityksestä.

Tässä kuitenkin yksi kohtaus elokuvasta. 

Kuninkaan ja puheterapeutin kohtaaminen, elinikäisen ystävyyden hidas alku:

*
Tähtiä ropisee tälle elokuvalle täydet. Ja Oscareita tulee ihan varmasti hyvin monta. Kerrankin, tai pitkästä aikaa, olisin oscarkomitean kanssa samaa mieltä jos Kuninkaan puhe palkittaisiin hyvin monella pystillä, onhan se ehdolla peräti 12 kategoriassa. Tähän juttuun en edes saanut kirjoitettua upeasta puvustuksesta, lavastuksesta ja käsikirjoituksesta.
*
ps:

Colin Firth on ihan Kuningas !

Palkintoelokuvat

*

Tässä blogiarvonnan leffapalkinnot voittajille.

Yritin valita elokuvat blogini hengen mukaisesti:

draamaa, romantiikkaa, tositarinaa..

Nämä elokuvat lähtevät satunnaisesti voittajille valittuna

postissa heti maanantaina.

Vielä huhuilen yhden voittajan perään:

Saippuakupla! Ilmoittaudu.

(Odotan viikon verran, ja sitten joudun arpomaan uuden voittajan).

*

Leppoisaa sunnuntaita !

Olen juhlistanut päivää aamupäivästä alkaen

Tämä viikko on ollut iloisia yhteydenottoja ja tapaamisia. 

Jos en olisi perustanut tasan kolme vuotta sitten tätä blogiani, en olisi saanut blogiystäviltä tällä viikolla puheluita, enkä olisi tänään istunut ravintolassa ihanalla lounaalla blogiystävän kanssa.

Niinpä kiitän teitä kaikkia, jotka olette olleet mukana, kannustaneet ja olleet ihania. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijat ja kurkkaajat!

Suuret lämpimät halaukset teille kaikille!

Tänään aloitin jo heti lounasaikaan: söin italialaishenkistä ruokaa ja otin juhlan kunniaksi punaviiniäkin ystävän kanssa:

*

 Jatkoin blogijuhlaa menemällä elokuviin, tietenkin.

Kävin katsomassa, ihailemassa ja lähes kunnioittamassa Colin Firthiä

Kuninkaan puhe-elokuvassa.Aivan kuin Firth olisi ollut itse kuningas, olen vieläkin niin ällistynyt..

En pysty elokuvasta vielä kirjoittamaan mitään muuta,

mutta kyllä se juttu sieltä tulee.

Lauantaina matkustan junalla tapaamaan erästä ystävääni pohjoisessa,

joten olen langoilla taas viimeistään sunnuntaina, ehkä aiemminkin..

*

Arvonnan voittajista Annie on ilmoittanut osoitteensa. Saippuakupla ja Hane voisivat lähettää sähköpostiini osoitetiedot niin laitan heti alkuviikosta palkintoelokuvat tulemaan.

*

Hupaisan arvonnan tulokset !!

Meinasi mennä farssiksi, mutta saimme nuorimman tyttären ja Selma-kissan kanssa suoritettua Blogin 3-vuotisarvonnan eilen illalla.

Tässä ovat kaikki osallistujat 

*

Selma tassutteli arpalipukkeiden päällä ja pysähtyi pitkäksi aikaa, molemmin etutassuin, keltaisen lapun päälle eli ensimmäinen voittaja on keltainen eli: Saippuakupla !

Toisen voittajan valitsi tytär ja kulhosta nousi punainen eli: Annie !!

*

Kolmas voittajalipuke nousee tässä:

eli sinisestä lipukkeesta (joka tyttären olisi pitänyt aukaista, muttei hoksannut) paljastui nimi:

Hane !!

*

 Onnea kaikille voittajille!

Palkinnoksi lähtee dvd-elokuva, jonka lähetän jokaiselle satunnaisesti, sillä ovat kaikki kolme eri elokuvia. Paljastan ne myöhemmin.

Voittajat: ilmoittakaa nimenne ja osoitteenne minulle tähän sähköpostiosoitteeseen:

sooloilijakirjoittaa@gmail.com

*

Näillä sanoilla rakastamme elokuvia

*

Blogini 3-vuotisarvonnassa kysyin teiltä kolmea adjektiivia eli mitkä olisivat tärkeimmät ominaisuudet hyvässä elokuvassa. Sain hienoja määritelmiä, kokosin ne ensin paperille ja sitten tähän kuvaan. (kuvaa voi klikata isommaksi).

Kuvaan valitsin lumoavan kauniin Paulette Goddardin, joka näytteli unohtumattomasti mm. vuonna 1936 silloisen aviomiehensä Charles Chaplinin elokuvassa Nykyaika. 

*

Blogini arvontaan voi vielä osallistua tänään torstaina 27.1. klo 21.00 asti.

Sen jälkeen suoritamme arvonnan ja ilmoitan voittajat huomenna perjantaina aamusella.

Tästä vielä arvontaan.

Onnea Outi Mäenpää !

Outi Mäenpää & Ville Virtanen

*

Eilinen oli hieno päivä Ruotsissa suomalaisille:

Ruotsalaisen elokuvan palkinnot Guldbaggenit jaettiin ja ehdolla olleista

Outi Mäenpäästä ja Ville Virtasesta palkittiin toinen eli Outi parhaan naissivuosan palkinnolla.

Susanna Alakosken romaanista Sikalat on tehty elokuva, jonka on ohjannut ruotsalainen näyttelijä ja ohjaaja Pernilla August. Elokuva on saanut suomennoksena nimekseen Sovitus. Ruotsissa se kulkee nimellä Svinalängorna. Pääosassa Ruotsin tämän hetken valovoimaisin naisnäyttelijä Noomi Rapace.

Luin kirjan pari vuotta sitten. Se oli sydäntäraastava kertomus Ruotsiin muuttaneen suomalaisen alkoholistiperheen elämästä 70-luvulta. Lapset, tytär ja poika, näkevät koko ajan järkyttävää elämää kotiseinien sisäpuolella. Vanhempina näyttelevät Outi Mäenpää ja Ville Virtanen.

Tiedän jo elokuviin mennessäni, että tämä tarina imaisee mukaansa synkkään perhehelvettiin, ja mietinkin minkä lähestymistavan ohjaaja Pernilla August on ottanut.

Erityisesti odotan palkitun Outi Mäenpään näyttelijäsuorituksen näkemistä.

Trailerista elokuvan tunnelmia.
Tämän trailerin nähtyäni tulee tunne, että haluan ehdottomasti nähdä elokuvan. Jo kirja teki vahvan vaikutuksen, tismalleen samoja tuntemuksia aiheuttaa tämä traileri.

Onnea Outi Mäenpää !

Seinälläni on nyt tämä

*

Tässä ihan tuore kuva olohuoneeni seinästä, jota koristaa nyt 

valokuvaaja Robert Mapplethorpen kuva Patti Smithistä 70-luvun alusta.

Lämmin kiitos Mikaelalle tästä kuvasta, posti toi sen tänään. Lähdinkin sitten heti ostamaan 20x30 cm:n kokoiselle kuvalle kehystä. Hopeanharmaa metallikehys tuntui sopivan kaikkein parhaiten.

*

Anne Hathawayn roolin syvyys ja herkkyys

Elokuvasta Love and Other Drugs jäi parhaiten mieleen

Anne Hathawayn

herkkä, hauska ja koskettava roolisuoritus

nuorena naisena, joka sairastaa Parkinsonin tautia.  Hän elää koko ajan eri vaiheisiin pahenevan sairautensa kanssa, rakastuu, on vahva ja heikko yhtäaikaa.

Anne Hathaway (s. 12.11.82) on Maggie, nainen, joka tunnistaa liehittelijät ja petturmiehet. Siksipä hän ei lankea sellaisten edessä. Hän ei vikise, vaan vie. Elokuvan alun komediallisuus ja seksintäyteisyys (joka silti on aika kesyä, välillä ollaan kiltisti peitonkin alla, vaikka paljasta pintaa vilahteleekin), muuttuu loppua kohden aina vain vahvemmaksi draamaksi. Elokuva onnistuu loppupuolella oikeasti koskettamaan tarinallaan, jossa rakkaus astuu syvästi kuvioihin kun sille annetaan mahdollisuus. Molemmat osapuolet tuntevat millaista on haluta hoivata toista ja huolehtia toisesta.

Kuvassa Jake Gyllenhaal & Anne Hathaway elokuvan promotilaisuudessa.

*

Anne Hathaway ja Jake Gyllenhaal ovat hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Ang Lee ohjasi heitä vuoden 2007 Brokeback Mountainissa, jossa he myös näyttelivät paria, mutta paljon surullisempaa sellaista.

Katsojana minun on helppo ja luonteva seurata näiden kahden näyttelemistä. Heidän välillään on aitoa kipinää ja lämpöä. Sellaista vanhanajan glamourhenkeä, jota harvoin enää näkee. He voisivat olla nykypäivän Katherine Hepburn ja Spencer Tracy.  Annen roolihahmo Maggie on hyvin kipakka nainen, mutta osa siitä on kuorta, sillä kaiken taustalla väijyy paha musta peikko: Parkinsonin tauti ja sen oireet. 

Ohjaaja Edward Zwick, joka aiemmin on tehnyt vahvoja draamoja (Viimeinen Samurai, Intohimon tuulet, Veritimantti) olisi saanut olla vielä vähän terävämpi työssään. Komediallisuudessa ei mitään pahaa, mutta muutamat kohdat tuntuvat päälleliimatuilta, yleisön kosiskelulta. Aivan kuin elokuvasta olisi haluttu tehdä koko kansan ja koko perheen elokuva. Elokuvateatterin yleisössä on paljon teinejä, mutta myös meitä muitakin.. Varmasti jokainen sai elokuvasta jotain. Minulle se oli ihmetys siitä kuinka herkkä, luonteva ja valovoimainen Anne Hathaway on näyttelijänä.  Seuraavaksi häntä saakin katsella ihan omana itsenään helmikuun lopussa kun hän juontaa Oscar-gaalan yhdessä James Francon kanssa.

*

Jos Love and Other Drugs-elokuvasta olisi jätetty muutama turha kohtaus pois ja otettu hieman eri näkökulmaa asioihin, olisi siitä tullut mieliinpainuvampi kuin mitä se nyt kokonaisuudessaan oli.

Elokuvataivaan kirkkaita naistähtiä

Tässä säteilee elokuvataivaan tämänhetkiset kirkkaat tähdet,

joista on jo tullut kestotähtiä.

Naiset on kuvattu tämän viikon Golden Globe-gaalassa,

joka olikin ensimmäinen elokuvapalkintotilaisuus tälle vuodelle.

*

Anne Hathaway oli valinnut ylleen kullankimaltelevan paljettiluomuksen, jossa on hyvin vahva 80-luvun henki, onneksi modernisoituna.

Samaa henkeä on Julianne Mooren punaisessa puvussa.

Naispääosapystin komedia/musikaalisarjassa voittanut

Annette Bening oli persoonallinen oma itsensä mustassa asussa silmälaseineen.

Tästähän tuli ihan pieni muotikatsaus, sillä aina kun on kyse Golden Globeista tai Oscareista, on ruodittava myös asuja. Palkituista elokuvista ja näyttelijöistä sitten oma postaus.

*

Seuraavaksi odotellaan Oscareita, jotka jaetaan sunnuntain 27.2. ja maanantain 28.2. välisenä yönä Suomen aikaa.

*

  

Love and Other Drugs

Vihdoinkin kävin katsomassa

Love and Other Drugs-elokuvan.

Pitkiin aikoihin en ole nähnyt näin suloista näyttelijäparia ja niin hyvää yhteistä, säteilevää kemiaa

kuin

Anne Hathawaylla & Jake Gyllenhaalilla

tässä elokuvassa on.

Mutta kerron elokuvasta muutamilla sanoilla lisää seuraavassa postauksessa.

Piti vain nopeasti ilmoittaa, että olen nyt nähnyt tämän. 

Sunnuntaiklassikko - Simon & Garfunkel

Tästäkin Simon & Garfunkelin New Yorkin Central Parkin jättikonsertista tulee tänä syksynä kuluneeksi 30 vuotta !

 

*

Ikuisesti olen heidän faninsa, vaikken heitä aktiivisesti kuuntelekaan! 

Mickey Rourken suoritus The Wrestlerissä

Joskus kestää kauan ennenkuin tartun johonkin elokuvaan. Näin kävi The Wrestlerin kanssa. Katsoin sen ensi kertaa ihan äskettäin.

Turhaan ei ole Mickey Rourken osasuoritusta kehäraakkina amerikkalaisena showpainijana suitsutettu.

Ei ihme, että elokuva oli useamman Oscarin ehdokas ja palkittiin mm. Venetsian ja Toronton filmifestareilla vuonna 2008.

Marisa Tomei & Mickey Rourke - The Wrestler

*

Elokuvan ohjasi Darren Aronofsky, joka aiemminkin on tehnyt vahvoja elokuvia, mm. rankan huumekuvauksen Unelmien sielunmessu.

Raaka ja rankka on tämäkin elokuva silloin kun se kuvaa itse painiotteluita. Ne ovatkin ihan oma maailmansa, josta en oikeastaan ymmärrä mitään. 

Oikeasti minuun käy kipeää silloin kun Mickeyn päälle hypitään ja häntä lyödään yhä uudelleen ja uudelleen.. Huomaan ajattelevani vihaisena, että 'mitä järkeä'! Kyseessä on jo keski-ikäinen mies, joka kärsii sydänvaivoista! 'Tule pois sieltä kehästä!', halusin huutaa elokuvaa katsoessani.

Elokuvassa on vahvat, hyvät näyttelijät: persoonallinen ja kaunis Marisa Tomei, joka tekee paljaan roolin konkreettisestikin esittämällä yksinhuoltajaäitiä, joka öisin työskentelee stripparina.

Painijan eli Mickey Rourken tyttärenä näyttelee nyt jo hyvässä nousussa oleva nuori naisnäyttelijä Evan Rachel Wood. (kuva alla)

*

Kaikkein järkyttävimmän roolin tekee kuitenkin itse painija - Mickey Rourke, joka itsekään ei ole elänyt helpoimman kautta. Eletty elämä näkyy nyt 58-vuotiaassa miehessä.

Harvoinpa olen valkokankaalla näin vahvaa osasuoritusta keneltäkään mieheltä nähnyt.

Alla koskettava hetki elokuvasta: isä ja tytär kohtaavat surullisina toisensa:

*

Tunnustus ja muutama paljastus

Kiitos Elokuvablogin Päiville tästä kauniista tunnustuksesta.

Ilahdutti ja piristi.

Juoneen kuuluu paljastaa 7 asiaa itsestään samalla kun vastaanottaa tämän tunnustuksen.

Olen ennenkin jossain vaiheessa tämän tehnyt, ja nyt mietinkin kuumeisesti mitä en ole teille itsestäni vielä koskaan paljastanut.

(Ja mitä haluan paljastaa..).

*

1. Olen koko elämäni ajan hukannut koruja. Niin tapahtuu vieläkin. Siksipä en nykyään käytä lähes lainkaan koruja. Muilla kyllä niitä ihailen ja yllätän itseni joskus ostamasta jonkin ihanan kaulakorun. Kriteerinä on, että ketjun tai nauhan tai helmien on oltava pitkät. Kaulaani tai kurkkuani ei saa puristaa mikään. Siksi en käytä koskaan korkeakauluksisia puseroitakaan.

2. Ostin eilen itselleni uuden laukun, vaikka periaatteessa laskupinosta olisi pitänyt maksaa muutama lasku.

3. Soimaan itseäni pitkään jos myöhästyn jostain. Tällä viikolla myöhästyin eräästä juhlasta, sillä oletin kellonajan väärin. Luulenkin, että suhtautumiseni oletuksiin muuttui tällä viikolla. Aion tarkistaa asiat tarkemmin, oletusten sijaan. Vieläkin harmittaa niin paljon, etten viitsi siitä nyt tässä enempää kirjoittaakaan.

4. Yksi asia mitä en aio koskaan opetella tekemään, on pyörän korjaus. Minusta ei vain ole siihen. Tunnen itseni. Tällä viikolla korjautin polkupyöräni takarenkaan (josta sekä sisä- että ulkokumi oli puhjennut) pyöräkorjaamossa ja sain niin upeaa palvelua 34 euron hintaan, että olen vieläkin ihmeissäni! 

5. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän ikävystyn ja ärsyynnyn elämän rutiineista. Haluan usein poiketa niistä, ja niin teenkin. Valitettavasti joudun tekemään 'kahdeksasta neljään'-työtä. Haluaisin olla vapaa. Luin äskettäin erästä lehteä, jonka kolumnistin titteli oli 'vapaa kirjoittaja'. Huomasin ajattelevani, että 'olisiko hienompaa'.

6. Onkohan minulla elokuvien saralla enää mitään paljastettavaa.. Ainakin se, että olen monta kertaa yrittänyt katsoa Akira Kurosawan Seitsemän samuraita, enkä jaksa. Ei uppoa minuun. Vaikka olisi kuinka hieno elokuva.

Kuva lisätty puoli tuntia jutun kirjoituksen jälkeen. Tytär annostelee hilloa lätylleen.
 

7. Juuri nyt lauantaiaamupäivänä paistan vielä nukkuville lapsilleni lättyjä. Sanon aina 'lättyjä', en lettuja, en ohukaisia enkä mitään muutakaan nimitystä. Ja mansikkahillon kera.

Vielä yksi paljastus tähän joukon jatkoksi: tätä kirjoittaessani olen napsinut aamupalaksi purkillisen vihreitä oliiveja kahvin kera. Oikein hyvä yhdistelmä ;D

Hyvää talvista viikonloppua teille kaikille !

Blogi meinaa vähän juhlia - Arvonta

Kuvassa osa viime vuonna katsomistani elokuvista

*

Huomasin, että blogini täyttää parin viikon kuluttua  3 vuotta.

Pidän arpajaiset, joiden palkintoina on  3 elokuvaa,

3:lle eri voittajalle.

Aikaa osallistua on kaksi viikkoa, joten laitan linkin sivupalkkiini siksi aikaa.

Olen nyt hieman tylsä ja mielikuvitukseton, kaikki osallistuvat yhdellä arvalla. 

Onnettaria tulee olemaan 3, joista yksi on tytär ja kaksi on kissaa. Katsotaan miten se toteutetaan. Minulla on kaksi viikkoa aikaa miettiä sitä. Palkintopaketteihin saattaa tulla jotain muutakin, en ole vielä päättänyt mitä. Vähän jännitystä meille kaikille ;D

*

Kerro minulle kuitenkin osallistumiskommentissasi 3:lla sanalla millainen elokuva vetoaa sinuun.

(Mutta jos se unohtuu, ei haittaa, osallistut silti arvontaan). 

*

Arpaonnea kaikille !

 

Yllätyin usein kun luin Patti Smithin nuoruudesta

Kuvin ja sanoin palaan tässä jutussa vielä kerran Patti Smithin Ihan kakaroita-kirjaan. Se kertoo koskettavasti ja hyvin eläytyvästi Pattin omasta nuoruudesta, kasvamisesta taiteilijaksi, rocktoimittajan työstä ja ikuisesta rakkaudestaan toiseen taiteilijaan, Robert Mapplethorpeen. Hänen sielunkumppaniinsa.

Patti Smith kirjoittaa runollista tekstiä, vuolaasti ja maalailevasti. Hän ihailee ranskalaista 1800-luvun lopun kirjailijaa Charles Baudelairea. 

Yllätyin usein lukiessani kirjaa. Uskoakseni siksi, että kovin vähän olen silti Patti Smithistä aiemmin tiennyt, vaikka olen häntä 80-luvulta lähtien jo ihaillut.

Patti Smith antaa itsestään kuvan boheemina, rähjäisenä taiteilijana, mutta nuoruudessaan hän oli hyvin säntillinen organisoija. Hän kävi päivätyössä kirjakaupan myyjänä, ja teki iltaisin ja öisin taidetta. Hän rakasti mm. esinekollaasien tekemistä. 

Nuori, keijukaismainen Patti 70-luvun alussa.

*

Kirja on runsaudensarvi ja sen mukana saa todellakin sukeltaa hippiaikakauden elämään. Patti asui pitkään kuulussa Chelsea-hotellissa yhdessä rakkaansa Robertin kanssa. Rakkaus ei koskaan kuollut, vaikka pari erosi myöhemmin Robertin homoseksuaalisuuden vuoksi.

Patti ei koskaan käyttänyt huumeita eikä alkoholia. Tupakka taisi olla hänen ainoa paheensa. Hän katsoi usein vierestä rakkaidensa huumeiden käyttöä, muttei itse koskaan tuntenut vetoa niihin.

Kirjassa vilisee paljon tuttuja nimiä. Tunnetteko tätä nuorta miestä Pattin seurassa:

Patti kuvailee ensitapaamistaan hänen kanssaan näin:

'Minut esiteltiin rumpalille, kun menimme backstagelle. Hän ilmoitti nimekseen Slim Shadow. Minä sanoin: 'Hauska tavata, Slim'. Kerroin, että kirjoitan Crawdaddy-nimiseen rock-lehteen ja haluaisin tehdä hänestä jutun. Ilmeisesti idea oli Slimin mielestä huvittava. Hän vain nyökkäsi, ja minä aloitin myyntipuheeni, puhelin hänelle hänen potentiaalistaan, siitä miten 'rock'n roll tarvitsee sinua'.

*

Mies oli, ja on, näytelmäkirjailija/näyttelijä Sam Shepard, joka on viimeiset 25 vuotta ollut naimisissa Jessica Langen kanssa. 

Patti kertoo kirjassa, että 'näin hänessä miehen, joka puhuu cowboyn suulla'.

Samin ja Pattin lämmin suhde on säilynyt näihin päiviin saakka, siitä tuore kuva alla:

'Hän katsoi minua - oma lännensankarini, joka käyttäytyi kuin intiaani',

kirjoitti Patti Sam Shepardista kun heidän tiensä erkanivat. Sam oli tuolloin naimisissa ja yhden lapsen isä.

*

Robert Mapplethorpe & Patti noin 1969-70

*

Patti kirjoittaa kirjan loppupuolella surumielisesti Robertista:

'Robertilla todettiin aids samaan aikaan, kun minä sain tietää kantavani toista lastani. Elettiin vuotta 1986, syyskuun loppua, ja puiden oksat olivat raskaina päärynöistä.'

Lähes kaikki kuvat tässä jutussa ovat Robert Mapplethorpen kuvaamia. He olivat Pattin kanssa hyvä taitelijapari. Olen hullaantunut tähän Robertin ottamaan kuvaan Pattista.. Jos vain löytäisin kuvan joskus jostain, kehystäisin sen seinälleni.

*

Tätä kirjaa suosittelen kaikille heille, joilla on ajoittain jokin suloinen kaipuu viattomuuden aikoihin. Aikaan, jolloin rakkaus oli intohimoista ja aitoa. Aikaan, jolloin ystävyydet solmittiin ikuisiksi ajoiksi. 

Patti Smith on kirjoittanut kauniin rakkauskertomuksen omasta elämästään.

Yksi kauneimpia rakkaustarinoita mitä olen lukenut.

*

Audrey kuvissa Portisheadin laulussa

Joku on keksinyt yhdistää Audrey Hepburnin Aamiainen Tiffanylla-elokuvan kuvitusta 1960-luvulta ja Portishead-bändin laulun Glory Box 1990-luvulta. Siitä on tullut aika kiehtovakin video. Glory Boxista olen pitänyt vuosikausia. Se on lauluna mystinen ja kiehtova, ihan hypnoottinen. 

Eli Portisheadin Glory Box on näin lauantai-iltana jo valmiiksi myös Sunnuntaiklassikkoni.

*

Bändin livetaltioinnin vuodelta -94 voi katsoa täältä.

Naisten iltaa tv:ssä

Loma Roomassa - Audrey & Gregory

*

Jos tänään iltasella istahtaisi taas tv:n Teema-kanavan ääreen.

Illan teemana on Audrey Hepburn ja Naiset elokuvassa. Illan aloittaa amerikkalainen uudehko dokumentti From The Weepies To The Chick Flicks (v.-09). Sen jälkeen saamme ihailla raikasta ja nuorta Audrey Hepburnia ihanan Gregory Peckin rinnalla Loma Roomassa-elokuvassa vuodelta 1953.

*

Dokumentilta odotan paljon, rohkeita mielipiteitä elokuvantekijöiltä, naisilta, haluan kuulla yllättäviä ajatuksia naisista elokuvissa. Haluan yllättyä ja oivaltaa jotain uuttakin. Haluan kuulla ja nähdä runsasta kuvamateriaalia. No, ilta kun koittaa, olen taas yhtä dokumenttia viisaampi.

Olenhan kertonut rakkaudestani dokumentteihin!?

*

En ole käynyt elokuvissa aikoihin!

..Yksi viimeisistä kuvista..

*

Otsikkoni viittaa asiaan, josta olen ennenkin kirjoittanut, vuonna 2009 muistaakseni.

Olen tehnyt lähtöä elokuvateatterin pehmeän lämpimään syliin jo monta viikkoa.. En vain saa lähdetyksi kun kuulen tarinoita joulun ajan elokuvayleisöstä. Olen nyt kolmelta henkilöltä kuullut millaista on ollut käydä katsomassa Love and Other Drugs-elokuvaa joulun pyhinä ja välipäivinä täällä Oulussa:

Jake Gyllenhaal ja Anne Hathaway ovat vetäneet katsojia, juu, sali on pursunnut häliseviä, juttelevia, vessassa ramppaavia nuoria. Eräs naistuttavani, joka oli lähtenyt viettämään romanttista iltaa miehensä kanssa elokuviin, sai taakseen lauman 11-12-vuotiaita pikkupoikia, jotka selvästikin olivat väärässä elokuvassa. Toinen tuttavani oli totaalisen kyllästynyt kikatteleviin teinityttöihin, joille elokuvan komediallisuus oli ollut ok, mutta kun elokuva oli siirtynyt käsittelemään draamallisempia aiheita, oli tyttöjen keskuudessa hälinä alkanut eli keskittyminen herpaantunut.

*

Tiukkapipoisen maineenhan tässä saa aikuinen ihminen, mutta mielestäni elokuvissa pitää osata käyttäytyä!

Ihmettelen myös tätä ilmiötä, että elokuvista on tullut ajanvietetapahtuma. Eli monet suhtautuvat elokuvissa käymiseen kuin kaupoissa vaeltelemiseen: sinne mennään tappamaan aikaa ja jollain tavalla viihtymään. Monille on jopa ihan sama mikä elokuva siellä pyörii, kunhan ollaan elokuvissa ja popcornit riittävät.

*

Nyt en ole varma milloin menisin elokuviin, etten tule sieltä sitten ärtyneenä kotiin. 

Voi olla, että odotan Love and Other Drugs-elokuvan tulevan dvd:lle ja virittelen kotioloihin miellyttävän elokuvaillan. Näin taitaa käydä aika monen muunkin elokuvan kanssa.

Mutta jos haluan nähdä jonkun elokuvan ihan välttämättä elokuvateatterissa, menen maanantai-iltana, eturiviin. Ehdottomasti en perjantai-iltana, keskiriville.

*

terveisin Tiukkapipo-helpostiärsyyntyvä-itsekinteinienäiti-Sooloilija  :D

Ps. Kyllä minä siellä elokuvissakin käyn, tänäkin vuonna tulen käymään monesti, mutta valitsen päivät ja ajankohdat tarkkaan. Tämä pehmennyksenä paasaukseni päätteksi.

Sunnuntaiklassikko - Jackson Browne

Vielä ehtii, sunnuntaita on jäljellä vielä vähän aikaa.

Mietin koko päivän mitä musiikkia haluaisin tänään kuunnella. Ja illalla valaistuin:

nuoruudenihastustani Jackson Brownea.

Ihastus on kuvaava sana, sillä hänen kohdallaan kävi niin, että ensin ihastuin hänen ulkonäköönsä, mutta lähes samaan aikaan myös musiikkiinsa.

*

Vuonna -48 syntynyt Browne on syntynyt Saksassa, mutta asunut lähes koko elämänsä Yhdysvalloissa. Hänen musiikkinsa on hyvin juurevaa, mukana musisoimassa on aina iso joukko muusikoita ja tälläkin laululla kuullaan elämänmakuista soundia.

*

Vuoden 2010 Paras Mies, ja muita elokuvamietteitä

Arvaattekin kuka on mielestäni viime vuoden valovoimaisin ja ehdottomasti parhaan roolin tehnyt miesnäyttelijä. No, yllätän sen verran, että heitä on kolme, mutta ykkönen on silti hieman kakkosta ja kolmosta ylempänä. Viime vuoden miesnäyttelijärivini näyttää siis tältä:

*

Colin Firth - A Single Man

Ewan McGregor - The Ghost Writer

Leonardo DiCaprio - The Shutter Island

*

Nämä kolme elokuvaa mahtuvat myös viime vuoden katsottujen elokuvieni Top10-listalle. En ole kylläkään sellaista listaa vielä tehnyt, sillä minussa asuu aina pieni kapinallinen, joka ei periaatteessa pidä listauksista, mutta niitä kohtaan on silti aina pienoinen kiinnostus. Ristiriitaista.

Olen huomannut, että juuri kun saan jonkin listan tehdyksi, tulee ns. ihan puun takaa jokin yllättävä elokuva, joka sekoittaa koko pakan. Tänäkin vuonna kävi niin. Odotin kovasti muutamia elokuvia, mutta ne osoittautuivat todellisiksi pettymyksiksi, kuten esim. Prince of Persia ja Eat Pray Love. En ole myöskään katsonut moniakaan alkuvuodesta viime vuonna Oscar-palkittuja elokuvia. En ole nähnyt mm. Sandra Bullockille pääosapystin tuonutta The Blind Side - Elämä pelissä-elokuvaa tai parhaan elokuvan pystin saanutta, Kathryn Bigelown ohjaamaa The Hurt Locker-elokuvaa.  Näihin ei vain ole riittänyt kiinnostusta.

 *

Siitä pääsemmekin aiheeseen, jota olen pyöritellyt koko viime vuoden ajan mielessäni.

Tämä blogini on varsinkin viimeisen kuluneen vuoden aikana muuttunut elokuvapäiväkirjakseni. Olen katsonut paljon elokuvia, joita aiemmin olen ohittanut, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Siksi en ole aina kovin ajankohtainen enkä ajan hermolla. Uudet elokuvat kiehtovat minua, tottakai. Nytkin odotan kovasti montaa hyvää elokuvaa tälle vuodelle. Ne kaikki käyn elokuvateatterissa katsomassa. Joitakin elokuvia odotan tulevaksi dvd:lle eli niiden katsominen viipyy hieman. Kaikki elokuvalajit eivät minua kiinnosta, kuten ei aiemminkaan. Kuten olen ennenkin todennut: elokuvat, joissa nuoret miehet kaahailevat autoilla tai elokuvat, joissa on väkivaltaa ilman mitään tarkoitusta, eivät ole minua varten. 

Sen sijaan olen aika ahkera kirjastolainaaja. Nettivaraukseni kirjastoon pursuaa nytkin elokuvia, joita kovasti odotan. Monet niistä ovat klassikkoja, eurooppalaisia elokuvia tai muuten vain vähän vanhempaa tuotantoa. Viime vuonna törmäsin kirjastossa todellisiin helmiin, jotka olin aiemmin jättänyt huomiotta. Niinpä katsoin viime vuonna mm. hyviä eurooppalaisia elokuvia ja vähemmän huomiota saaneita elokuvia, jotka eivät ole koskaan olleet lähelläkään räjähtäviä kassatuloja.

Yhä jatkan näyttelijöiden, ohjaajien ja käsikirjoittajien ihailua ja kunnioitusta. Esittelen mielelläni monia heistä ihan omissa postauksissaan. Jokaisen ihmisen takana on tarina. Osa ihmisistä raottaa kulissin takaista persoonaansa hieman enemmän, toiset hyvin vähän. Monia mielenkiintoisia, kirkkaita ja luovia tähtiä saamme ihailla elokuvissa, mutta aina kiehtoisi myös mitä he ovat oikeassa elämässä.

Ihailen hienoja valokuvaotoksia monista näyttelijöistä, niitä googletten usein ja tallentelen tiedostoihini. Tässä muutama ihana löydös:

*

Meryl Streep & Kate Winslet

*

Hyvää ja innostunutta elokuvavuotta meille kaikille !

Lisäksi toivotan kaikille myös hyvää terveyttä, elinvoimaa ja ennenkaikkea iloa elämään!