Pari päivää vähän kiireisempää..

Pienimmäiseni täyttää huomenna 9 vuotta. Tänään leivon ja hössötän. Ilmapallot ja serpentiinit on ostettu, jotain on ihan varmasti unohtunut, eli tänään käyn kaupassa pari kertaa, ja siinä välissä hieman stressaan. Tiedän entuudesta, että suutahdankin jossain vaiheessa. Mutta sitten huomenna, aamulla on ihana laulaa rakkaalle pienelle onnittelulaulu ja katsoa silmien säihkettä. Lahjoja avataan huomenna sekä aamulla, että iltapäivän juhlissa..

Mieli on jo tuolla kuvan maisemissa. Uuden kotimme ikkunoista avautuu tuollainen näkymä; lehmuksia ja puistoa, lempimaisemaani. Ikkunoistamme ei näy auton autoa, siitä olen iloinen.

Mieslista

Jake Gyllenhaal: listallani tietenkin!

Tämän listauksen tekeminen vaati kovasti miettimistä. Keskityn tässäkin listauksessa pelkästään näyttelijöihin eli jätän kokonaan pois listasta muusikot, kirjailijat ja muut vaikuttajamiehet. Esimerkiksi pidän kovasti amerikkalaisesta kirjailijasta John Irvingistä, mutta hän nyt ei kuitenkaan päässyt listalleni. Lisäsin myös listaani pari kategoriaa, ja jätin pois 'tyttömäinen'-kohdan. Mietin myös onko oikein laittaa kuollut ihminen listalle, mutta Rohkea-kohtaan tuli ensimmäisenä Heath Ledger mieleen.

Naislistasta poiketen laitan tähän ensin koko listan ja sitten vasta muutaman kuvan:

1. Kaunis: Jude Law
2. Rohkea: Heath Ledger
3. Lahjakas: Anthony Hopkins
4. Älykäs: Colin Firth
5. Poikamainen: James McAvoy
6. Seksikäs: Jake Gyllenhaal
7. Menestynyt: Daniel Day-Lewis
8. Hillitön: Jared Leto
9. Röyhkeä: Ryan Gosling
10. Karismaattinen: Jack Nicholson
11. Tyylikäs: Johnny Depp


Nämä neljä kuvaa ylhäältä alas: Colin Firth, Jude Law, Anthony Hopkins, Jared Leto

Leikekirjan tekoa

Ostin leikekirjan tänään. Metsästin sitä kaupungilta. Etusivusta tuli tuon näköinen, oi, kirjoittaisin tuon sanan uudelleen jos voisin, mutta se on nyt mustekynällä tuohon sutaistu. Käsialani ei ole hääppöinen.

Olen koko viime viikonlopun selannut lehtiäni ja repinyt lehtileikkeitä, minua kiinnostavia asioita. Itse lehdet saan siten vihdoin vietyä lehtikeräykseen.

Olen tehnyt leikekirjoja 12-vuotiaasta asti. Olen jopa säästänyt useimmat leikekirjani. Niitä on kiva selailla nyt aikuisena. Parikymppisenä leikekirjani olivat täynnä elokuvatähtiä ja muusikoita. No, eipä se ole paljon kummemmaksi muuttunut, vaikka vuosia on tullut puolet lisää. Nyt olen kuitenkin monipuolisempi; otan talteen kuvia, joissa on minua miellyttäviä asioita: tunnelmia, maisemia, värejä, esineitä, intohimoa, rakkautta, ihmisiä ja heidän kasvojaan. Kuten alla olevasta aukeamasta näkyy. Ihmisen kasvot ovat yhtä mielenkiintoiset kuin luonto itsessään. Jokaisen kasvot ovat niin erilaiset. Ne kertovat tarinoita..

Alla olevassa kuvassa on yksi sivu: olen erityisen viehtynyt skottilaiseen James McAvoyhin, ja hänen kasvoihinsa. Hän tuo persoonana mieleen vilvoittavan veden, meriheinät ja kaislat..


Laitan tähän vielä pari valmiiksi saamaani aukeamaa, sillisalaatiltahan ne näyttävät, mutta on niissä kai jokin 'punainen lankakin'. Vielä kun oppisi leikkaamaan suoraa, ja omistaisi terävät sakset. Mutta intohimo tekemiseen on. Se riittäköön nyt tällä erää.

Lounas kissan kanssa

Tulin kaupungilta kotiin nälkäisenä, kassissani oli Stokkalta ostettu Välimeren foccacia-leipä. Sitä me kissan kanssa yhdessä mutustelimme, tai minä söin ja kissa maisteli palasia kämmeneltäni. Tikke halusi ensin nuuhkia leipää, sitten taitoin sille palasia, hyvin maistui.

Tänään minun ei tarvinnut laittaa ruokaa lapsilleni, siksi me kissan kanssa nautiskelimme vähän erilaista ruokaa. Nautin siitä kun ei aina tarvitse kokata lämmintä ruokaa, se on usein niin työlästä.. Elän hyvin leivällä. Suorastaan rakastan kaikenlaista leipää! En siis ikinä pystyisi ruokavalioon, jossa ei syödä hiilihydraatteja. En pystyisi, vaikka välillä haluaisinkin. Leivän himo veisi aina voiton!

Kesäillan kevyttä listausta

Anna-lehdessä on jo pitkään julkaistu tätä kivaa haastattelusarjaa, jossa julkisuuden henkilöiltä kysellään ihmissuhteista lyhyin, mutta syvällisin kysymyksin. Osiossa on aina mukana tämä keskellä lehteä julkaistava yhden sanan testi; eli ominaisuus ja siitä mieleen tuleva ihminen. Alla olevassa kuvassa on osa kirjailija Sofi Oksasen listaa, hän listasi sekaisin sekä naisia että miehiä.


Toisessa kuvassa on Serranos-näyttelijä Fran Perea, ja hänen mietteensä, ne ovat pelkästään naisista.
Tämä juttusarja on ehkä parasta koko Anna-lehdessä. On mielenkiintoista seurata kuka julkisuuden henkilö raottaa omaa yksityiselämäänsä kertomalla rakkauksistaan ja suhtautumisestaan rakkauteen.

Teen tässä nyt omaa listaa kuvien kera. Varmaan jonain toisena päivänä tehty lista näyttäisi erilaiselta, mutta tämän päivän pohdintani tuloksena tuli tällainen lista. Suurin osa listallani olevista on näyttelijöitä, yksi ohjaaja ja yksi näyttelevä laulaja. Jätin käsittelemättä poliitikot ja muut vaikuttajat. Esim. kirjailijoita ei ole lainkaan, vaikka heitä ihailenkin. Omasta listasta jätin pois myös pelottava-kohdan. Siihen ei tullut mieleen kuin George W. Bush, eikä hän nyt oikein kuulu tähän katergoriaan...


Ensin naiset:

1. Kaunis: Penèlope Cruz
2. Rohkea: Cate Blanchett

3. Lahjakas: Sofia Coppola

4. Älykäs: Isabella Rosselini
5. Tyttömäinen: Hilary Swank ja Katherine Moennig
6. Poikamainen: Katherine Moennig ja Hilary Swank
7. Seksikäs: Salma Hayek
8. Menestynyt: Jennifer Lopez
9. Hillitön: Cameron Diaz
10. Röyhkeä: Sienna Miller

Tätä listaa voisi jatkaa pitkäänkin. Aina keksisi jonkun 'tittelin' kohdalle henkilön..
Kaikki tässä esitetyt henkilöt eivät ole suosikkejani, mutta joukossa on kyllä suurestikin ihailemiani henkilöitä... (He, jotka minut tuntevat, tietävät kyllä ketkä ovat ne ihailemani ihmiset tästä joukosta..)

The Darjeeling Limited - väriloistoa Intiassa

Olipa erikoinen tapaus tämä Wes Andersonin ohjaama The Darjeeling Limited-elokuva; se on Intiassa junalla matkustaen tapahtuva roadmovie. Kolme amerikkalaista veljestä matkustaa junalla Intiassa, etsivät itseään, toisiaan veljeksinä ja äitiään, joka on mennyt luostariin nunnaksi Himalajalle. Äidin roolissa on mainio Anjelica Huston.

Meno on letkeää, mutta silti käsitellään vakaviakin asioita; jokaisella veljellä on oma kriisinsä läpikäytävänään. Asiat hieman selkenevät kaukana värikylläisessä Intiassa, mutta ne selkenevät juuri silloin kun niin ei oleta tapahtuvan.


Mainio veljessarja (kuvassa vasemmalta) on Jason Schwartzman, Adrien Brody, Owen Wilson sekä matkalaukut. Itse huomasin, että suosikkihahmoikseni koko elokuvassa nousikin yllättäen intialaisen junan junaisäntä sekä hänen tarjoilijana työskentelevä tyttöystävänsä. Mainiot roolit, hauskinta oli se, että he puhuivat englantia hyvin amerikkalaisittain.

Ja kuten Paviljongin Mikaela kirjoitti omassa jutussaan tästä elokuvasta; niin todellakin, Marc Jacobsin suunnittelemat hauskat matkalaukut saivat lähes pääroolin tässä elokuvassa!

Se, joka on joskus matkustellut maailmalla, tai vain reilannut Euroopassa nuoruudessaan, tuntee tätä elokuvaa katsoessaan syvällä jonkin kutkutuksen...että pääsisipä taas reissuun, raiteille..

Mutta itse en ikinä lähtisi junamatkalle Intiaan - Intiassa. Riittää kun katson sitä tapahtumaa kotisohvalta. Mutta tästä tuli kyllä ihan suosikkielokuvani!

Tosi hyvä dokumentti

Päivänä eräänä katsoin taas tv:stä erittäin hyvin tehdyn ranskalaisen dokumentin muotisuunnittelija Marc Jacobsista. Olen ennenkin katsonut hyviä ja mielenkiintoisesti toteutettuja muotialan dokumentteja, niistä mainittakoon vaikka Dior-dokumentti, Chanel-dokumentti, ja muitakin on tullut katsottua.

Miksikö? En ole omassa elämässäni erityisen kiinnostunut muodista. Tai olen, mutta en ihan omalla kohdallani. Eli pukeudun tylsästi ja käytännöllisesti lähes aina jne. Mutta nyt ei olekaan kyse siitä vaan siitä, että kun katsoo muotisuunnittelijasta tehdyn dokumentin, voi hetkeksi hypätä täysin tuntemattomaan maailmaan, jossa on koko ajan kiire, kiire saada luomuksia valmiiksi, kiire matkustaa ympäri maailmaa, kiire toteuttaa muotinäytöksiä. Muotimaailmassa tuntuu koko ajan olevan kiire. Ompelijat tekevät ympäripyöreitä päiviä ja nukkuvat ompelimossa pari tuntia yössä jatkaakseen taas luomusten ompelua.


Mark Jacobs oli jännä tapaus; erittäin taiteellinen, neuroottinen ja hauska. Tuli mieleen Pablo Picasso tai joku muu suurilla tunteilla elävä/elänyt taiteilija. Ohjelmassa kerrottiin nopeasti, että Jacobs oli juuri läpikäynyt rankat huume-ja alkoholivieroitushoidot ja oli nyt elämänsä kunnossa; hoikkana ja säteilevänä. Hän tupakoi koko ajan ketjussa. Silti ohjelmasta välittyi kuva äärimmäisen herkästä ja sympaattisesta ihmisestä, joka saa paljon aikaiseksi energisyydellään.

Häntä tuntuivat rakastavan kaikki. Dokumentin hienoin kohta oli järkyttävä kontrasti siitä kun hän istuu autossa ja saa hetken olla yksin, puhumatta kenellekään. Kun hän saapuu määränpäähänsä, ulkona odottaa ihmislauma kameroineen ja kaikki haluavat kätellä häntä, antaa poskisuudelmia ja kehua hänen töitään.

Miltä tuntuisi elää ihmisenä, jota koko ajan kehutaan. Miltä tuntuisi jos koko ajan olisi lauma ihmisiä ympärillä esittämässä kysymyksiä, antamssa poskisuudelmia, mielistelemässä.. Kultaiseksi häkiksihän sitä sanotaan. Toiset pysyvät järjissään ja selviävät hengissä, toiset sortuvat ja kaatuvat. Marc Jacobs oli nyt hyvin elinvoimainen ja luova.


Niin, ja pitäisin ehdottomasti hänen suunnittelemiaan vaatteita jos olisin Rikas. Ja noita ylläolevia kenkiä varsinkin, suloisen syötävä kenkä! Mutta ne Vuittonlaukut on kyllä suurin osa aika rumia, isoja ja kolsoja.. Olen pienten laukkujen ystävä. Ja omani ostan usein kirpputoreilta...

Linkki dokumenttiin tässä.
Ja toinen linkki tässä.

Ps. Olen muotitoimittaja kiireestä kantapäähän: kävin juuri äsken kaupassa ja kotiin tullessa huomasin, että puseroni oli nurin päin. Niin vain kaikki pesu- ja kokolaput vilkkuivat valkoisena mustassa paidassa. Hohhoijaa. Pitäisi varmaan olla vähän tarkempi. Mutta kiire se on joskus täälläkin, vaikken muotimaailmassa eläkään..

Päivän aleostoksia..

Siis kun lähtee ensimmäistä kertaa liikkeeseen, jossa ei ole ennen käynyt, menee vähän kuin sekaisin; oi täällä on kaikkea kaunista ja minähän olen kohta muuttamassa! Ja kaikki on puoleen hintaan!

Tyttärien kanssa valitsimme uuden kodin kylppäriin tämän suloisen pallokuvioisen suihkuverhon. Itse ihastuin myös noihin musta-harmaa-valkoisiin purkkeihin. Ja aina tarvitsee uuden leikkuulaudan, entiset kun ovat vähän huonossa kunnossa.

Eväsleipää

Uunissa paistettavaa Ciapatta-leipää kurkun ja tomaatin kera folioon käärittynä; ihanien eväsleipien nautiskelua uuden kotimme läheisellä ranta-alueella.

Meitä (minua ja lapsia) vetää nyt sinne päin minne kohta muutamme, tutkailemme ympäristöä ja liikkumista siinä seudulla. Olemmehan kaupunkialueella, joten liikennettä on enemmän, samoin ihmisiä.

Olen saanut kannustavia ja ihailevia kommentteja muutosta, mutta kritiikkiäkin on tullut. Onneksi se kannustus on tullut kuitenkin niiltä ihmisiltä, jotka ovat minulle läheisimpiä; ystäviltäni ja lasteni isältä. Ei ole koskaan kiva joutua kritiikin kohteeksi. Ja vaikka saisin sata positiivista kommenttia, niin sen yhden ja kaksi negatiivista kommenttia jostain syystä muistaa paremmin..
(Siis en tarkoita nyt blogikommentteja, nehän ovat olleet pelkästään positiivisia! Kiitos niistä teille kaikille! )

Kirjapino kasvaa yöpöydällä

Yöpöytäni näyttää tältä; ihan kaaosta, juuri ja juuri pieni lamppu mahtuu siihen. Nukkumaan käytyäni siihen pitää vielä mahduttaa silmälasit ja kännykkä. Joskus ne siitä putoavatkin yön aikana.

Laskin, että tässä pinossa on 10 kirjaa, jotka ovat kaikki kesken. Luen paljon lehtiä ja saan niistä hyviä kirjavinkkejä. Mutta täältä blogimaailmasta saan koko ajan teiltä kaikilta tosi hyviä vinkkejä, kiitos niistä!

* Marilyn Monroen monta elämää on puolivälissä; tarkkaa tekstiä ja myös analyysiä, vähän kuvia..

* Ihanan irlantilasen Kate Kerriganin romaani Onnellisen avioliiton reseptejä on siis romaani ihmissuhteesta; kehuttu teos, jossa on välissä myös irlantilaisen ruuan reseptejä. (Kate Kerriganin haastattelu Annassa nro 14=3.4.08).

* Rakel Liehun Helene kiinnostaa, olihan Helene Schjerfbeck kiinnostava ja upea taiteilija.

* Sain vinkkiä Eija Wagerin Paluumuuttajan päiväkirjasta Katriinalta Omenapuun alta. Italiassa vuosikymmeniä asunut toimittaja on palannut takaisin Suomeen. Minua kiehtoo aina paluumuuttajatarinat.



* Voi, sitten on vielä katselu- ja kokkauskirjoja. Pinossa oleva Herkulliset täytekakut on ruotsalainen, aivan unelmakirja, olen siitä jopa tehnytkin yhden kakun. Ja jatkan laina-aikaa aina vaan.

Yllä kuvassa upea kirja Suomenlinnasta: Suomenlinna - Saarilla (tekijät: Lina Tengman - Reijo Lahtinen). Kuvassa Suomenlinnan Lelumuseon henki Petra Tandefelt.

Yhä ovat kesken myös Heli Krugerin, Katja Kallion, Eeva Kilven sekä Tove Janssonin teokset.

Katsonkohan liikaa tv:tä ja elokuvia dvd:ltä, koska jotkut kirjat jäävät kesken, vaikka niihin olisi kova kiinnostus. Tänään lauantaina en tähän kellonlyömään ole avannut vielä telkkaria ollenkaan. Mutta olen 'notkunut' tässä koneella, blogimaailmaan uppoutuneena..
Lapset eivät siis ole kotona..

Tv-ohjelmien lumoissa aina silloin tällöin

Katsoin maanantaina hienon dokumentin Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän elämästä Klovharun pienellä saarella Porvoon saaristossa. He viettivät siellä kesiään noin 25 vuoden ajan, vuodesta 1964 alkaen. Ohjelma nimi oli Haru - Yksinäisten saari.

Ohjelman ajan mietin, että ollappa yhtä vapaa kuin Tove Jansson oli saarellaan, erakkona, mutta silti ei koskaan yksin. Ihan eri tavalla luen nyt Janssonin Muumi-tarinoitakin, niissä meri näyttäytyy juuri sellaisena kuin se oli saarellakin.

Nuorimmaiseni sanoi, että Tove Jansson näyttikin ihan joltain Muumilaakson asukkaalta. Emme vain keksineet keneltä eniten. Ehkä Tuutikissa ja Nuuskamuikkusessa on eniten Tovea, mutta ulkonäkö ei täsmää... Tämän jutun pohdiskelu jatkuu tyttären kanssa samalla kun luemme iltaisin aina muutaman sivun ääneen Taikatalvea.

Toivottavasti tuo dokumentti tulee uusintana, jotta mahdollisimman moni näkisi sen. Pääsisi hetkeksi elämään Tove Janssonin saaristolaiselämää.

Koko kevään ja kesän olen torstai-iltaisin nauliutunut tv:n ääreen, on tullut iki-ihana Rimakauhua ja rakkautta; Rimis, kuten monet sanovat.

Eilen Rimiksessä oli puolentoistatunnin erikoisjakso, jossa koko porukka matkusti Australiaan Peten ja Jon häihin. Häitä ei meinannut tulla, mutta lopussa nekin koittivat. Pääosassa koko jaksossa oli Davidin ja Karenin avioliitto, joka miehen mielestä oli parantunut ja kukoisti taas. Kun taas vaimo näki asian ihan eri tavalla, hän teki lopullisen päätöksen jättää miehensä.

Se oli riipaisevaa katsottavaa. Koko sarjan suosikkihahmoni on juuri David (kuvassa); jäyhä ja muodollinen, mutta perhettään yli kaiken rakastava mies. Hän yritti kaikkensa, mutta joutui palaamaan häiden jälkeen yksin takaisin Englantiin. Hänen itkemisensä lentokoneessa kouraisi syvältä; moni eron kokemaan joutunut tietää täsmälleen miltä Davidista tuntui juuri sillä hetkellä. Minäkin.

Perhonen lasikuvussa - kun kaikki pysähtyy

Olen viime aikoina katsonut muutamia elokuvia, joista tämä Perhonen lasikuvussa kosketti ja kolahti todella. Onhan se tositapahtumiin perustuva elokuva. Aion ensi tilassa hankkia myös samannimisen kirjan.

Elokuva onnistui ravistelemaan ilman kyyneleitä, sen toteutustapa oli potilaan, halvaantuneen ihmisen näkökulmasta toteutettu. Ohjaaja Julian Schnabel oli löytänyt hienon tavan käsitellä sitä epätoivoa (ja myös onnistumisen iloa), jota Jean-Dominique Bauby tunsi sanellessaan tämän tarinan vasenta silmäänsä räpyttelemällä, kirjain kerrallaan.

Perhonen lasikuvussa toi esille myös potilaan kohtelun ja omaisten kyvyttömyyden ja tuskan kun läheinen sairastuu eli tässä tapauksessa halvaantuu, yhtäkkiä, suorilta jaloilta, vauhdikkaasta elämästä.


Elokuva saa miettimään omaltakin kohdalta: mitä tekisin jos en pystyisi tekemään mitään muuta kuin räpyttämään yhtä silmää, mutta järki, äly, tunteet ja ajattelu toimisivat ihan täysin.

Ahdistava ajatus. Pakokauhu; miten murtautua ulos 'vankilasta', pään sisällä olisi koko maailma, mutta ulkomaailma näkee vain liikkuvan silmän. Bauby saneli tuntojaan mm. näin:

" Olen ruumiini vanki, ajatukset ja mielikuvat liitävät kuin perhonen sukelluspuvun lasikuvun sisässä ".


Elokuvassa esiintyy liuta hyviä ranskalaisia näyttelijöitä, joiden nimet eivät ole kovin tuttuja, paitsi Emmanuelle Seigner, Baubyn entisenä vaimona ja läheisenä ystävänä. Ja ruotsalainen Max von Sydow tekee hienon roolityön Baubyn vanhana isänä. Ingmar Bergmaninkin elokuvissa paljon esiintynyt 79-vuotias von Sydow on pitkän linjan näyttelijäkonkari, persoonallinen ja koskettaviin suorituksiin yltävä näyttelijä.

Mietiskelyn tulos

Tällä penkillä olen usein istunut mietiskelemässä. Viime päivinä pohdiskeluja on ollut niin paljon, etten ole niitä halunnut julkistaa kuin vasta tänään tässä nyt teille:

Eilen mietiskelin hajamielisenä koko päivän, ja lopulta illalla tein päätöksen; rupeamme kaupunkilaisiksi, muutamme tyttärien kanssa ihanalle paikalle, lähelle merta ja rantaa. Silti olemme kaupungissa. Lähikauppani tulee olemaan Stockmann, Finnkino on kulman takana ja kauppatori ihan lähellä. Kaikki on nurkan takana. Ja meri melkein tuoksuu nenässä, niin lähellä sitä ollaan.

Eihän siitä ole kuin viisi kuukautta kun muutimme tähän nykyiseen, mutta:

* aloin kaivata parveketta tai pikkupihaa
* haluan saunoa
* haluan että ympäristöni on kaunis, tyylikäs ja viihtyisä

Nyt saan kaiken tuon. Pikkuisen joudun maksamaan extraa, mutta jostain sitten yritämme vähentää kulutusta. Löysin asunnon, jossa on oma sauna ja oma pikku piha omalla sisäänkäynnillä. Silti asumme kerrostalossa.

Kaikki olemme tyytyväisiä, ja lähdemme ilolla kohti uusia tuulia. Muutamme noin 6 viikon kuluttua.

Ensimmäinen helteinen iltapäivä rannalla

Vihdoin tänään tuntui kesältä.
Meren äärellä ei tuullut yhtään. Ranta kuhisi turisteja, upottelin varpaita hiekkaan, lapsi kirmasi vedessä tuntikausia. Minulla ei ollut lukemista mukana. Mitä tein; mietiskelin. Kerron mietiskelyn tuloksista ehkä huomenna..

Sadepäivän näkymiä

Päivän säätila Oulussa tänään sunnuntaina 13.7. klo 11.30: Oulun tori kylpi vesisateessa. Ihmisiä oli kourallinen, kyllä oli vaisu tunnelma. Pidättelimme sadetta tyttären kanssa syömällä suklaapehmikset, mutta sade ei lakannut, joten kotiin pyöräillessä kastuimme joka tapauksessa. Maanantaille on luvattu hyvää, kuivaa ja lämmintä keliä.
(näkymä on sinistä ja valkoista, mutta kauneus on katsojan silmässä..)

Sitä odotellessa...katsomme koko sakki Johnny Deppiä dvd:ltä eli Pirates of Caribbean - Mustan helmen kirous-elokuvan, se saa joka kerta suupielet ylöspäin..

Kesäpäivän piristäjä: Johnny Depp

Jos pitäisi nimetä joku julkisuuden henkilö, josta tulee kesä mieleen, niin omalla kohdallani se olisi ehdottomasti Johnny Depp. Hän on kuin kesä; raikas, ailahtelevainen, välillä myrskyää ja välillä paistaa. Eniten pidän siitä, että vanhemmiten hänestä on tullut hauska!

Pirates of Caribbean-elokuvista ykkösosa oli ihan huippu, mutta kaksi seuraavaa osaa olivat jo paljon vaisumpia. Pirates-elokuvista on kuitenkin päällimäisenä jäänyt mieleen Deppin luoma kapteeni Sparrow-hahmo, joka on niin itseironinen ja teeskentelemättömän hauska, että harvoin sellaista valkokankaalla näkee.

Ruotsin lahja maailmalle: Michael Nyqvist

Olen niin paljon tässä blogissani hehkuttanut brittinäyttelijöitä, että nyt on aika luoda katse tuonne länsinaapuriin, jonka näyttelijätarjonnasta olen oikeastaan ollut yllättynyt; Ruotsin karismaattisimmat näyttelijät kun eivät ole mitään sieviä ja nuoria vaan todella suurella karismalla varustettuja aikuisia näyttelijöitä.

Eräs, johon olen hyvin hullaantunut, ja joka varmasti kadulla vastaan tullessaan saisi minut lähes pyörtymispisteeseen, on Michael Nyqvist (s.1960).



Ensin näin hänet kahdessa komediassa, sitten kahdessa draamassa (=Niinkuin taivaassa ja Ihanasti rakastetut), ja sen jälkeen Klaus Härön Äideistä parhain-elokuvassa. Kaikissa hän suorastaan loisti läsnäolollaan: puheääni on miehekäs, teatterimainen. Ulkonäkö on ehkä skandinaavisen tavallinen (ei kyllä minun mielestäni), mutta oijoi..kun hän nauraa, hänen silmänsä ja kasvonsa nauravat, ja hänen tempperamenttinsa tuntuu olevan tulta ja vauhtia. Hänen läsnäolonsa on niin vahva, että vaikka hän olisi sivuroolissa, tuntuu, että näkee elokuvassa vain Michael Nyqvistin!

















Kuvassa Äideistä parhain-elokuvassa Michael Nyqvist ja Topi Majaniemi. Nyqvist oli elokuvassa suomalaisen sotalapsen isä Ruotsissa, mukava ja leppoisa. Luopumisen tuska ja suru pojan menettämisestä takaisin Suomeen oli riipaisevaa katsottavaa.


Laitan tähän linkin Ihanasti rakastetut (=Underbara älskade)-elokuvan trailerin (kuva yllä). Se on koskettava elokuva miehestä, joka onnettomuudessa menettää osan perheestään. Miehestä, joka yrittää toipua surusta pakenemalla kesäksi saaristoon eloonjääneen poikansa kanssa. Näen tässä elokuvassa paljon yhteyksiä Kieslowskin Siniseen, jossa nainen menettää perheensä onnettomuudessa, ja yrittää jatkaa elämäänsä aloittamalla sen jossain muualla..