Persoonallinen Tilda Swinton

Näin ensimmäisen kerran brittinäyttelijätär Tilda Swintonin näyttelevän Orlando-elokuvassa 90-luvun alussa. Muistan ajatelleeni jo silloin, että mistä tällainen upeakasvoinen, androgyynin näköinen, mutta silti naisellinen näyttelijä on löydetty! Vuosia on kulunut, ja olen seurannut hänen uraansa eri elokuvien välityksellä.

Sen jälkeen kun hän näytteli Narnian tarinoiden huikean pelottavaa velhoa, kaikki tiesivät Tilda Swintonin. Ja nyt hän on valloittanut jo Hollywoodinkin. Tilda Swinton sai sivuosa-Oscarpystin viime vuonna elokuvasta Michael Clayton. En ole tätä elokuvaa vielä nähnyt. Katsomislistalle se on kyllä laitettu jo aikoja sitten..

Vuonna 1960 syntyneestä Tildasta, jonka alkuperäinen nimi on Katherine Mathilda, kerrotaan mm., että hänen äitinsä on australialainen ja isänsä on skotti. Tilda asustelee Skotlannissa avomiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Wikipedia tietää kertoa, että suuressa taloudessa asuu myös Tilda poikaystävä, italialainen näyttelijä. Kerrotaan, että Tildan puoliso on antanut siunauksensa asialle ja kaikki on avointa. Eli mielikuvani persoonallisesta naisesta vahvistui tämän tiedon myötä. Uskon, että tämä elämäntyyli on juuri Tilda Swintonille hyvä. Ei välttämättä muille.


Kuvassa yllä Tilda Swinton roolissaan elokuvassa Orlando, joka perustuu Wirginia Woolfin romaaniin. Elokuva kahlaa läpi vuosisatojen, alkaen 1600-luvusta. Swinton esittää vuoroin naista, vuoroin miestä. Kantavana voimana on rakkaus. Orlando on alunperin mies, mutta hän muuttaa elokuvan aikana muotoaan. Erikoinen elokuva, jonka voisinkin nyt katsoa uudelleen. Kerran näin sen kirjaston dvd-hyllyssä, mutta en napannut sitä silloin mukaan.

Maukas aamupala-haaste

Kiva Aamupalahaaste tuli Katriinalta Omenpuun alta. Tartunhan minä ilomielin tähän haasteeseen; pääsen kuvaamaan ja syömään ruokaa!

****************************************

Ohjeet haasteeseen ovat seuraavat:

* Kerro tyypillisestä aamupalastasi
* Lisää vähintään 3 aamuihisi liittyvää kuvaa
* Voit myös kertoa esim. mieliinpainuvimman aamupalasi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne.
* Haasta 3 ihmistä kertomaan heidän aamuistaan.

****************************************

Minusta on mukava herätä aamuisin juuri aamupalan vuoksi. Se saa minut nousemaan sängystä. Joskus laitan jo illalla kahvinkeittimen valmiiksi ja mietin mitä tulen syömään aamulla.

Minusta on unelmaa syödä hotelleissa ja laivoilla megalomaanisia puffetaamiaisia! Ne ovat kaikki mieliinpainuneita aamiaisia. Paitsi laivoilla se meno ei ole kovin rauhallista eikä aina niin miellyttävääkään. Laivoilla kun aamiaisella näkee koko ihmiselämän kirjon..Toisaalta mielenkiintoista sekin; ei tarvitse lueskella lehtiä, katselee vain ihmisiä, ja ikkunoista merta ja saaristoa.

Parhaimman hotelliaamupalan olen syönyt ehdottomasti Suomen hotelleissa. Yleensä Sokos-hotelleissa. Euroopassahan(minun harrastamissani keskitason hotelleissa) se usein ollut sitä, että on pala vaaleaa höttöpatonkia, yksi pieni purkki hilloa ja samanlainen voita, kahvia ja ehkä viineri.. Ei vihanneksia eikä leikkeleitä.. Semmoinen ei ole minua varten. Aamupalalla pärjää pitkälle iltapäivään. Jos syö hotelliaamupalan klo 8-9 niin sillä pärjää noin klo 14-15 asti ihan kevyesti.

Kuvassa toissaviikonlopun aamiaiseni; ruispatonkia, kananmuna viipaleina, tuoremehua ja kahvia mustana. Juon joskus aamuisin myös teetä, mutta harvemmin.. Ja kun juusto on lopussa, keitän kananmunan.. Lukemisena näytti olevan Tilda-kirja. Sanomalehteä kun ei tule tällä hetkellä..

Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyi, leipä on tärkein. Jos leipä on aamupalalla vanhaa tai muuten vain väärää sorttia, menee osa aamupalanautinnosta ihan pilalle..


Tämä ylläoleva kuva on ihan tuore, tältä aamulta: maustamatonta jogurttia, mysliä hunajan kanssa, herkullista hedelmäleipää (tiedätte mistä herkkutiskistä ostettua..),päällä herkullista Ricotta-juustoa ja kurkkua, kahvia rasvattoman maidon kera. Ja kaukosäädin! Olen intohimoinen aamutv:n katsoja. Aina aiheet eivät ole kiinnostavia, mutta pitävät ajan tasalla, uutisia kun on puolen tunnin välein.

Haastan aamupaloistaan kertomaan Sarin Teksasista, Katrillin ja Papin. Muutkin saavat ihan vapaasti kertoa herkkuaamupaloistaan. Kuvien kera. Hauskoja ruokakuvaushetkiä! Se muuten ei olekaan ihan helppoa, joten hattua nostan taas kerran aikausilehtien ruokakuvaajille!

Ps. Pidän puuroista, mutta en paljon koskaan syö niitä. Paitsi joskus iltapalaksi.

Palkkio kärsimyksistä

Rupean kohta toistamaan itseäni, mutta viime aikoina olen käyttänyt usein lauseen alkua: 'mitä vanhemmaksi ihminen tulee..' ja jatkan, että: sen ahdistavammaksi alkavat käydä hammaslääkärikäynnitkin. Tämän aamun hikoilin ja nikottelin hammaslääkärissä erityisen vaativassa hampaan paikkaus/muokkausoperaatiossa. Ahdistuin ja panikoin. Luulin, etten vapaudu sieltä koskaan. Pitkät 45 minuuttia.

Ehdin jopa ajatella konkreettisesti siinä ahdingossani, etten ikinä enää syö karkkia!

En mennyt hammaslääkäristä suoraan kotiin vaan kauppaan, josta mukaani tarttui, ihan lohdutuspalkinnoksi itselleni, tämä ihana Bordeaux-sävyinen huulikiilto. Se piristi jos mikä. Eikä ollut kalliskaan. Sopii uuden kevätlakkini kanssa tosi hyvin yhteen. Ne ovat tätä samaa purppuran sävyä..

Juuri nyt minulta ei irtoa tämän kummempaa tekstiä. Ehkä myöhemmin kun olen toipunut.. Ja keskiviikkona menen uudestaan sinne samaan piinapenkkiin..

Kuinka lähestyä puuta, kyselee Eva Dahlgren

Sunnuntaiklassikkoni Eva Dahlgren sai muistelemaan myös hänen kirjaansa, jonka luin vuonna 2006 keväällä, ja joka löytyy hyllystäni. Otin kirjan käteeni. Jännä juttu; en muista siitä paljon mitään. Joten aloitan uudelleen.

Elämänikin on muuttunut aika paljon keväästä -06. Oikeastaan en olisi osannut kuvitellakaan silloin kolme vuotta sitten kuinka paljon elämäni tulee muuttumaan.

Eva on kirjoittanut päiväkirjanomaisen kirjansa Kuinka lähestyä puuta (Hur man närmar sig ett träd, 2005). Kirja on suomennettu v.2006. Tarina alkaa Lontoosta vuonna 2003, josta Eva ja puolisonsa Efva Attling ovat vuokranneet talon, jonka kylpyhuoneessakin on kokolattiamatto. Eva kirjoittaa siitä millaista on luoda laulun säveliä ja tekstejä. Samalla hän elää koko ajan arkea, johon kuuluu matkustelua, parisuhdetta, lapsia, eläimiä, kotikaupunki-Tukholmassa käyskentelyä, julkisuudessa elämistä. Eva miettiikin miten pysyä luovana paineessa. Projekteja on vaikka muille jakaa.. Esa-Pekka Salosen kanssa Helsingin juhlaviikkojen suunnittelua, toimittajien tapaamisia ym.


Eva Dahlgren on kirjan perusteella lämmin ja humaani, pohjoismaista, hieman sarkastista huumoria viljelevä nainen. Oikeastaan hän yllättää. Eva on suora, ei kaunistele asioita. Tämä teos on suoraa päiväkirjaa, ja se yllättää.. Eva kirjoittaa mm. näin:

' Helsingin keikat, joihin lupauduin, eivät kuulemma olekaan festarikeikkoja vaan Eva Dahlgren-konsertteja. Osa Helsingin juhlaviikkojen kymmenvuotisjuhlaa. Ihan eri juttu kuin soittaa muiden bändien kanssa festareilla. Festareilla soittaminen on jotenkin mageempaa. Voi leikkiä Woodstockin pilvihippiä, olla olevinaan tyyni kuin viilipytty... Kuulen sveitsiläisiltä faneilta, että Helsingin keikat on jo myyty loppuun, ja hermoni rauhoittuvat hieman. Ihmiset haluavat, että tulen sinne laulamaan. Se tuntuu ystävälliseltä. '


Eva kertoo myös paljon elämästään suuren rakkautensa Efvan kanssa. He ovat yhtä suurta perhettä, Efvalla kun on kaksi lasta edellisestä avioliitostaan. Tämän kirjan kautta opin myös tietämään, että Eva Dahlgren on asunut Tukholmassa siitä lähtien kun täytti 18 vuotta. Hän harrastaa kävelyä kotikaupungissaan. Ja rakastaa Thaimaassa matkailua.

Kirjan erikoinen nimikin selviää jossain vaiheessa..

Eva Dahlgrenin sivut tässä ja
Efva Attlingin sivut tässä.

SUNNUNTAIKLASSIKKO - Enkeli huoneessa

Tämän viikon klassikko osuu ytimeen; sieluun, vähän henkimaailmaankin. Jossain vaiheessa pidin tätä rakkauslaulunakin. Eva Dahlgrenin fani minusta tuli tämän vuoden -88 hitin jälkeen. Yli kaksikymmentä vuotta vanha Ängeln i rummet sykähdyttää edelleenkin. Iätön klassikko Evalta!

Earth Hour sujui nopeasti

Näin se sujui meillä. Tunti on lyhyt aika elämässä, mutta silti se ehti yhdistää minua ja lapsia normaali-iltaan verrattuna paljonkin. Olimme kaikki samassa huoneessa, juttelimme ja ihailimme kynttilöitä. Katselimme ikkunoista ulos ihan kuin Itsenäisyyspäivän iltana. Hitaasti valot sammuivatkin naapuritalojen ikkunoista, lopulta niin, että vain yhdessä-kahdessa ikkunassa näkyi valoa. Yksi kompromissi meillä oli - tv oli auki, sillä halusimme nähdä Unicef-kampanjaohjelman, jolla oli tarkoitus kerätä kuukausiauttajia Unicefille. Ohjelma kosketti, sai ajattelemaan, ja kannatti katsoa. Muilta osin mitään sähköjä emme käyttäneet tuntiin.

Ja vieläkin valojen päälle laittaminen tuntuu turhalta, joten oleilemme loppuillan kynttilän valossa..

Aikuiset ihanat naiset -kollaasi

Aikuisten naisten suoraa ja konstailematonta ihanuutta. Huomaatko miten aikuinen nainen, jolla on itsetunto kohdillaan, poseeraa: hänen ei tarvitse olla pikkusievä eikä poseerata suu mutrussa vaan hän usein pukeutuu mustaan tai valkoiseen, istuu rennosti ja on valloittava oma itsensä..

Nämä kaikki (vasemmalta ylhäältä) näyttelijät ovat koskettaneet minua merkittävillä rooleillaan eri elokuvissa: Kristin Scott Thomas, Jessica Lange, Cate Blanchett, Susan Sarandon, Patricia Clarkson, Diane Lane ja Laura Linney ! (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Onko näiden joukossa suosikkinäyttelijöitäsi - entä mikä rooli on jäänyt heiltä mieleen?

Love Is In The Air -kollaasi

Rakkautta, sen erilaisia ilmenemismuotoja, elokuvassa, tv-sarjassa.. Hellyyttä, intohimoa, suudelmia, paljon suudelmia.

Ja päässä soi tämä laulu, tietenkin..

(vasemmalta ylhäältä: Tuulen viemää, Titanic, Notting Hill, Becoming Jane, My Blueberry Nights, The Proof, Bridget Jones, The L Word, Neljät häät ja yhdet hautajaiset).

Klikkaa kuvaa isommaksi.

Lukijasta sanottua..

The Reader - Lukija tulee nyt vihdoin Suomeen ensi-iltaan. Ja uskon, että siitä on nyt niin paljon kirjoitettu, että moni löytää tiensä elokuvateatteriin. Kävin katsomassa sen lähes kuukausi sitten ennakkonäytöksessä, silloin sitä oli katsomassa vain kourallinen ihmisiä..

En ole kovin paljon erilaisia kirjoituksia vielä elokuvasta lukenut. Tänään kuitenkin törmäsin uusimmassa Menaiset-lehdessä pieneen juttuun tästä elokuvasta. Elokuvan nähnyt toimittaja antaa sille kolme tähteä viidestä. Lainaus jutusta tässä: 'Aihetta lähestytään mutkan kautta, älykkäästi vaikka liian hillitysti ja hallitusti. Kate Winsletin oscaroitu suoritus Hannana on taidokas, joskin teknisen oloinen. David Kross nuorena Michaelina on luontevampi tapaus.'


(Oma juttuni täällä, jos joku haluaa vielä siihen palata, tai käy katsomassa elokuvan lähiaikoina ja haluaa vaikka lukea näkemykseni.).

Osittain olen samaa mieltä jutun kirjoittaneen toimittajan kanssa, mutta jäin kuitenkin miettimään, että millainen elokuvasta olisi tullut jos se olisikin ollut vähemmän hillitty, rohkeampi (eikö se ollut jo aika rohkea?). Uskon, että Kate Winslet kuuluu niihin ns. metodinäyttelijöihin, ja sellaista suoritusta en sanoisi koskaan tekniseksi. Mutta samaa mieltä olen toimittajan kanssa, että David Krossin Michael on luontevaakin luontevampi nuorena Michaelina, ihan ilmiömäinen!

Elokuva on silloin mielenkiintoinen kun se herättää keskustelua!

Suku ja nimi mielessä

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen enemmän alkaa oman suvun historia kiinnostaa. Näin on ainakin käynyt minulle. Olen pitkään miettinyt sukunimeni vaihtamista, olenhan 'esiintynyt' ex-mieheni sukunimellä jo vuodesta 1994. Nyt kun avioerosta on kulunut virallisestikin jo yli vuosi, aion muuttaa sukunimeni. En halua enää tulevaisuudessa tulla tunnetuksi entisen mieheni nimellä (vaikkei nimessä mitään vikaa olekaan). Lapseni jäävät isänsä nimelle.

Mutta minun on aika mennä eteenpäin. Aika on sellainen, että voin ottaa nimekseni periaatteessa minkä nimen haluan, ellei nimi ole suojattu tmv. Niinpä en otakaan takaisin tyttönimeäni, siis isäni nimeä. En myöskään halua ottaa äitini tyttönimeä. Vaan hyppään sukupolvessa isäni äidin sukuun. Ja otan nimekseni sen pienen suvun nimen, joka on hieman erikoisempi. Ei kuulu Suomen 10 suosituimman sukunimen listalle. Nimi viittaa luontoon, jossa puut suhisevat ja vesi on elementtinä läsnä.. (Anteeksi kun en voi tässä julkisesti enempää kertoa).

Isäni ei ollut yhtään loukkaantunut siitä, etten palaakaan hänen nimelleen. Itseasiassa hän oli tosi innostunut siitä, että haluan ottaa hänen äitinsä nimen. Isäni lähetti heti nuo ylläolevat kuvat äidistään ja mummostaan. Kun avasin kirjekuoren, jokin kummallinen tunne tulvahti minuun. Sellainen, että nämähän ovat 'minun väkeäni', omaa sukuani. Ikävä tuli omaa mummoani, joka kuoli 15 vuotta sitten. Mummo oli minulle läheinen ja oikeastaan näytänkin vähän häneltä.

Vasemman puoleisessa kuvassa ovat siis isoäitini vanhemmat noin vuonna 1910-12. Se on heidän hääkuvansa. He saivat vain yhden tyttären eli mummoni, joka on kuvassa oikealla aikuisiän kynnyksellä äitinsä kanssa. Mummoni isä kuoli vuonna 1918 tekstin mukaan: 'vapaustaistelussa köyhälistön puolesta Tervolassa, talvella 1918'. Mummoni jäi siis isättömäksi 4-vuotiaana ja hänen äitinsä eli koko loppuelämän leskenä ja yksinhuoltajana tyttärelleen eli mummolleni.


Oikeanpuoleinen kuva on mummoni ja hänen äitinsä pienen pienestä kodista, joka sijaitsi saaressa pohjois-Suomessa. Juuri sellaisessa paikassa kuin on se heidän sukunimensäkin, ja joka on pian myös minunkin sukunimeni. Mummoni äiti näyttää kuvassa jo lähes vanhukselta, vaikka on noin nelikymppinen (kenties vähän allekin). Elämä on ollut kovaa silloin; sota oli vienyt puolison, lapsen kasvatus ja talouden ylläpitäminen on ollut yhden aikuisen harteilla. Toinen maailmansota oli ovella; saksalaiset pommittivatkin sitten koko saaren, jossa he asuivat. Pakeneminen sodan jaloista ja uuden kodin hankkiminen. Niiden asioiden ajatteleminen saavat minut purskahtamaan itkuun, varsinkin kun katson noita valokuvia.


Tiesitkö, että voit hakea Väestörekisterin Nimipalvelusta tietoja kaikista mahdollisista nimistä ja niiden esiintyvyydestä. Tarkistin, että tätä nimeä, jonka itselleni olen ottamassa, on Suomessa reilusti alle tuhannella ihmisellä. Sen sijaan etunimeni on tyypillinen 60-luvun puolivälin jälkeen syntyneen nimi ja sitä esiintyykin sitten lähes 37.000 muullakin suomalaisnaisella.. Olisi ollut kiva vaihtaa etunimensäkin esim. omaan toiseen nimeen (joka on kauniimpi ja harvinaisempi), mutta uskon, että uuteen etunimeen voisi olla vaikea tottua, sekä itsellä, että varsinkin muilla.. Joten etunimeni jää ennalleen.. Niin, ja tämä uuden sukunimen muuttaminen maksaa 91 euroa. Kun olen sen maksanut, lähtee asia vasta eteenpäin käsittelyyn. Eli ihan sataprosenttisen varma ei asia siis vielä maksamallakaan ole, mutta pidetään peukkuja!

Linkki nimipalveluun tässä.

Vuonna 2009 katsotut elokuvat

Kirjaan tähän juttuun ylös tänä vuonna katsomani elokuvat, joka pitkänä listana sivupalkissa vei liikaa tilaa. Laitan elokuviin linkkejä: joko imdb-sivut, elokuvan omat sivut tai trailerin.. Kerron myös olenko nähnyt elokuvan valkokankaalla vai kotona dvd:ltä.

Viimeksi näkemäni elokuva tulee aina tähän alkuun:
* TV:stä KATSOTUT ELOKUVAT: mm. Brokeback Mountain, Tuulen viemää, Babel, Uskollinen puutarhuri (The Constant Gardener), Moonlight Mile, The Queen, Laivauutisia, Walk the Line,


DVD:t ja ELOKUVISSA KÄYNNIT:

* Jotain annettavaa - Something's gotta give (dvd)
* Slummien miljonääri - Slumdog Millionaire (dvd)
* It's Complicated - Pientä säätöä (valkokangas 25.12.09)
* Lumiukko (The Snowman) (dvd)
* Pianonopettaja (La Pianiste) (dvd)
* The Earth - Planeettamme Maa (valkokangas)
* Love Actually - Rakkautta vain (dvd)
* Vicky Cristina Barcelona (dvd)
* Two Lovers (dvd)
* Whatever works (valkokangas)
* Coco avant Chanel (valkokangas)
* Bobby (dvd)
* Blind Date, ohj. Stanley Tucci (dvd)
* Poika raidallisessa pyjamassa (dvd)
* Olen aina rakastanut sinua - I've Loved You So Long (dvd)
* Marley & Me (dvd)
* Taking Woodstock (valkokangas) ohj. Ang Lee
* 17 Again (dvd)
* Julie & Julia (valkokangas), -09
* Savage Grace (dvd) v.-07
* Tuplamorsian - The Accidental Husband (dvd)
* Grey Gardens dokumentti v.-76 (dvd)
* Grey Gardens v.-09 (dvd)
* Välähdyksiä menneisyydestä - Flashbacks of a fool (dvd)
* Lukija - The Reader (dvd)
* The Edge of Love, pääos. Keira Knightley, Sienna Miller (dvd)
* Genova, ohj. Michael Winterbottom, pääos. Colin Firth, (dvd)
* Benjamin Buttonin uskomaton elämä - The Curious Case of Benjamin Button (dvd)
* Odottamaton ehdotus - The Proposal (valkokangas)
* Milk, ohj. Gus Van Sant, (dvd)
* Away From Her, ohj. Sarah Polley (dvd)
* Scoop, ohj. Woody Allen (dvd)
* Changeling - Vaihdokas (dvd)
* Gia (dvd)
* Vain koiraihmisille - Must Love Dogs (dvd)
* Doubt - Epäilys (dvd)
* Mamma Mia (dvd)
* Tulikärpäsiä puutarhassa - Fireflies in the garden (dvd)
* Match Point (dvd)
* Paljastavat merkinnät - Notes on a Scandal (dvd)
* Minun Afrikkani - Out of Africa (dvd)
* Kuka pelkää Virginia Woolfia? (dvd)
* Nuori Adam - Young Adam (dvd)
* The Weight of Water (dvd)
* Mulholland Drive (dvd)
* Oven takana - The Door in the Floor (dvd)
* Jätä se! - He's Just Not That Into You (valkokangas)
* Loma Roomassa, v.54, (dvd)
* Kultalampi - On Golden Pond, v.-81, (dvd)
* Kevät Roomassa - The Roman Spring of Mrs Stone, -03, (dvd)
* Kaunis Sabrina, ohj. Billy Wilder, (dvd)
* Aamiainen Tiffanylla - Breakfast at Tiffanys, ohj. Blake Edwards, -61 (dvd)
* Elegy - Kauneuden valta, ohj. Isabel Coixet (dvd)
* Mammutti - Mammoth, ohj. Lukas Moodysson (valkokangas)
* The Holiday, ohj. Nancy Meyers (dvd)
* Kukkoilijat - In Bruges (dvd)
* Blindness, ohj. Fernando Meirelles (dvd)
* Ten Inch Hero, ohj. David Mackay, (dvd)
* Australia, ohj. Baz Luhrmann (dvd)
* Rachel getting married, ohj. Jonathan Demme v.-08 (valkokangas)
* Happy-Go-Lucky, ohj. Mike Leigh, v.08 (dvd)
* Talo Dublinissa - Tara Road ohj. Gillies MacKinnon, v.-06 (dvd)
* Mennyt maailma - Brideshead Revisited v. -08 (dvd)
* Illat meren rannalla - Nights in Rodanthe v.-08 (dvd)
* P.S. I Love You (dvd)
* Charlie sanoo - Selon Charlie (dvd)
* Uusi ihminen (dvd)
* Lukija - The Reader (valkokangas)
* Control (dvd)
* Ice Bound (dvd)
* Himoshoppaajan salaiset unelmat - Confessions of a Shopaholic (valkokangas)
* Lentäjä - The Aviator (dvd)
* Australia (valkokangas)
* Kohti etelää - Vers le Sud (dvd)
* Kuningattaren sisar - The Other Boleyn Girl (dvd)
* Revolutionary Road (valkokangas)
* Pianisti - The Pianist (dvd)
* Kuin surmaisi satakielen - To Kill a Mockingbird (dvd)
* Marie Antoinette (dvd)
* The Queen (dvd)
* Saksikäsi Edward - Edward Scissorhands (dvd)
* Uskollinen puutarhuri - The Constant Gardener (dvd)
* Ihmeellinen Henry Poole - Henry Poole is here (dvd)
* Naiset - The Women (valkokangas)
* Rakkauden kahvila - Feast of Love (dvd)
* Sovitus - Atonement (dvd)
* Dancer in the dark (dvd)

Talo Dublinissa - romaanifilmatisointi

Minulla on taas pieni aukko jonkinlaisessa 'sivistyksessä' kun olen vain kuullut puhuttavan irlantilaiskirjailija Maeve Binchystä, mutta en ole lukenut yhtään hänen teostaan. Tämä Tara Road - Talo Dublinissa on ilmestynyt kirjana v. -99 ja elokuvana v.-06.

Elokuva vilisee maineikkaita irlantilaisnäyttelijöitä, mm. Stephen Rea, Brenda Fricker sekä muita nuorempia nimiä. Tämän tarinan idea muistuttaa hyvin paljon mm. Kate Winsletin ja Jude Lawn tähdittämää The Holiday-elokuvaa, jossa amerikkalainen ja englantilainen nainen vaihtavat loman ajaksi taloja, ja kaikkea hauskaa ja romanttista tapahtuu sen jälkeen. Eikä mikään elämässä ole enää sen jälkeen samaa. Pidin kovasti siitä elokuvasta, vaikka siinä olikin Cameron Diaz, jonka vetovoimaa en ole koskaan oppinut ymmärtämään..


Tämä Talo Dublinissa perustuu samaan talonvaihtojuttuun. Amerikkalainen nainen, Andie MacDowell, pakenee Irlantiin poikansa kuolemaa. Kun taas Olivia Williamsin näyttelemä irlantilaisnainen lähtee Amerikkaan, jotta saa olla hetken kaukana petturimaisesta pettäjäaviomiehestään, joka ilmoittaa odottavansa lasta uuden naisystävänsä kanssa..

The Holiday-elokuvaan verrattuna tämä elokuva käsittelee aikuisten ihmisten tunteita. Ihmisten, joilla on lapsia ja velvollisuuksia. Tästä Tara Roadista olisi tullut mestarillisen syvällinen elokuva jos jotain turhaa höpsötystä olisi jätetty pois. Sen aiheet ovat vakavia, mutta sellaisia, joita meille kaikille kuitenkin voi tapahtua. Lapsen menetystä, puolison pettämistä, taloudellista vararikkoa, ikäkriisiä, ystävyyssuhteiden kariutumista ja uusien ystävien löytämistä. Hienoja aiheita koko elokuva täynnä. Mutta vähän tästä jäi silti tunne, että jos minulta vuoden päästä kysytään mitä tässä tapahtui, niin saisin pinnistellä kovasti muistaakseni.

Se tässä on parasta, että Irlanti näyttäytyy jälleen kerran kauniina ja persoonallisena maana. Sen ihmiset vaikuttavat olevan lämpimiä, toisistaan huolehtivia perheihmisiä. Dublinin talot ovat vanhanaikaisen romanttisia, mutta modernimpaakin puolta näytetään.

Tämä symppis elokuva löytyi kirjastosta.

Traileri tässä.

Jake-kollaasi, sallinette..

Rakastan musta-valkokuvia! Rakastan Jake Gyllenhaalin kasvoja! Keskiviikkopäivän iloksi teille, jotka Jakesta pidätte. Ja vaikkei olisi minkäänlaista henkilökohtaista 'suhdetta' häneen niin ihaillaan yhdessä hyviä valokuvia ja kohteen kuvauksellisuutta... (Joku tätä on tainnut jo vähän odotellakin..) Klikkaa suuremmaksi.

Miltä he näyttävät nyt

Tässä ovat Jeremy Irons, Diana Quick ja Anthony Andrews 80-luvun alusta originaalissa Brideshead Revisited-Mennyt maailma-sarjasta. Näin jälkeenkin päin tuntuu, ettei kukaan muu olisi voinut näytellä heitä, niin upeat olivat roolisuoritukset kaikilta heiltä! He olivat verta ja lihaa. He olivat Charles, Julia ja Sebastian!


Tämäkin Julian ja Charlesin rakkaustarina oli niin väkevä. Hekään eivät kunnolla koskaan saaneet toisiaan. Mutta heidän muutamat hetkensä yhdessä olivat unohtumattomia. Ja pitkä ystävyys oli käsinkosketeltavan aitoa!


Jeremy Irons, syntynyt 19.9.1948:



Diana Quick, syntynyt 23.11.1946:



Anthony Andrews, syntynyt 12.1.1948:


Siinä he kaikki kolme ovat. Pitkän uran tehneitä brittinäyttelijöitä. Hatunnoston arvoisia.

Mennyt maailma tiivistettynä versiona

Ostin viime joulun jälkeen itselleni vihdoin Mennyt maailma-tv-sarjan, sen 80-luvun alussa tehdyn. Katsoin joulun ja uudenvuoden välillä parissa päivässä koko sarjan. Ja olin aivan lumoutunut kun sain taas pienen paussin jälkeen palata Bridesheadiin; Charlesin, Sebastianin ja Julian maailmaan.

Nyt vuokrasin viime vuonna tehdyn elokuvan Brideshead Revisited. Se kertoo reilussa kahdessa tunnissa sen mitä tv-sarja aikoinaan kertoi 11,5 tunnissa.

Elokuvaan on varmasti tarkoin ja harkiten valittu näyttelijät, jotka ovatkin brittinäyttelijöiden aatelia. Bridesheadin sisarusten äitiä, Lady Marchmainia näyttelee Emma Thompson hyvin uskottavasti. Charlesina loistaa Matthew Goode, joka on tullut tunnetuksi ainakin Woody Allenin Match Pointissa. Hän on melkein yhtä karismaattinen kuin alkuperäinen Charles eli Jeremy Irons. Hän on roolissaan hieman pehmeämpi, ei ihan niin pidättyväinen kuin Irons. Jokainen rakentaa roolinsa aina omalla tavallaan. Ja vaikka käsikirjoitus ja ohjaaja käskevät tekemään jonkin asia tismalleen tietyllä tavalla, jokaisella näyttelijällä on oma tyyli, omat kasvot, oma ääni..


Charlesin näyttelijän siis hyväksyin. Samoin Juliaa näytelleen Hayley Atwellin (ihan uusi tuttavuus), mutta Sebastianin tärkeän roolin alkoholisoituvana homoseksuaalina näytteli ihan erinnäköinen nuori mies kuin aikoinaan oli Anthony Andrewsin Sebastian. Ben Whishaw on näyttelijän nimi. Hän on tumma ja hintelä, sopii rooliinsa muuten hyvin, muttei ole SE mielikuvien Sebastian, joka alkuperäisessä raahaa nallea mukanaan ja on niin herkkä ja niin ylimielinen.. Tässä nallen olemassaoloa ei niin paljon korostetakaan.



Tämä Mennyt maailma onnistuu kuitenkin kertomaan tarinan näiden kolmen ihmisen ystävyydestä, nuoruudesta ja rakkaudesta. Tässä elokuvassa korostuu enemmän rakkaus ja erotiikka kuin alkuperäisessä, jossa erotiikka vain vienosti väreili ilmassa. Tässä sitä vähän tapahtuukin.

Molemmissa versioissa pidän sen syvällisestä suhtautumisesta itse elämään ja rakkauteen. Alkuperäinen versio korostaa uskonnon ja rahan merkitystä, tämä uudempi panostaa enemmän ihmissuhteisiin.

Eli en pystynyt kirjoittamaan tätä juttua vertaamatta vanhaa ja uutta Mennyttä maailmaa.

Unicef kampanjoi onnistuneessa mainoksessa

Kun näin TÄMÄN mainoksen ensi kertaa tv:ssä äskettäin, olin hyvin vaikuttunut. Koko pieni perheemme hiljentyi katsomaan tätä rauhallista mainosta, jossa ei ole kuvia, on vain sanoja ja pianomusiikkia. Pyyhin kyyneleitä sen kaksiminuuttisen jälkeen. Jostain syystä juuri tuollainen mainos tehosi minuun.

Unicef on aloittanut hienon Ole hetken äiti-kampanjan, joka haluaa viestittää sitä, että äitiyden mielentilalla voidaan muuttaa maailmaa. Ei tarvitse olla oikeasti äiti vaan mielenkiinto maailman lapsia, tulevaisuuttamme kohtaan, on se tärkein asia.


Helsinkiä kuohutti jokin aika sitten Unicefin tempaus tähän aiheeseen liittyen: yksinäiset siniset lastenvaunut olivat koko päivän keskellä ruuhkaista kaupunkia. Ihmiset kurkkivat niihin sisään ja näkivät tekstin, jossa sanottiin, että Kiitos, että välität! Tilannetta oli tarkkailtu, ja suurin osa ihmisistä kuitenkin oli kävellyt vaunujen ohi, kurkkimatta sisään..

Tämä lastenvaunukampanja oli ehkä juuri siinä rajoilla, että oliko 'härski' teko vai ei. Mutta ehkä tämä oli se todellinen ravistelija. Se ehkä kertoo kaikkein eniten tästä päivästämme. Positiivista kuitenkin oli, että kurkkijoita vaunuihin oli.

Tähtiä kollaasissa

Kun nyt vihdoin oppettelin tekemään kollaaseja niin filmitähtikollaasi vain odotti tulemistaan..

Kokosin tähän muutaman näyttelijän, joiden työt ovat sykähdyttäneet minua vuosien varrella.

James McAvoy vasemmassa yläkulmassa, vierellään Keira Knightley, Penélope Cruz ja Orlando Bloom koiriensa kanssa, Juliette Binoche oli ihana Pienessä Suklaapuodissa, Meryl Streep oli huumaava Ranskalaisen luutnantin naisessa, Jude Law ja Jonathan Rhys Meyers ovat hurmaavia ja persoonallisia miesnäyttelijöitä. Olkaa hyvät! Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Otsikkokuvat

Kerään tähän kaikki otsikkokuvani, joita käytän tämän vuoden aikana. Ne nimittäin unohtuvat tosi nopeasti, mutta täältä ne nyt löytyvät. Viimeisin aina tässä alussa..

Sydämellisiä juttuja..

Ne on nyt tehty. Ne epätäydelliset ja elämänmakuiset kangassydämet. Kaavan piirtäminen oli lähes mahdotonta, koska kissaneiti halusi olla joka vaiheessa mukana.. Tein kummallekin tyttärelleni yhden sydämen, esikoiselle isomman ja kuopukselle pienemmän. Tytöt hymyilivät.
Ja minä totesin hieman suu mutrussa, ettei saa moittia äidin ompeluksia.

Kuopus ripusti sydämensä korvaan roikkumaan..


Ja kuten Elisakin totesi sydänjutussaan, niin juu tiedän, nämä ovat hieman toispuoleisia ja totean tässä, että olipa yllättävän vaikeaa.

Seuraavaksi taidan tehdä neliön mallisia tai täysin pyöreitä ompeluksia.

Esikoisen isompi ruutusydän on pitkulaisen mallinen..


En tee nyt näitä enempää. Menisi muuten suorittamisen puolelle. Rentous pitää säilyä ompelussakin. Joten seuraavia, hyvin pieniä projekteja tässä suunnittelen. Ehkä seuraava olisi se neulatyyny..

Jälleen kerran nostan hattua taiturimaisille ompelijoille! Sellaisille, jotka loihtivat ompelukoneella mitä vaan. Äitini kuuluu heihin.. Ja monet ystäväni..

SUNNUNTAIKLASSIKKO - TEEMASOITTO 2

Nyt pyydettiin Sunnuntaiklassikkoon sellaista biisiä, josta on vanhempien kanssa ollut vääntöä. Sellaista, joka on soinut yötä päivää jossain vaiheessa, ja aina liian lujalla. No tämähän se oli: ei tarvitse nytkään kuin kuulla alkusoitto niin tulee hymy huulille. Muisto siitä kuinka John Travoltan Tony Manero oli maailman ihanin mies ja upea tanssija, elokuvassa Saturday Night Fever. Ja minä olin 12-13-vuotias! Saman ikäinen kuin tyttäreni nyt. Löysin musiikin juuri näihin aikoihin, siksi discomusiikki on kolahtanut. Myöhemmin mukaan tuli sitten enemmän hippi- ja rockhenkistä musiikkia, joka enemmän määrittelee minua vielä tänäänkin.

Tästä videosta on tehty lähes kymmenen minuutin mittainen medley, kuuntelee ken jaksaa loppuun asti.. Minäkään en ensi kuulemalta ihan jaksanut.. Mutta huokailin kyllä yhä sille kuinka ihana ja komea John Travolta oli nuorena. Ai niin, The Bee Gees herätti voimakkaita tunteita 70-80-lukujen taitteessa. Toiset tykkäsivät, toiset inhosivat. Laulutyyli on kyllä nykykorvaan kuunneltuna aika..erikoinen.. Ei tätä kyllä oikein pysty kuuntelemaan hymyilemättä..

Pieni elokuva suurista asioista

Miten olenkin ohittanut tällaisen elokuvan kuin Aprilin juhlat - Pieces of April, vuodelta 2003. Pääosassa näyttelee Katie Holmes, aiemmin kilttien tyttöjen rooleissa nähty, ja viime aikoina Tom Cruisen vaimona tunnettu, pätevä ja persoonallinenkin nuori nainen.

Aprilin juhlat keskittyy kokonaan yhteen perheeseen ja sen mustaan lampaaseen, April-tyttäreen. Tytär on päässyt irti huumeista ja yrittää kaikkensa tullakseen hyväksytyksi tyttäreksi. Hän kutsuu perheensä (isä, äiti, isoäiti, sisko ja veli) viettämään Kiitospäivää luokseen, pieneen rähjäiseen asuntoon. Hän odottaa täydellisen kalkkunapäivällisen valmistuvan kädenkäänteessä..

Koko elokuvan nerokas juoni kalkkunan paistosta, ei omassa rikkinäisessä uunissa, vaan taloraihnan naapureiden uunissa, kuljettaa tätä tarinaa tosi hienosti. Suurkaupungin talossa asuu jos jonkinlaista asukasta, kaikki eivät suinkaan ole valmiita auttamaan ovelle koputtavaa Aprilia kalkkunansa kanssa..

Aprilin perhe lähtee matkaan esikaupunkialueelta kohti suurkaupunkia ja automatkalla tapahtuu kaikenlaista. Aprilin väsyneenä rintasyöpää sairastavana äitinä näyttelee upea Patricia Clarkson. Hänen ilmeettömyytensä ja outo huumorintajunsa ovat koko elokuvan sydän. Raastavinta on seurata hänen katkeraa suhtautumistaan pettymyksiä aina aiheuttaneeseen April-tyttäreen. Katsoja toivoo koko ajan, että äiti ja tytär ehtisivät lähentyä ennen kuin äidin sairaus vie hänet kokonaan.

Lopussa tulevat kyyneleet. Elokuvassa on jollain lailla onnellinen loppu.
Sitä en ymmärrä miksi dvd:n takakansi sanoo, että tämä on komedia. Lämminhenkinen tämä kyllä on, ja sisältää huumorinpilkahduksia, mutta ehdottomasti tämä on draama!
Suosittelen monille,varsinkin heille, joita perhesuhteet kiinnostavat pienen, suuren elokuvan aiheena.

Haluan vielä sanoa sanasen upeasta naisesta - Patricia Clarksonista, joka on aina valinnut tarkkaan roolinsa ja on hyvin muutautumiskykyinen, vaikka näyttääkin rooleissan aina melkein samalta. Viimeksi näin hänet sivuroolissa Vicky Cristina Barcelona-elokuvassa. Hän tekee myös tosi hyvän roolin The Dying Gaul-nimisessä indie-henkisessä elokuvassa, joka on jäänyt aivan liian pienelle huomiolle. Ja jonka aion joku päivä katsoa uudelleen. Patricia on syntynyt v.-59.

Lennokkaat suunnitelmat hidastuivat

Aiai, oikeassa kädessäni on ihan kauhea särky, en pysty noita pieniä saksia käyttämään ja kangasta leikkaamaan.. Suunnitelmat olivat suuret: Elisa haastoi minut tekemään elämänmakuisia, epätäydellisiä, hauskoja sydämiä ja ajattelin heti tarttua toimeen. Omistanhan ihanan Tilda-kirjankin mistä löytyy hyvä sydämen kaava.

Kaikenlisäksi kävin tällä viikolla kirpputorilla katsomassa kankaita 'sillä silmällä' ja löysinkin suloista vaaleanpunaista ja herttaista ruudullista. Ne olivat kyllä hyvälaatuisten vauvanvaatteiden muodossa (kuvassa alla), mutta ostoksiin meni yhteensä 3 euroa. Rupean niitä pian saksimaan sydämen muotoisiksi, kunhan saan tämän kipuilevan, ja voimat sormista vieneen jännetuppitulehduksesta kärsivän käteni kuntoon.. Sitten rupeaa sydämiä tulemaan! Mutta muistakaatte: Elämänmakuisia sydämiä eli luultavimmin EI siis täydellisiä eikä virheettömiä kaunottaria..

Eikös olekin suloiset pikkuihmisen vaatteet, kohta kuitenkin muussa muodossa.. Nauhaakin on kahta sävyä. Ja kissaneitimme on aina puuhissa mukana.