Paraneminen on kiven takana..

Olen viime päivinä miettinyt, että millaista olisi olla jatkuvasti sairas, ja esim. kuuroutua. Toinen korvani on nyt ollut ihan tukossa jo viiden päivän ajan. Nyt alkaa toinenkin korva mennä tukkoon. Antibioottikuuri ei tunnu auttavan sitkeään poskintelotulehdukseen, joka on myös otsaonteloon levinnyt. Optimistisuus alkaa hiipua..
Olen nyt monta päivää ollut petipotilaana. Kaikki asiat jäävät tekemättä. Mieli alkaa olla aika maassa.

Uudet lääkärikäynnit vaativat terveyskeskuksessa aina kovaa selittämistä, että tulisi ymmärretyksi. Olisipa ihana kun olisi sellainen oma lääkäri, jolle voisi vaikka illallakin soittaa ja kysyä neuvoa. Terveyskeskuksissa vallitsee ihan oikeasti kiire ja lääkäritkin ovat aika välinpitämättömiä. Esim. viime viikon ensimmäisellä käynnillä minusta ei otettu labrakokeita ollenkaan, ei tulehdusarvoja ym.

Joten tämä viikko alkoi vähän kurjasti. Kunhan paranen, vien tyttäret johonkin pizzalle tai kiinalaiseen syömään. Ovat olleet niin reippaana ja auttaneet pikkuasioissa..

Suklaa tuo pientä lohtua..

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Kaikkien surumielisten mietteiden kunniaksi laitan tälle sunnuntaille Saden King of Sorrow-laulun. Klassikoksi se on aika uusi, tietääkseni -90-luvun alusta, mutta sopii tämän päivän tunnelmiin. Viipyilevän, surumielisyyttä henkivän laulun aikana voi vaikka muistella äsken edesmennyttä Paul Newmania ja kaikkia Kauhajoen koulusurmien uhreja.

Sunnuntaiklassikoita on tänään näkynyt myös viime sunnuntain tapaan Itkupillin ja Lepiksen blogeissa. Käykäähän katsomassa Paul Newman-muistelot myös sieltä.

Ja lisäksi vielä mainittakoon, että laulu on omistettu myös kaikille äideille!
Ja Sade on unelman kaunis!

Paul Newman lähti

Paul Newman, yksi suurimmista Hollywoodissa, yksi ihanimmista mielestäni, eli pitkän elämän ja kuoli 83-vuotiaana tänä viikonloppuna, 26.9.2008. Laitan muutaman kuvan hänestä tähän:

Paul Newman ja Joanne Woodward olivat naimisissa 50 vuotta!

Paul ja Robert Redford Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat-elokuvassa.

Paul Newman 1960-luvulla..

..ja tämän vuoden kesäkuussa kuvattuna New Yorkissa, syövän kuihduttamana.

Nyt on hänen aikansa levätä ikuisesti.

Paul Newman 26.01.25 - 26.09.08

Sairastaminen iski..

Vaikka syksy on kaunista ja mukavaa aikaa niin aina se iskee se syysflunssa. Tällä kertaa se alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Korvat ovat tukossa, päässä kaikuu ja on höntti olo. Olen nukuskellut koko päivän.
Kuvassa lähialueeni maisemaa, torinrantaa.
Palaan kirjoittamaan taas kun saan voimia ja korvat auki..

Margot At The Wedding - Nicole Kidmanin elokuva

Takakansi lupaa paljastavan rehellistä elokuvaa sisarussuhteista. On tulossa pikkusiskon häät, johon isosisko tulee. Siskosten välit ovat olleet viileät pitkään. Pikkusiskon uusi sulhanen (Jack Blackin mainio rooli) ei ole isosiskon mieleen.

Elokuva oli kalpea väritykseltään, siinä oli outoja tapahtumia ja erikoislaatuista huumoria. Ei todellakaan mikään perusamerikkalainen-häät tulossa-elokuva. Tässä tapahtuu kummia asioita. Vähän sellaisia tapahtumia ja tarinoita kuin muistaa omastakin lapsuudesta, esim. kummallisia naapureita ja outoja sukulaisia. Huumorikin lähisuvun kesken on usein juuri niin mustaa ja sarkastista kuin elokuvassakin.



Nicole Kidman ja Jennifer Jason Leigh vetivät päärolit kiehtovasti. Molemmat siskokset olivat boheemeja ja hieman nukkavieruja. Kidman esitti kirjailijaa ja muut muita elämäntaiteilijoita. Silti en tiedä pidinkö elokuvasta. En tiedä oliko tarina lämminhenkinen. Puvustus oli erityisen onnistunut. Ohjaaja Noah Baumbach oli onnistunut luomaan oudon kalmankelpeän, tuulisella meren rannalla tapahtuvan sisäpiirinäytelmän. Sitten se vain loppui.

Traileri tässä.
Elokuvan kotisivut tässä.

Aamukävelyllä lähialueella

Aamuinen kävelykierros kauppahalliin; joka paikassa näkyi lippuja puolitangossa, harmaa, mutta lämmin ilma, hallissa rauhallinen tunnelma, hallin kahviloissa kuppikuntia (iäkkäitä miehiä) keskustelemassa vakavan näköisinä. Kalatiskin lähellä seisoi neljän miehen porukka, melkein luin heidän huuliltaan lauseita kuten: 'Mihin tämä maailma on menossa'..


Tänä aamuna oli erilaista lähettää lapset koulutielleen. Kuopuksella on tänään koulukuvaus, joten viime hetken vaatepohdinnat täyttivät mielen. Esikoinen lähti aikaisemmin, mietteliäänä. Aamutv:n juontajat puhuivat rauhallisemmalla tyylillä mustiin pukeutuneena.

Katsoin sähköpostit, rehtori oli lähettänyt sähköiseen reissuvihkoon viestin. Hän korosti, että nyt on tärkeintä perusturvallisuuden palauttaminen lasten mieliin ja vanhempien läsnäolo. Rehtori korosti myös, että kriisitilanteissa on tärkeää, että säilytetään normaalin arjen rutiinit.

Katsoin yöllä erään elokuvan, josta kirjoitan kohta.

Elämä on lahja ja etuoikeus meille kaikille..

Kauniin kuulaana syyspäivänä, tänään, kohtasi Suomea taas kouluampumistapaus, Kauhajoella, 9 kuollutta, useita haavoittuneita, ampuja (-86 syntynyt) elossa ainakin tällä hetkellä.

Kauhua ja toivottomuutta se herättää kaikissa. Esikoiseni tietää jo tapahtuneesta. Pienimmäiseni leikkii luokkakaverinsa kanssa parhaillaan. Kohta tarjoan heille välipalaa. En puhu heille vielä mitään.. Kuulevat uutiset joka tapauksessa tämän illan aikana.

Kotikaupunki kylpee väreissä

Kotipuistoni syyskuun keltaisessa, kuvattu tänään maanantaina 22.9.08. Kävelen tuon puiston halki kauppahalliin. Olen pikkuhiljaa muuttumassa kaupunkilaiseksi; käyn hakemassa hallista leivonnaisia, sieniä, ja kuten lauantaina; erityisen makeita nauriita. Voin ostaa vain oman tarpeen mukaan (esim. nauriita 2 kpl ja pullapitkosta puolikkaan).

Lähellä olevista kaupoista haen sitten sitä perustarviketta. Ja jos jotain tärkeää unohtuu, starttaan pyörällä samantien uudelle reissulle hakemaan sitä puuttuvaa. En ole oikein koskaan osannut tehdä viikoksi ruokaostoksia suurissa marketeissa. Huomaan vieläkin, että rahaa kuluu marketteihin paljon enemmän, koska sillon mukaan tarttuu aina jotain muutakin, kosmetiikkaosastolta, vaatepuolelta.. Niinpä tästäkin lähtien kartutan pienempien kauppojen kassoja. Ja kauppahallin myyjien kanssa voin rupatella muutakin (ellei satu olemaan kiireinen lauantai, jolloin hallimyyjilläkin on kiirettä).


Sunnuntain aurinkoisella pyöräilyllä ihmettelimme kuopuksen kanssa kaunista ja tuuletonta luontoa. Rannalta löytyi lähes maatunut lumpeenlehti, joka päästettiin seilaamaan tyyneen veteen. 'Sydän' päästettiin vapaaksi, kohti merta.

Syyskuu on lempikuukauteni; usein aurinkoinen, elinvoimainen, tulevaisuutta täynnä.


Ja kun ilta koittaa, sytytetään taas kynttilät ja lyhdyt. Kuvan ruskeasävyisen samettipintaisen kynttiläkupin sain tupaantuliaislahjaksi viikonloppuna, kiitokset siitä ja ruusukimpusta!

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Kiitos Itkupillin ja Lepiksen viime sunnuntain ideoista, osallistun minäkin nyt tähän ihanaan muistelohetkeen näin varhain sunnuntaina. Jospa tästä tulisi vaikka traditio, tästä klassikkosunnuntaista. Palaan hetkeksi aikaan, jolloin olin nuori ja musiikki kolahti kovaa. Aikaan, jonka musiikkeja voi nyt jo sanoa klassikoiksi.


Olin kolmentoista kun kuulin Blondieta ensimmäisiä kertoja. Ystävättäreni kanssa ruvettiin heti fanittamaan coolin näköistä laulajaa Debbie Harrya, joka oli yhtäaikaa sekä muodikkaan hienostunut että punkhenkisen suorasanainen rääväsuu. Hänen asenteensa oli juuri se mitä me kaipasimme pikkukaupunkilaiseen elämäämme; että mennään valkoisella limusiinilla New Yorkin kaduilla kohti Studio 51:tä. Bändi kuulemma aloitti esiintymiset ja uransakin sieltä..

Nyt kun kuuntelen ja katson Blondien Heart of Glassia vuodelta 1978 tunnen samoin kuin silloin, -70-luvun lopussa ja -80-luvun alussa. Biisi on ajaton klassikko, joka nyt pitkästä aikaa kuunneltuna on ihan yhtä hyvä kuin silloinkin.

Lindexin laulu

Lindexillä on menossa tv-ruuduissa pyörivä mainoskampanja syksyn neuleista. Mainos on luultavasti kuvattu New Yorkissa ja herättää kyllä mielenkiinnon hienolla kuvamaailmallaan ja erityisesti musiikillaan. Kuuntelin sitä mainoksen laulua muutaman kerran kun eilen vihdoin päätin etsiä tietoa, että mistä laulusta ja laulajasta on kyse. Googletin Electric bird, sillä ne sanat toistuvat laulussa usein.

Löysin sen heti: australialaislaulaja Sia laulaa tämän laulun, joka toisia ärsyttää ja toisia ihastuttaa. Minua ihastuttaa. Lindex on onnistunut tässä mainoksessa. Taidanpa käydä joku päivä liikkeessä..

Kuuntele Sia: Electric Bird tästä.

Kannatti lähteä kirpputorille

Tällä viikolla Itkupilli oli tehnyt Los Angelesin kirppiksellä hyviä löytöjä, siitä inspiroituneena lähdin minäkin kirppikselle täällä ja osuin hyvään saumaan. Joku oli tuonut pöytäänsä tarjolle ihan uusimman Suuri Käsityölehden, ostin sen pois, vaikken teekään käsitöitä. Siitä saa mukavasti ideoita, myös vinkkejä sisustuksiin. Pipojen ohjeita oli monia. Jospa uskaltautuisin vaikka väkertämään. Edellisestä yrityksestä on kyllä vuosia aikaa.

Yllä kuvassa näkyy muutkin ostokseni: mustat persoonalliset kengät (5 euroa), joita oli käytetty luultavasti tosi vähän, niin hyvässä kunnossa olivat. Ja musiikkia tarttui myös mukaani; olen tykännyt särmikkäästä r&b-naisesta Alicia Keysistä jo vuosia, mutten ole koskaan hankkinut hänen musiikkiaan. Taitava pianisti on tämä nainen ja sävykäs laulaja.

Hyvälle mielelle tulin näistä ostoksista, rahaa kului yhteensä kymmenen euron verran..

Elokuvamuistutus ja muita ajatuksia perjantaille

Tänään tulee tv1:llä Woody Allenin mestarillinen elokuva Match Point. Olen pitänyt elokuvasta,ja nähnytkin sen pariin kertaan. Pidän juuri sen kylmästä maailmasta, rikos ja rangaistus-teemasta. Siinä on rakkauttakin, mutta se saa pohtimaan; mikä rakkaus on aitoa.

Allenin roolivalinnat ovat onnistuneet; Jonathan Rhys-Meyers ja Scarlett Johansson suorastaan hehkuvat intohimoa toisiinsa. Lainaan Kalevan kriitikkoa Tero Vainiota tältä perjantaipäivältä; 'Fotogeeniset Rhys-Meyers ja Johansson tuovat oman verevyytensä kokonaisuuteen '. Hienosti kiteytetty.

Ja sitten huomio, jonka olen tehnyt kun jonkin verran kuitenkin Big Brotheria seuraan; helsinkiläinen, 25-vuotias Cheryll muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon walesilaista, samanikäistä laulaja Duffya. Onkohan Cherylille siitä mainittu.. Toivottavasti luonteet eivät ole samanlaiset; Cheryll vaikuttaa hemmotellulta diivalta, antaa vaikutelman siitä kuin haluaisi olla muiden yläpuolella jo pelkän ulkonäkönsäkin vuoksi..


Yläkuvassa siis Cheryll ja alakuvassa Duffy. Voisivat olla kyllä ihan siskoksia.

Duffysta on tullut lyhyessä ajassa huippusuosittu koko Euroopassa, Suomessakin levyä on myyty tosi paljon. Minäkin kuuntelen sitä säännöllisesti. Duffysta on tullut myös muoti-ikoni, hänellä on ihan oma tyylinsä, hyvin naisellinen. Kaikenlisäksi hän vaikuttaa tervehenkiseltä, mikä on aina plussaa.


Ihan oikea elokuva Suomesta valittiin kilpailemaan ehdokkuudesta Oscareihin. Toivotaan, että kävisi hyvin ja Dome Karukosken hyvä elokuva pääsisi peräti siihen viiden joukkoon, jotka kilpailisivat ulkomaisen elokuvan Oscarista. Elokuva on ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Pidetään peukkuja sinnekin suuntaan.

Punaisia tunnelmia

Arkea ilostutan ja sulostutan kirjoilla. Nyt kirjastosta tarttui mukaani tämä tärkein: Anna-Leena Härkösen uusin, odotettu, Ei kiitos-romaani, äänikirjana. Eilen illalla aloitin kuuntelun korvakuulokkeilla. Heräsin siihen kun tarina jatkui vaan ja minä olin nukkunut jo pitkään. Äänikirjaan on helppo nukahtaa, mutta jos kuuntelee ilman kuulokkeita päivällä muita asioita hommaillessan niin silloin kuuntelu ei ole täydellistä keskittymistä.

Kuka teistä kuuntelee äänikirjoja? Itse en meinaa tottua millään. Ehkä lukeminen sittenkin on mielekkäämpää.

Viisaan ihmisen, Claes Anderssonin teos Luova mieli opastaa luovaan kirjoittamiseen. Hän käskee mennä suoraan asiaan eikä turhia jaarittelemaan. Aion lukea kirjan ihan alusta loppuun. Jos kirjoitustyylini muuttuu, johtuu se Claesin opeista.. ;-)

Kolmannessa lainaamassani kirjassa Himo, rakkaus ja raivo on paljon kuvia taiteilija Stefan Lindforsista, jota Jörn Donner kirjassa haastattelee. Selasin jo kuvat läpi. Kiehtovia kuvia kiehtovasta ihmisestä..


Lisäys iltapäivällä; tämän päivän punainen teema jatkuu: kävin luovuttamassa verta tänään ja puolukatkin pitäisi puhdistaa. (näyttää olevan muutama mustikkakin joukossa). Kuopukseni poimi puolukat eilen. Huono omatunto on; en ole vuosiin käynyt marjassa..

Gwyneth Sylviana

Katsoin heti tuoreeltaan runoilija Sylvia Plathista kertovan elokuvan Sylvia. Eilen siitä kirjoitin ja totesin, etten ole sitä nähnyt. Onneksi asun taas ihan lähellä Makuunia, joten sinne tieni vei eilen.

Gwyneth Paltrow ja tummahiuksisena esiintynyt Daniel Craig tekivät todella hienot roolityöt kirjailijoina, joiden intohimoinen rakkaussuhde johti lyhyeen ja dramaattiseen avioliittoon. Koko avioliiton ajan Sylvia koki alemmuudentunnetta menestyvän, naisiinmenevän miehensä rinnalla.

Elokuva oli, varsinkin yöllä katsottuna, ahdistava ja synkkä. Jo elokuvan värimaailma heijasti masentuneen ja ahdistuneen Sylvia Plathin ahdinkoa. Alun ihana rakkaus muuttui arkiseksi elämäksi, jossa Sylvian luomisvimma tukahtui kahden pienen lapsen hoitoon ja talouden pitoon.


Moni tuntee varmaankin oikean Sylvia Plathin tarinan: hän teki itsemurhan yksi kotonaan keittiön kaasu-uunilla. Hän oli sitä ennen tehnyt nukkuville lapsilleen aamupalan huoneeseen, teipannut oven, jottei kaasu leviäisi keittiöstä lasten makuuhuoneisiin. (Tämä on fakta, joka aina muistetaan mainita kun Sylvia Plathista jotain kirjoitetaan eli ei ole varsinainen juonipaljastus.).

Daniel Craig oli erityisen hyvä tässä roolissa menestyvänä kirjailijana Ted Hughesina, Sylvian aviomiehenä, joka ei jaksanut elää rakkaansa rinnalla tämän itsetuhoisuuden vuoksi. Laitan alle kuvan oikeasta Tedistä ja Sylviasta.


Sylvia oli elokuvana kuitenkin kaunis rakkaustarina. Mutta rakkaus ei aina voita. Joskus kuolema on kutsuvampi.

Gwyneth Paltrowille ja Daniel Craigille täydet pisteet eläytymisestä todellisuuspohjaisiin henkilöihin. Erikoismainintana Sylvian äitiä esitti Gwynethin oma näyttelijä-äiti Blythe Danner.

Tänään laitoin kirjastoon varauksen Sylvia Plathin proosateoksesta Lasikellon alla.

Gwyneth Paltrow - unelmanainen ?

'Yleisön pyynnöstä': mielipidettäni Gwyneth Paltrowista.
Pidän erityisesti kuvan Proof-elokuvasta, jossa Gwyneth esittää matemaattisesti lahjakasta, sosiaalisesti ujoa ja ahdistunutta naista, joka pikkuhiljaa pehmenee rakastamaan Jake Gyllenhaalin käsivarsilla.

Halusin laittaa vielä tämän toisenkin kuvan Proof - Todiste-elokuvasta, (klikkaa suuremmaksi), vähän Jake Gyllenhaalinkin vuoksi. Samalla nämä kuvat osallistuvat kategoriaani: Viikon Gyllis.

Uskon, että Gwynethin kaikissa rooleissa on paljon häntä itseään. Lahjakas herra Ripley ja Sliding Doors ovat hyviä esimerkkejä, molemmat hyviä ja mieliinpainuneita elokuvia, joista on jäänyt mieleen Gwynethin kuulaat kasvot mietteliäine ilmeineen.

Gwyneth on syntynyt onnellisten elokuvamaailmaan sijoittuvien tähtien alla; äiti on näyttelijä (Blythe Danner) ja isä oli ohjaaja/tuottaja (Bruce Paltrow). Kiltin oloinen ja näköinen Gwyneth seurusteli aiemmin Hollywoodin kuumien nimien (Brad Pittin ja Ben Affleckin) sekä rockmuusikoiden kanssa ennenkuin avioitui v. 2005 Coldplayn Chris Martinin kanssa. Nyt heillä on kaksi lasta.


Gwyneth onnistuu valkokankaalla olemaan sekä kepeä, ahdistuneen vakava että hurmaava, roolista riippuen. Hän on tehnyt monipuolisesti rooleja, on tyylikäs ja sympaattinen, mutta ei silti halua kuulua Hollywoodin kermaan ja kuumimpaan kastiin vaan keskittyy mm. äitiyteensä ja elämäänsä Englannissa.


Gwynethistä huokuu vanhanajan glamourtunnelmaa: hän pystyy muuntautumaan tavallisesta suoratukkaisesta blondista upean eteeriseksi, silti tervehenkisen näköiseksi nykyajan prinsessaksi. Ehkä jokainen nainen haluaisi olla pikkuisen kuin Gwyneth. Ainakin minä lukeudun heihin..

Katsomislistalle lisään Sylvian, joka on mennyt omalta osaltani ohi, vaikka olen runoilija Sylvia Plathista kiinnostunut..

Keanu luo sähköä ympärilleen

Myönnän tässä nyt, että en oikein ymmärrä Matrix-elokuvia, ne ovat mielestäni sillisalaattina tieteiselokuvaa, ihmissuhteita, kummallisia lentäviä taistelukohtauksia, mutta kun Keanu Reeves on kuvioissa niin ilmassa on selvästi sähköä!!

Katsoin eilen unissani Matrix Reloadedia eli kakkososaa. Ykköstäkään en ole koskaan kokonaan nähnyt. Pidin Carrie-Ann Mossin ja Keanu Reevesin välisestä suhteesta, jossa erotiikka kipinöi lähes ulos tv-ruudusta, ihanaa suuteloa harrastivat, mutta sitten taas itämaishenkisesti kohta pyörittiin ilmassa näyttävissä taistelukohtauksissa, mustien takkien helmat vain heiluivat. Hienosti tehtyjä kohtauksia, mutta hymyilytti aina hieman..

Olisipa vaikea kirjoittaa ihan oikeaa kritiikkiä Matrix-elokuvista. Niihin pitäisi ihan oikeasti syventyä, paneutua käsikirjoituksen merkitykseen ym.

Mutta eilen minulle riitti kun näki Keanu Reevesiä. Ihana. Olipa todellinen yllätys, että hän on Beirutissa syntynyt. Äiti on britti ja isä on hawaijilais-kiinalainen (no sen tiesin). Jotain hyvin erikoista Keanussa on. Olen aina tykännyt hänen salaperäisestä olemuksestaan.

Verevä ja viipyilevä Lust, Caution

Voin sanoa, että ihan rakastan taiwanilaissyntyistä elokuvaohjaaja Ang Leetä. Haluan nähdä kaikki hänen elokuvansa. Sen jälkeen kun hän loi mestariteos Brokeback Mountainin, ovat odotukset olleet korkealla tunnelmin, että mitähän seuraavaksi tulee..

Tuli Lust, Caution: 1940-luvun Kiinaan sijoittuva trilleri, vakoojatarina, jonka ymmärtämiseen auttaisi hyvin toisen maailmansodan ajan tuntemus siitä mitä kiinalaisten ja japanilaisten välillä oikein tapahtui..

Ang Leen maalaileva, välillä hidas, loppua kohden tiivistyvä tarinankerronta on lähes maagista. Musiikki on vahvasti läsnä, kuten oli Brokebackissakin. Tämä elokuva pitää kummasti otteessaan, vaikka se ei ole helppo elokuva. Se on välillä eleetön, välillä raju, sitten taas hyvin kaunis.


Lust, Caution on eroottinen rakkaustarina, vaikka se käsittelee niin monia muitakin tosipohjaisia historiallisia asioita.Kiinalaiset näyttelijät; v.-79 syntynyt Wei Tang on jumalaisen kaunis nainen rohkeassa roolissa. Ja v.-62 syntynyt Tony Leung on jälleen myös rohkeassa roolissa tylynä, mutta rakastuneena miehenä. Laitan tähän kuvat heistä omina itsenään kun yläkuvissa ovat rooleissaan.

Kuvassa 29-vuotias Wei Tang ja ohjaaja Ang Lee.

Ja tässä Tony Leung, 46-vuotias pitkänlinjan näyttelijä, takana huippurooleja ja hyviä elokuvia sekä palkintoja!

Ilta meni hyvin..

Tällä viikolla olen tavannut ihania ystäviäni. Ilman heitä en eläisi näin henkisesti rikasta elämää kuin nyt saan elää. Kiitos teille Ystäväni olemassaolosta. Ja lahjoista, joita olette tuoneet pienelle perheellemme uuteen kotiimme. Kuvassa yllä kaksi tällä viikolla saatua lahjaa.

Nyt kun asun kaupungissa, on helppo kotona vietetyn illanvieton päätteeksi pyörähtää katsomaan kaupungin ravintolatarjontaa. Ja sitä meininkiä, joka itselle on jotenkin käynyt vieraaksi. Mutta hyvinhän sitä pienenkin paussin jälkeen soveltuu joukkoon, vaikkakaan en lakkaa ihmettelemästä sitä, että ravintolassa kävijöiden ikä on kovasti nuorentunut. Tosiasiassahan se vaan on niin, että minä olen vanhentunut.

Meillä oli ystävän kanssa mukava ilta. Maailmaa ja omaa elämää parannettiin taas himpun verran paremmaksi. Nyt taas jaksaa jatkaa matkaa. Kuuntelen Abban kokoelmalevyä; voi että on tarttuvia biisejä. Miten ihmeessä minä osaankin ne kaikki sanat ulkoa! Eniten olen lumoutunut Lay All Your Love On Me-biisistä. Se on suorastaan nerokas kun ottaa huomioon, että se on sävelletty noin 25 vuotta sitten.

Olohuoneen kattolamppuni, kirppislöytö, johon olen tosi tyytyväinen. Siinä meni 3 euroa kyllä oikeaan osoitteeseen!

P.S. Netti toimii

No nyt se vihdoinkin näyttää siltä, että adsl-valo palaa kiinteästi. Aika monta puhelua vaadittiin. Olen pian asunut tässä uudessa kodissa kaksi viikkoa. Onneksi operaattori hyvittää laskussa tämän katkoksen. Joten ei siitä nyt enempää.
Laitetaanpa tähän jokin iloinen kuva netin toimimisen kunniaksi..

Eli iloa silmälle P.S. I Love You -elokuvasta: Jeffrey Dean Morgan (jonka roolihahmo elokuvassa oli kitaraa soittava ja laulava muusikko, ihana!..)

Tänä viikonloppuna:

(Kissat pitävä siitä kun niiden päätä sivellään ja silitellään, ainakin meidän kissa tykkää..)

Tänä viikonloppuna aion juhlistaa uutta kotiani yhden ystäväni kanssa. Juomme hieman viiniä meillä kahden hengen tupaantuliaisissa. Kuuntelemme Abbaa ja ehkä vähän muistelemme nuoruuttamme, aikoja, jolloin Abbakin lauloi ihan reaaliajassa.

Tänä viikonloppuna aion nukkua univelkoja pois.
Tänä viikonloppuna aion katsoa Ang Leen viimeisimmän elokuvan Lust, Caution. Se odottaa jo hyllyssä sopivaa katseluaikaa.


Olen ehkä usein liian kiltti ihminen; en osaa sanoa ilkeästi tai tarpeeksi suorasti puhelimessa (esimerkkinä tämä nettiyhteysasia), ehkä en osaa pitää tarpeeksi puoliani. Siihen ainakin juuri nyt tarvitsisin miestä. Onneksi exä tulee laittamaan yhden lampun kattoon ja kiristämään sänkyjen ruuveja tiukemmiksi ja kiinnittämään peilin seinään. Niihinkin asioihin tarvitsen miestä. Varsinkaan sähkölaitteet eivät ole minun juttuni. Mutta eivät ole Anna-Leena Härkösenkään, luin tänään uusimmasta MeNaisista. Onneksi saan olla avutonkin.

Hillon tekoa ja musiikin lumoissa kotona

Hehkutin jo aamulla pitäväni kotipäivää. Olen yhä kotona, roikun netissä koko ajan, mutta pienillä pausseilla hommailen. Taito se on sekin:
Tein juuri sellaisella paussilla hilloa, josta tuli marmeladia. Torilta ostamani karviaiset eivät olleet kovin hyvälaatuisia, joten putsasin ja paloittelin niitä hilloon, muutaman luumun kanssa. Mehukkaiksi käyneet luumut paloittelin myös pieniksi paloiksi. Keitin vartin hillosokerin kanssa. Jäähdytin marmeladiksi muuttuneen hillon jääkaapissa ja aijai kun se maistui hyvältä paahtoleipäviipaleilla, ihan äskettäin.
Olen koko päivän kuunnellut musiikkia. Sain vihdoin levyt laitettua hyllyyn dvd-elokuvien kanssa. Otin kuunneltavakseni hyllystä levyjä, joita en ole aikoihin kuunnellut, sieltä valikoitui mm. Maroon 5:n ensimmäinen (?) levy Songs about Jane. Levyltä kun pärähti ensimmäisenä Harder to Breathe ja This Love soimaan niin jopas tuli tähän tyttöön vauhtia, sänkykin petautui kuin itsestään. (Kuvassa Maroonin laulaja Adam Levine).

Toisena levynä kuuntelin brittibändi Keanen Hopes and Fears-levyä. Hieman tunnelmallisempaa, jännää brittipoppia. Laulajalla on erikoinen ääni. Kuten on myös Maroonin Adam Levinellä. Monet nykyajan mieslaulajat fraseeraavat nykyään aika kimakallakin äänellä, tai sitten James Bluntmaisella huokailevan herkällä äänellä. Mistähän se johtuu? Hyvänä esimerkkinä Justin Timberlake. On ollut tottuminen tähän laulutyyliin kun on kasvanut lapsuudesta asti Elviksen tumman sävykkääseen ääneen. Mutta kun omaa laajan musiikkimaun ja ennakkoluulottoman asenteen kaikkea musiikkia kohtaan niin monikin asia kolahtaa..

Tavallisen tiistain tunnelmia..

Olen aina syksyisin innoissani kun kesän tv-uusinnat loppuvat ja eri kanavat ovat ostaneet uusia sarjoja, joita kovasti ennen niiden alkua mainostetaan. Tässä yksi onnistuneimmista lehtimainoksista, jonka olen nähnyt. Yle on panostanut nyt uusien sarjojen tehokkaaseen mainontaan. Niinpä mainostamisen uhrina rupesin seuraamaan mm. tuota Tell Me You Love Me-sarjaa. Sano että rakastat on K15-sarja; sisältää pohdintoja parisuhteista ja seksistä, suorasukaisesti. Katsoin ensimmäisen jakson, toinen jakso viime lauantaina jäi väliin, mutta ei huolta: se tulee uusintana tänään tiistaina klo 22.20. Juuri sopivaan aikaan, lapsetkin ovat jo nukkumassa.

Sopranosia seurasin satunnaisesti aiemmin, mutta en jaksanut sitä realistista väkivallan kuvausta. Herkullisinta oli Tonyn käynnit naispsykiatrin juttusilla ja perhekuvaukset. Harmi, että väkivalta sai sarjassa niin suuren sijan.

Täällä on syysmarkkinat. Kuopus kinusi itselleen lelukojulta tuon marsupehmon, joka on kieltämättä suloinen ja hyvin aidon näköinen. Katoin hänelle tämän näköisen aamupalan tänä aamuna, kylläpä se pientä koululaista ilostutti. Markkinoilta ovat myös omenat, joista teen omenapiirakan tänään.

Tänään, vihdoinkin kaiken muuttohässäkän jälkeen, pidän kotipäivän. En lähde mihinkään heti aamusta asioita hoitamaan. Asiat odottakoot. Kirjoitan nyt blogia, täytän kalenteria ja päiväkirjaa, kirjoitan osoitteenmuutoskortit, kirjoitan kirjeen ja kortin. Iltapäivällä vasta lähden liikenteeseen. Taustalla soi Robbie Williamsin Lazy Days.

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää..

Päässäni soi nyt Juha Tapion uusi Kaksi puuta-biisi. Sen sanoitus varsinkin. On virkistävää joskus kuulla miehen runollista tulkintaa rakkaudesta ja parisuhteista. Juha Tapio on jännä tapaus; en varsinaisesti fanita häntä, mutta haluaisin nähdä hänet livenä keikalla. Levyä voisin kuunnella yön tunteina yksinäni korvakuulokkeilla, kuten kuuntelin eilen yöllä Jenni Vartiaista.

" Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää, katsoo kevääseen,
seisoo erillään,
ne kestää joka tuulen ja sään.
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen,
seisoo erillään
ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan. "


Juha Tapio lähtee 10-vuotisjuhlakiertueelle tänä syksynä ja saapuu marraskuun alussa tänne Ouluunkin. Harkinnassa, josko..

Kiitos Ystävälle tänään maanantaina saadusta enkelistä, joka miettiväisenä sydämen asioitakin ajattelee, mutta myös kotiamme ja sen henkeä sydämellisesti suojelee. Sen pintaan voi tiputella myös tuoksutippoja. Tällä hetkellä meiltä löytyy vain Niiskunenä-öljytippoja, voisihan se koti tuoksua piparmintultakin..

Niin ja se biisi löytyy tästä.