Suklaasarvia

Juu tiedän, ei tämä oikein hygieeniseltä näytä, mutta Selma kävi hieman nuuhkimassa lämpimiä suklaasarvia, joita tyttären kanssa vapaapäivänäni paistelimme. Makoisia, mutta aika rasvaisia herkkuja nämä suklaasarvet, joiden sisällä on yksi pala tummaa suklaata. Iltateen kanssa ihania. Suosittelen. Näitäkin leivottiin Nigellan sekä Julie & Julia-elokuvan hengessä ja innostamana..

Jessican ja Samin kestävää rakkautta

Elokuvamaailmasta löytyy muutama kestävä rakkaustarina. Jessica Langen ja Sam Shepardin liitto alkoi ihan 80-luvun alussa. He ovat nyt 27 vuoden ajan eläneet avoliitossa ja heillä on kaksi lasta. Molemmat ovat vahvoja ja luovia luonteita. Jessica täytti 20.4. tänä vuonna 60 vuotta, näytelmäkirjailija/näyttelijä Sam on vaimoaan kuusi vuotta nuorempi. Kuva yllä on heidän suhteensa alkutaipaleelta 80-luvun alusta. Alla kaksi kuvaa viime vuosilta:


Pariskunta on asunut vuosikausia tässä omistamassaan viktoriaanisessa talossa, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Talo sijaitsee Minnesotan Stillwaterissa. (En tiedä viimeisimpiä tietoja, mutta jossain vaiheessa talo on ollut myynnissä, sillä Lange ja Shepard eivät enää halunneet asua Minnesotassa, jossa suomalaiset sukujuuret omaava Jessica on syntynyt.)

Järven rannalla sijaitseva talo on unelma. Olen huokaillut näitä talokuvia jo pitkän aikaa.. Se saa tietenkin ajattelemaan, että 'jos minä olisin rikas..ostaisin talon heti!'.

Julie & Julia - Unelmat voivat toteutua

Ohjaaja/käsikirjoittaja Nora Ephronin uusin luomus, tämä Julie & Julia-elokuva on ennenkaikkea tarina naisista, joilla oli unelma ja intohimo, ja jotka päättivät uskoa unelmiinsa.

En tiennyt paljonkaan legendaarisesta keittokirjan kirjoittajasta Julia Childista (1912-2004), jota Meryl Streep elokuvassa menestyksekkäästi ja persoonallisesti esittää. Vielä vähemmän tiesin new yorkilaisesta Julie Powellista (synt. 1973), jota Amy Adams näyttelee.

Elokuva on mielenkiintoinen keitos runsaalla kuvituksella. Limittäin seurataan 1950-luvulla Pariisissa asuvaa Juliaa sekä 2000-luvun alussa New Yorkissa asuvaa Julieta. Pääajatuksena on nykypäivän bloggailu: Julie tekee tylsää puhelintyötä valtion leivissä ja haaveilee kirjailijan urasta. Miehensä vinkistä hän perustaa ruokablogin ja alkaa käydä läpi blogissaan Julia Childin keittokirjan jokaista reseptiä. Hän aikoo kokata jokaisen reseptin, ja kirjoittaa siitä blogissaan. Se blogi on nimeltään The Julie/Julia Project ja linkki siihen tässä. Julie Powell kirjoitti sittemmin myös samannimisen kirjan, ja on nykyään täysipäiväinen kirjailija. Hänen unelmansa toteutui! Kuva oikeasta Julie Powellista alla:
Elokuva Julie & Julia on mielenkiintoinen draama, jossa on komediallisiakin aineksia, varsinkin ruoanlaittoon liittyen. Nuoresta Juliesta on esim. ihan hirveätä murhata hummereita. Kun taas Meryl Streepin Julia on ronskin oloinen persoonallinen nainen, joka tarttuu toimeen aina rivakasti. Oikeasta Julia Childista tuli legendaarinen tv:n aikakaudella, hänestä tuli Amerikan tv-kokki, joka opetti naiset tekemään maukasta ruokaa. Hänen erikoisuuksiaan olivat varsinkin 50-60-lukujen tyyliin raskaat voipohjaiset kastikkeet, liharuuat ja herkulliset jälkiruoat. Meryl Streep ei vaikuta paljonkaan omalta itseltään esittäessään ronskia Julia Childia ruskeassa lyhyessä kampauksessaan. Taas yksi hyvä rooli Meryliltä, jossa hän saa muuntua joksikin toiseksi persoonaksi.Silti Julie & Julia-elokuvan parasta ja herkullisinta antia on nykypäivän New York-kuvaus: Amy Adams on tosi hurmaava roolissaan nykypäivän Juliena, naisena, jolla on unelmia, mutta ulkoisesti niin tavallinen elämä vuokra-asunnossa ja toimimattomassa keittiössä. Hänellä on hyvä aviomies ja kissa sekä lähes addiktioksi muuttuva harrastus: bloggailu ! Melkein tutulta kuullostaa. Paitsi minulta puuttuu se aviomies..

(Elokuvan pääosanaiset kuvassa elokuvan ensi-illassa: Meryl Streep & Amy Adams)
Elokuvaa oli katsomassa sekalainen seurakunta naisia, ja pari miestä. Eniten ihmettelin oman teini-ikäisen tyttäreni ikäisiä tyttöjä katsomossa. Onkohan elokuvaa liikaa markkinoitu hersyvänä komediana, jäin miettimään. Itse otin elokuviin mukaan oman tyttäreni, jota kokkailu ja leipominen kovasti kiinnostaa. Elokuvan ikäsuositus on Sallittu. Toisin kuin esim. Harry Potterin ikärajoitus on K11. Sitä ei 10-vuotiaani ole nähnyt, mutta tämän draamakomedian Julie & Julian hän on nyt nähnyt, ja piti näkemästään, vaikka välillä mentiinkin ihmissuhdepuolelle. Seksiä elokuvassa ei kuitenkaan ole. Onneksi. Kaikkeen sitä ei tarvitsekaan ympätä.

Sain elokuvan jälkeen tyttären tekemää salaattia iltapalaksi. En saanut osallistua sen tekoon yhtään, sain istua tietokoneen ääressä rauhassa etsimässä kuvia ja tietoa tästä elokuvasta sillä aikaa kun meille valmistui maittava ja hieno salaatti iltapalaksi. Minuakin tämä elokuva ehdottomasti inspiroi!

Yhtä asiaa ihmettelen: Julie Powellin ruokablogi näyttää tylsältä. Siinä ei ole kuvan kuvaa. Miten blogista silti tuli niin kuuluisa! No, teksti tietenkin on tärkeä, ja kirjoitustyyli, mutta kyllä kuvat elävöittävät kaikkia blogeja. Varsinkin ruokablogia. Edes kuva silloin tällöin.. Minä rakastan kuvia ja kuvaamista, siksi omassa blogissani on niin paljon kuvia. Julie Powell on perustanut tämän projektin päätyttyä myös uuden blogin, mutta en jaksanut sitäkään kuin silmäillä, siinä kun ei ollut yhtään kuvia..

Sunnuntaiklassikko - Leonardin hengessä

Leonard Cohen oli koko illan esillä Teema-kanavalla. Hän on mies, jota moni rakastaa, minäkin, vaikken aina aktiivisesti häntä kuuntelekaan. Leonard Cohen täytti juuri 75 vuotta (21.9.).

Hänen ystäviinsä kuuluva nuori kanadalainen Rufus Wainwright on hyvä Cohen-laulujen tulkitsija. Hän soittaa itse pianoa ja on lavalla hyvin intensiivinen, vaikkakin niin erilainen kuin esikuvansa, saman kotikaupungin mies; Leonard Cohen. Mutta kun katsotaan oikein syvälle ja kuoritaan pintakerrokset pois, näen näissä miehissä paljon samaa. Siksi Rufus on juuri oikea mies esittämään Cohenin Hallelujan, juuri tänään.

Vuosi Paul Newmanin kuolemasta

Paul Newman kuoli New Yorkissa tasan vuosi sitten, 83-vuotiaana. Minusta se tuntui yhden aikakauden päättymiseltä. Sympaattisena ja hurmaavana tunnettu Newman oli kuuluisa myös hyväntekijänä ja poliittisesti aktiivisena. Hänen salaattikastikefirmansa Newmans's Own oli täysin voittoa tavoittelematon ja firma lahjoitti satoja miljoonia dollareita hyväntekeväisyyteen.

Tässä linkki Paul Newman-muisteloon, joka on kauniilla tavalla toteutettu kunnianosoitus monipuoliselle Newmanille.

Ruokaelokuva Julie & Julia

Tämä elokuva saapui kaupunkiin ! Vaikuttaa herkulliselta; siinä tehdään ruokaa ja leivotaan Pariisissa ja New Yorkissa. Tositapahtumiin perustuva elokuva, jonka on ohjannut Nora Ephron, monien menestyselokuvien luoja. Parhaiten Noran elokuvista muistuu mieleen mm. Uneton Seattlessa-klassikko.

Minäkin suorastaan rakastan ruokaa, ruoanlaittoa, raaka-aineita ja niiden ihailua. Varsinkin kasvikset ovat lumoavia, samoin juustot ja erilaiset oliivit. Pidän erityisesti myös leipomisesta.. Joten minusta tuntuu, että tämä elokuva voisi olla nyt vähän kuin minulle räätälöity. Kaipaan hieman kepeämpää irtiottoa elokuvien muodossa, unohtamatta silti hyvää käsikirjoitusta, valovoimaisia näyttelijöitä ja sujuvaa ohjausta. Elokuvan Julie & Julia pääosissa näyttelevät Meryl Streep ja Amy Adams. Molemmat hurmaavia naisia, toinen kiintotähti, toinen asemansa jo vakiinnuttanut nuori lahjakkuus.

Joten eikun elokuviin...

Traileri tässä.

Päivän kuva ja sanat - Audrey Hepburn

' I can testify to what Unicef means to children, because I was among those who received food and medical relief right after World War II ' - Audrey Hepburn v. -89 ottaessaan vastaan Unicefin Hyväntahdonlähettilään tittelin.

Audrey menehtyi syöpään vuonna 1993.

Unicef-juttu tämän linkin takana.

Bloggerin epämääräisyyksiä ja muutoksia, ehkä..

Voi olla, että tämä liittyy syksyiseen alakuloon, jonkinlaiseen muutoksen haluun, ihmettelyyn, tai mihin lie. Mutta olen tehnyt päätöksen jatkaa tätä blogin pitoa ilman mitään seurantalistoja, kävijätilastoja, lukijoita tai kävijämääriä. Haluan vapautua kokonaan sellaisista orjallisista tilastoinneista.. Toivottavasti se ei vaikuta hyökkäävältä ketään kohtaan, se ei ole tarkoitukseni. Minulla on hallintapaneelissa se lista blogeista, joita käyn lukemassa. Se riittää, että se on minulle itselleni. Tänään lukijat-lista tyhjeni yhtäkkiä niin, ettei siihen jäänyt kuin otsikko jäljelle. Hallintapaneelini näyttää lukijamäärät, mutta kun yritän klikata lukijoita, en pääse sitä katsomaan, tyhjää vain näkyy.
Ajoittain olen kyllästynyt tähän bloggeriin, jossa moni asia tökkii aina silloin tällöin. Tai sitten se on minusta kiinni. Ehkä minulla tökkii päässä..

Jatkan entiseen tapaan blogien lukemista ja tämän kirjoittamista. Harvemmin kylläkin tulee nyt postauksia, koska käyn töissä (vaikkakin osapäiväisesti). Olen huomannut, että näin syksyn tullen kaikilla on kai vähän väsymystä, sillä kommentointi on vähentynyt. Minäkään en aina jaksa kaikille kommentoida. Sitä tietenkin aina toivoisi, että kommunikointi säilyisi elävänä ja hedelmällisenä.

Jotain pientä muutostakin olen suunnitellut tähän blogiin, ehkä ulkonäkömuutosta, ehkä myös sisältömuutosta. Ajatukset muhivat päässä. Olen joissakin käänteissäni nopea, toisissa hidas..

Lääkäriaseman meininkiä Dublinissa

CLARENCE STREETIN LÄÄKÄRIASEMA - THE CLINIC
Olen nyt täysin koukuttunut näihin dublinilaisiin: Clarence Streetin lääkäriaseman lääkärit, vastaanottosihteerit, terapeutit ja fysioterapeutit ovat täysin kietoneet minut pauloihinsa. Meno pienessä ja ahtaassa, mutta yksityisessä lääkäriasemassa on tiivistä ja välillä kiihkeää. Sarja keskittyy kuvaamaan työntekijöiden elämää ja suhdekiemuroita. Hyvin vähän on itse lääkäritoimintaa, siinä sarja poikkeaa muista lääkärisarjoista; toimenpiteitä ei näytetä lainkaan.

Sarja tuli jo pari vuotta sitten Suomen tv:ssä, ja nyt nähdään ne uusinnat. Marraskuun alussa näytetään sitten näiden uusintajaksojen perään uusia, ennennäkemättömiä jaksoja. Tämä The Clinic - Clarence Streetin lääkäriasema onkin nyt tänä syksynä ainoa tv-sarja, johon olen oikeasti koukuttunut. Ja saan katsoa sitä maanantaista perjantaihin, joka päivä tunnin ajan. (Ihan joka jaksoa en näe kun töissäkin pitää käydä).

Suosittelen vahvan draaman ja ihmissuhdesarjojen ystäville. Tästä palkitusta, yleisön ja kriitikoiden ylistämästä sarjasta löytyy monia mielenkiintoisia ja hyvin rakennettuja hahmoja, joista klinikan vetäjän Cathyn (punahiuksinen Aisling O'Sullivan) rooli koskettaa minua eniten.

Linkki sarjaan tässä.

Kannattaa hypätä mukaan irlantilaiseen elämänmenoon. Ikuinen kaipuu sinne lisääntyy näiden lääkäriaseman ihmisten myötä...

Jessica Lange voitti Emmyn viime yönä !

Onnea Jessica Langelle! Pääpalkinto tuli viime yönä jaetussa Emmy-gaalassa. Hän sai Emmyn kategoriassa: Outstanding Actress in a Miniseries or a movie. Palkittu elokuva oli Grey Gardens ja Jessican rooli oli lujatahtoinen, läpi vuosikymmenien muuntuva rooli Grey Gardens-kartanon emäntänä Edith Bouvier Bealena. Hänen tyttärenään näytteli Drew Barrymore.( Kuvassa alla eilisessä Emmy gaalassa.)
Onnea myöskin koko Grey Gardens-elokuvalle, jota minäkin olen täällä blogissani hehkuttanut sen jälkeen kun sen äskettäin katsoin.


Muut Emmy-palkitut tässä linkissä.

Kun Debbie Harryn löysin, vuonna 1979..

Palaan vielä Debbieen. Klikkaa tekemääni kollaasia suuremmaksi.

Debbie (Deborah) Harry on vaikuttanut neljällä eri vuosikymmenellä. Hän nousi esiin Blondie-yhtyeen keulakuvana jo 70-luvun alussa. Silloin bändi ja Debbie loivat uraan uuden aallon tyylillä. Hänet tunnettiin julkisuudessa vihaisena nuorena naisena. Kyllä siitä on vieläkin paljon jäljellä..

Kaikki kollaasin kuvat ovat 70-luvun loppupuolelta. Vasemman reunan ylä- ja alakuvassa Debbie poseeraa vuosina 2007-2009. Hänellä on yhä, 64-vuotiaana, dramaattinen tyyli ja taito poseerata niin, että se jää mieliin. Hän on avoimesti myöntänyt käyneensä plastiikkakirurgilla kohentamassa ulkonäköään. (Kukapa julkisuudessa paljon esiintyvä ei olisi käynyt).

Debbie on aina ollut suorasuu. Hän on järisyttänyt mediaa monilla paljastuksillaan ja suorasukaisuudellaan. Hyvä niin. Debbie ei siloittele tietä sileäksi vaan hänen olemuksensa kertoo, että 'kulkekaa rosoista tietä' ! Debbie on ollut esikuvani: feministi, joka on antanut kuvan itsellisestä naisesta, joka pukeutuu niin kuin haluaa ja sanookin mitä haluaa. Hieman kovismainen esiintymistyyli on itseasiassa ironiaa, joka säteilee valtavasti lämpöä yleisöön. Debbie viestittää aina olevansa yleisön puolella, yleisöä rakastaen.

Ja hänen lauluäänensä, siihen on tullut iän mukana syvyyttä, se huumaa ja lumoaa.

En vain pääse yli tästä Heart of Glassista. Kun kuulen sen ensisävelet ja tahdit, palaan aikaan, jolloin olin noin 13-vuotias ja ystävättären kanssa vietimme ihanaa kesää! Meistä Debbie oli ihana, tyylikäs, seksikäs ja kaunis! Ja me fanitettiin. Ajattelen yhä niin !! Heart of Glass on kuin eilen tehty, tuoreen ja raikkaan oloinen. Virallinen video vuodelta -79 on tässä.

Sunnuntaiklassikko - Muisteloa

On kulunut tasan vuosi siitä kun Lepis lanseerasi Sunnuntaiklassikon. Onnea meille kaikille!

Aloitin vuosi sitten minäkin. Soitin ensimmäisenä klassikkona Blondien Heart of Glassin. Lepis pyysi 1-vuotispäivän kunniaksi miettimään ja muistelemaan ensimmäisiä Sunnuntaiklassikoita.. Niinpä tässä tulee nyt Blondien toinen suuri hitti, joka on 90-luvulta. Debbie Harry on aina karismaattinen ja cool, mutta hyvin selvästi itseironinen ja hauska. Video on noin vuodelta 1999.

Blondie on voimissaan vieläkin vuonna 2009 ! Debbie Harry on syntynyt 1.7.1945.

Palaillaan Sunnuntaiklassikon merkeissä viimeistään sunnuntaiaamuna. Mukavaa lauantaipäivää kaikille !

Kaapelikoukussa !?

Luin lehdestä päivällä, että koko viikonloppu on mahdollisuus nähdä tv:stä kymmeniä kaapelikanavia ilmaiseksi. Tyttäretkin sen hoksasivat. Joten mitä sitä ehtii tänä viikonloppuna tekemään kun pitää katsoa telkkaria ;D Kuopuksen kanssa jo katsoimme High School Musicalin ja Hannah Montanaa! Kyllä. Nyt olen niin täynnä nuorta tanssi- ja lauluenergiaa, että taisin nuortuakin muutamalla vuodella. Ihan piristävää katsoa välillä 10-vuotiaan kanssa yhteistä elokuvaa, ja huokailla yhdessä suloisen Zac Efronin perään.. Esikoinen jatkaa vielä uusilla musiikkikanavilla..

Yksi kanava näyttää kaikkia 80-luvun tv-sarjoja Dallasista alkaen! Ihan pakko katsoa edes yksi jakso Dallasia, vanhojen aikojen kunniaksi. Dallasia katsottiin koko perheen voimin kultaisella 80-luvulla. Se on oikeastaan aika erikoista, mutta kuului jollain tapaa siihen aikakauteen.

Viikonloppuun kyllä kuuluisi muutakin; pihahommia, pyykkäystä, leipomista, lukemista ja jossain välissä ripaus ulkoiluakin..

Onneksi kaapelikanavat näkyvät vain tämän viikonlopun..

Kissojen päivät kuluvat verkkaisesti..

'Sori, tästä ohi vain menen'
'Okei, huomaan kyllä'..

Ja muistin virkistykseksi kuva minusta ja ensimmäisestä kissastani. Olisinkohan kuvassa nippanappa 2-vuotias..

Vapaapäivän omenapiirakka

Olen monta päivää suunnitellut omenapiirakan tekoa. Joka kerta mietin minkä ohjeen mukaan teen piirakan. Löysin helpon ohjeen, jossa ainekset vain sekoitellaan yhteen. Sähkövatkainta ei tarvitse kaapista ottaa esille. Laitan ohjeen tähän:

Kuituinen omenamurupiirakka

Sekoita yhteen kuivat aineet eli: 1dl leseseosta, 2dl vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta, 1tl van.sokeria.
Lisää sen jälkeen muut ainekset eli: 75 g juoksevaa tai sulatettua margariinia, 2 munaa ja 1,5 dl maustamatonta jogurttia, piimää tai ruokakermaa.

Levitä piirakkapohjalle.
Leikkaa päälle 4-5 omenaa viipaleiksi, mausta kanelilla.

Tee muruseos, jonka levität omenaviipaleiden päälle: 50 g margariinisulaa, 3/4 dl sokeria, ½ dl leseseosta ja n. 1dl vehnäjauhoja. (= tai 1,5dl leseseosta ilman vehnäjauhoja.)

Paistaa 200 asteessa (jos uuni ärhäkkä niin paista 175 asteessa) noin 30 minuuttia..

Tarjoile piirakkaa vaniljakastikkeen, vaniljavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

(Ohje löytyy myös Myllyn Paras Kuidukas - kolmen viljan leseseos-paketin takaa).


Kuvassa haluan tuoda esille myös Roosa nauha-syöpäkampanjaa. Itse ostin kampanjan aikana viime syksynä mm. tuon lusikan. Tässä linkki Roosa nauha-sivuille. Tänä syksynä on tulossa taas mm. Pukeudu pinkkiin-päivä lokakuun loppupuolella.

Pieni muistokirjoitus Patrick Swayzesta

Patrick Swayze kuoli eilen 14.9.09 taisteltuaan sitä ennen avoimesti haimasyöpäänsä vastaan lähes kahden vuoden ajan. Kuvassa Patrick yhdessä Jennifer Greyn kanssa tunnetuimmassa roolissaan elokuvassa Dirty Dancing, joka tanssitti ihmisiä ympäri maailman vuonna 1987.

Patrick oli naimisissa suomalaista sukua olevan Lisa Niemen kanssa 34 vuotta. Heillä ei ollut lapsia, mutta eläinrakkaina ihmisinä he asuivat suurella ranchilla, jossa heillä oli mm. monia hevosia, koiria ja kissoja..

Patrick Swayze 18.08.52 - 14.09.09

Julianne Moore haastavassa roolissa

Julianne Moore hurmasi jälleen kerran Venetsian filmijuhlilla tällä viikolla. Hän näyttelee Colin Firthin kanssa uusimmassa elokuvassa A Single Man, joka on tulossa lähiaikoina ohjelmistoon.

Mutta sitä ennen piti nähdä Julianne vielä jossain elokuvassa. Hän säteili viime viikolla Laivauutisissa ja nyt vuokrasin elokuvan Savage Grace, tositarinaan täysin pohjautuvan draaman. Elokuva on traaginen tarina pyrkyrimäisestä hienostorouvasta, joka eli oudon elämän ja kuoli lopulta oman poikansa surmaamana.

En ollut ennen kuullut vuonna -72 kuolleen Barbara Daly Baekelandin tarinaa, mutta sanotaan, että hänen elämänsä ja kuolemansa herätti paljon keskustelua ja sai paljon uutistilaa 70-luvun alussa, sekä Usassa (josta hän oli kotoisin) että Euroopassa (jossa hän lähes koko ikänsä asui).

Julianne Moore on kylmä ja kova Barbara, joka kasvattaa poikaansa lähes yksin miehen ollessa vielä kylmepi ja poikaan pettynyt. Poika paljastuu homoseksuaaliksi ja äiti haluaa 60- ja 70-luvun maailmassa piilotella kaikin keinoin poikansa homoutta. Tarinaan liittyy epämiellyttäviä käänteitä, insestiä, avioliiton ulkopuolisia suhteita, nuoria rakastajia..

Elokuva kahlaa läpi vuosikymmenien ja päättyy Barbaran kuolemaan. Uskon, että Julianne Moore on tehnyt tarkkaa tutkimustyötä tästä tarinasta ja naisesta, jota hän esittää. Mielestäni hän on löytänyt inhimillisiäkin puolia tämän oudon, yliseksuaalisen, tai seksuaalisesti häiriintyneen naisen elämään. Julianne on ilmiömäinen, kaunis, ja vahva tässäkin roolissa.

Elokuva on toteava. Se kertoo tarinaa omalla tavallaan.Barbara osoittautuu varsin aikaisessa vaiheessa henkisesti epätasapainoiseksi, jopa julmaksi ihmiseksi. Hän on piiloalkoholisti ja yrittää itsemurhaa usein.. Lopputeksteissä kerrotaan lisää faktaa. Poika tuomittiin äitinsä surmasta lievään rangaistukseen, tappoon, ja hän vapautuikin pian. Hän muutti isoäitinsä luo asumaan, mutta tappoi pian isoäitinsäkin samalla tavalla kuin äitinsä. Sen jälkeen hän joutui vankilaan, ja surmasi siellä aika pian itsensä. Hyytävä tositarina. Elokuva pyrkii hieman ymmärtämään sekä poikaa että äitiä..

Tässä linkissä oikea tarina Wikipediassa.

Ja tässä elokuvan traileri.

Kuvassa alla Julianne Savage Grace-elokuvan ensi-illassa. Elokuva on vuodelta 2007.

Julianne Moore (s. 3.12.60) on tällä hetkellä naisnäyttelijöistä se, joka valitsee roolinsa rohkeasti, ketään miellyttämättä. Kauniiden kasvojen takaa löytyy rautainen nainen, joka haluaa rooleillaan myös shokeerata ja aiheuttaa keskustelua. Aiemmin kesällä katsoin Blindness-elokuvan, joka ei ollut mikään miellyttävä tapaus, mutta siinäkin Julianne oli mukana valovoimaisena ja voimakkaana hahmona.

Erikoista: tämä Savage Grace löytyy R-kioskin videovuokraamosta, Makuunissa ja muissa videovuokraamoissa sitä ei ole saatavilla..

Colin Firth palkittiin Venetsiassa !

Tälle sunnuntaiaamulle kantautui Venetsian elokuvajuhlilta hienoja uutisia: Colin Firth palkittiin eilisiltana Parhaasta Miespääosasta elokuvassa A Single Man, joka on tänä vuonna vasta tulossa ohjelmistoon. Kuvissa filmiporukka kokoontuneena Venetsiassa: vasemmalta elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Tom Ford, monitoimimies, joka tunnetaan myös muotisuunnittelijana! Hänen vieressään naispääosan Julianne Moore sekä Colin Firth ja kaksi muuta brittinäyttelijää; Nicholas Hoult ja Matthew Goode.

Elokuvasta A Single Man en tiedä vielä paljonkaan, mutta arvaatte varmaan, että odotan ihailemani Colin Firthin elokuvaa nyt erityisesti. Kuvassa Colin filmauspaikalla käsikirjoitusliuskoja kädessään.Onnea Colinille tästä arvostetusta palkinnosta!!!

* Tässä olisi traileri tulevasta elokuvasta.
* Tässä linkissä ohjaaja Tom Ford ja Colin kertovat elokuvasta Venetsiassa.

Sunnuntaiklassikko - New Yorkin ja John Lennonin muistolle

Tällä viikolla on New York ollut lähellä, ihmisten ajatuksissa. Mietin kaupungista kertovia lauluja, ja paperi kertyi täyteen muistiinpanoja. Mutta kun ajattelen New Yorkia, ajattelen John Lennonia. Ylläoleva kuva Johnista ja Yokosta on otettu New Yorkissa heidän kotinsa - Dakota Buildingin - edustalla vuonna 1980, hieman ennen Lennonin traagista kuolemaa.

Lisäys: Toinen vaihtoehto Johnin lauluista oli koskettava ikisuosikki Working Class Hero, joka jää soimaan mieleen kun sen kuuntelee.. Kannattaa kuunnella linkistä.

Taas klassikkoelokuvia katsotaan

Tänä viikonloppuna tv hellii klassikkoelokuvien ystäviä. Lauantain ja sunnuntain aikana tulee eri kanavilta kolme erilaista 50- ja 60-luvun elokuvaa..

Teema-kanava näyttää tänään lauantaina illalla (klo 21 alkaen) Marlon Brandon huiman roolityön elokuvassa Alaston satama (On the Waterfront), jossa Brandon lisäksi näyttelevät Eva Marie Saint ja Karl Malden. Alaston satama on vuodelta 1954 ja ehkäpä ohjaaja Elia Kazanin tunnetuin työ. Elokuva palkittiin aikoinaan peräti kahdeksalla Oscarilla, mm. Brando ja Eva Marie Saint saivat pystit. (yllä olevassa kuvassa on yksi elokuvan vaikuttavimmista kohtauksista, joista Brando myös muistetaan hyvin. Elokuvaa näkemättömille voin paljastaa sen verran, että mies, joka aseella uhkaa Brandon näyttelemää Terry Maloyta, on hänen veljensä..)

Lauantai-iltana pitää tehdä valinta, sillä melkein samaan aikaan (21.45 alkaen) tulee FST5:llä ohjaaja John Hustonin ja käsikirjoittaja Tennesee Williamsin elokuva Liskojen yö (The Night of the Iguana) vuodelta 1964. Sen pääosassa näyttelevät Richard Burton, Ava Gardner ja Deborah Kerr. Elokuva sijoittuu Meksikoon.

Ava Gardner tähdittää myös sunnuntaina Teemalla (klo 18 alkaen) tulevaa Mogamboa, joka sijoittuu Keniaan. Sen pääosissa näyttelevät Avan lisäksi Grace Kelly ja Clark Gable.

Elokuvan ohjasi legendaarinen John Ford ja se on vuodelta 1953.

Pyrin katsomaan näistä kolmesta elokuvasta ainakin yhden tänä viikonloppuna. Afrikkaan sijoittuvan Mogambon olen nähnyt joskus nuorena. Alastoman sataman katsomisesta on muutama vuosi aikaa. Liskojen yötä en ole muistaakseni nähnyt koskaan..