S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Tämä Stevie Wonderin Superstition vuodelta 1973 kuullostaa siltä kuin se olisi ihan äskettäin tehty.



Muita sunnuntaiklassikoita tänä sunnuntaina: Tuimalla, Lepiksen blogissa, Preivillä, Mariar:n blogissa, Papin blogissa, Itkupillin Kyynelkaasua-blogissa,

Lauantaina juustoa ja alakuloa..

Kävelen lähialueella, katson rakennuksia, ikkunoita, ovia, puita.. Tuo kauppahallin julkisivu on yllättävän persoonallinen. Eihän sitä aina huomaakaan. Samoin katukiveyksestä puskeva puu (lehmusko?), joka tuntuu kuuluvan yhteen hallin rakennuksen kanssa.


Mutustelen uutta lempijuustoani; Välimeren Goudaa, joka maistuu aika voimakkaasti oliiveilta, valkosipulilta ja aurinkokuivatuilta tomaateilta. Maku on silti pehmeä, rasvaprosentti on 32. (Jos nyt joku oululainen haluaa lähteä juuri tätä juustoa ostamaan niin hallin juustokaupasta löytyy).

Päivä näyttää kirkastuvan, mieli on alakuloinen aina jonkin aikaa sen jälkeen kun lapset lähtevät isälleen.. Pitää ruveta hommailemaan ja lähteä kauppaan, saanhan taas aikaa itselleni;voin laittaa levyn soimaan ja kuulenkin sitä.. Voin katsoa elokuvan, mutta juuri nyt en jaksa aloittaa mitään..

Viikolla satuin lainaamaan kirjastosta kanadalaisen K.D. Langin kaksi levyä. Samaan aikaan kun tulin levyjen kanssa kotiin, satuin katsomaan Tuumailua-blogin Tuiman ja Preivi-blogin Hirliin 'Keskiviikko-K.D.:t' eli olivat kumpikin päättäneet keskiviikon kunniaksi kirjoittaa K.D. Langista ja hänen klassikkobiiseistään. Kannattaa katsoa molempien linkit, niissä on paljon youtube-videoita.
K.D. (= Katherine Dawn) Lang on soinut täälläkin, olen viehättynyt hänen teksteistään..

Juuri tänään, kun on suunnitelmissa siivota kaappejakin, soi astetta räväkämpää musiikkia eli tuossa ylempänä linkittämäni entisen The Cranberries-yhtyeen solistin Dolores O'Riordanin soololevy Are You Listening? Doloresin lauluääni on niin tuttu ja tunnistettava..

Pienen budjetin ostoksia ja haaveilua isommista ostoksista

Aamusta on kiva olla liikenteessä, ei ole ruuhkaa missään. Ihailin pakkasaamussa torilla näitä pajuhäkkyröitä (mitä ne ovat nimeltään?), niitä oli myynnissä montaa eri kokoa. (Hinta jäi epäselväksi, myyjä kun puheli aittaputiikissaan puhelimeen jotain tilausta, en jäänyt odottelemaan..). No, käyn tänään vielä uudestaan näitä katsomassa ja hintoja kysymässä. Haluaisin pikkupihalleni tai oven viereen tuollaisen, ei tarvisi ostaa kuin yksi ulkovalosarja siihen köynnökseksi..
Edit. iltapäivällä: noiden tötteröiden materiaali on koivunvarpua. Pienempi maksaa 29 ja isompi 39 euroa.


Tämän päivän väri on turkoosi - ostin hurmaavalta tuoksuvan ja maistuvan turkoosin huulirasvan, sen pin-up-henkinen rasia on nyt ihan omani. Ostin viime viikollakin huulirasvan, mutta se katosi jo 12-vuotiaani taskuihin.. Tätä uutta joudun nyt varjelemaan ja piilottelemaan, ettei sekin päädy tyttären käyttöön.. (Anttilassa myydään näitä huulirasvoja).
Läppärini päivän kuvana on turkoosia taustaa vasten kuva Penélope Cruzista tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlilla. Penélopella on erittäin kaunis turkoosinsininen kapea mekko, jonka olkaimet ja reunus ovat tummanpunaista samettia. Kaunis!


Kahvit ja jouluteet nautittiin ystävän kanssa omenaisten leivonnaisten kera. Nyt kun on saanut käydä ystävän kanssa herkuttelemassa ja sydäntään keventämässä, on hyvä tulla kotiin siivoamaan. Ajattelin kantaa matotkin ulos.. Parkettilattia on likaisia tahroja täynnä. Minulla ei ole parketinpesuainetta, voinkohan käyttää muita, vahvempia aineita laimennettuna ?

Lost Roomia seuraamaan

No nyt pääsee pitkästä aikaa näkemään ihanaa Peter Krausea. Mullan alla-sarjasta on jo pitkä aika, mutta nyt Krause tulee huolestuneen näköisenä miehenä draamaa ja scifiä yhdistävässä 6-osaisessa minisarjassa. Parin tunnin kuluttua on oltava taas tv:n ääressä..

Iltakävelylle oli aikomus, mutta en lähtenyt. On niin vahva halu vain käpertyä kodin lämpöön, kynttilöiden valoon. Pieni kevyt lumikerros satoi alkuillasta ja ulkona on pakkasta -2 astetta. Huomenna aamusta lähden kävelylle, tapaan kaupungilla ystävän, ja mietimme mihin kahvilaan menisimme..

Herätys viideltä - missä vika?

Tänä aamuna heräsin viideltä, se on epätavallista. Kuuteen mennessä sain jo pannarin uuniin, sytytin kynttilän ja tuikun palamaan, avasin tv:n ja tietokoneen, jatkoin illalla aloittamaani K.D. Langin Watershed-levyn kuuntelua.. (josta lisää myöhemmin)


Haaveilin aamuviideltä myös aloittavani jonkin kirjastosta lainaamani elokuvan katsomisen, mutta en silti jaksanut. (Lainasin; Orlandon, L'amore di Marjan ja Ihon alla-elokuvan). Mutta elokuvan katsominen vaatii aina keskittymistä lähes kahdeksi tunniksi. Aamut ovat yleensäkin enemmän yhtä palapeliä: vähän sieltä ja täältä hommaamista.

Miksi en useammin herää aikaisin, paljon ennen lasten herättämistä. Tämähän on hyvää, omaa, hiljaista aikaa. Kaikkea kun voi kuunnella korvakuulokkeilla.

Nyt kahville ja pannarille. Uutisten silmäilyä..

Kirpputoripäivä ja elokuvatarjontaa

Pitkästä aikaa kävin kirpparikierroksella, keskustan itsepalvelupaikassa vietin reilun tunnin syventyneenä mm. dvd-elokuviin ja kaikkeen muuhun tavaraan. Ostin tämän Moonlight Milen, koska olen sen kerran nähnyt ja se on hyvä elokuva. Toinen syy on se, että ostan kaikki Jake Gyllenhaalin elokuvat. Nyt ei taida puuttua kuin viimeisimmät; Zodiac ja Rendition.

Saisi Gyllis tehdä enemmän elokuvia, nyt on odotusaika aina hänen seuraavaan elokuvaansa liian pitkä..


Kirjastoon tein varauksen seuraavista elokuvista: Juno (jota en ole nähnyt, mutta tyttäreni on nähnyt. Pääroolissa mainioksi kehuttu Ellen Paige), Nyt tai ei koskaan - The Buckett List (Jack Nicholsonin ja Morgan Freemanin ilotulitusta vakavalla aiheella) sekä Ladies in Lavender (brittidraamaa Judi Denchin kera).

Katsoin Katriinan suosittelemana mm. italialaisen elokuvan Leipää ja tulppaaneja (kirjastosta siis). Se oli mukava tarina italialaisesta kotirouvasta, joka jää bussimatkailijoiden kyydistä jossain päin Italiaa ja päättää nähdä vihdoinkin Venetsian. Hyvä tarina naisesta, joka huomaa olevansa kaikille läheisilleen itsestäänselvyys. Sivujuoneen oli ympätty vähän turhaan koomisuutta, joka italialaiseen tapaan oli hieman yliampuvaa. Muuten pisti miettimään tämä elokuva..


Tähän loppuun vielä suloinen vauvakuva, jota Nicole Kidman oli esitellyt Oprah Showssa.. Eli Nicole Kidman ja Sunday-vauva. Teksasin taivaan alla-blogin Sarilla oli tänään ihastuttava kuva Gwen Stefanista ja hänen poikavauvastaan, joten minäkin intouduin laittamaan tämän iltapäivälehdestä löytyneen vauvakuvan. Meillä kävi eilen kylässä pikkuvieras, 3-vuotias sukulaistyttönen, jonka kanssa omat jo isot tyttäreni kilvan halusivat leikkiä..

Miten voikin hammaslääkärissä käynti olla niin ahdistavaa

Kaiholla muistelen aikoja (ei niin kovin kauaa sitten) kun kävin reilun kymmenen vuoden ajan yksityisellä, ihanalla hammaslääkärillä. Ei jännittänyt eikä pelottanut, hän jutteli mukavia ja oli niin helläkätinen. Tänään kävin aamusta kunnallisessa hammaslääkärissä, ihan vain siksi, että se on niin paljon edullisempaa. Sain kahden hampaan paikkaukset ja puudutukset siihen hintaan mitä yksityisellä maksaisi pelkkä puudutus.. Mutta silti olisin ehkä valmis raapimaan sen yksityiselle maksettavan rahan vaikka selkänahastani, seuraavalla kerralla.


Terveyskeskushammaslääkäri oli kovakourainen täti, ei jutellut minulle mitään, painoi leukaa ahdistavasti koko ajan ja sanoi melkein pahantuulisesti, että voisin rentoutua hieman, samalla rentoutuisi kielenikin, joka koko ajan pyrki poran tielle...

Koskaan en omalla ihanalla yksityisellä lääkärilläni tuntenut sydämentykytyksiä ja lähestyviä paniikkihäiriökohtauksia, mutta nyt tunsin. Harmittaa, ettei minulla työttömyyden ja yksinhuoltajuuden vuoksi ole kertakaikkiaan enää varaa käydä yksityisellä, jossa saisin ystävällistä ja tuttavallista palvelua helläkätisesti..

(Kuvat ovat sunnuntaiselta, sumuiselta, yksinäiseltä kävelyltäni lähimaisemissa. Samaa veden päällä olevaa taloa kuvasin muutama viikko sittenkin, nyt hieman eri kulmasta, eri kelillä.)

Isän kanssa kävelyllä, äiti otti kuvan

Isänpäivä on vietetty, isä kotonaan, minä kotonani. Soitin hänelle. (Välimatkaa on noin 130 km). Aiemmin viikolla lähetimme lasten kanssa papalle ISON Elvis-kortin.
Muistelimme puhelimessa isän kanssa hieman menneitäkin.. Mitä vanhemmaksi molemmat tulemme, sen enemmän puhumme menneistä ajoista. Esimerkiksi kuvan -70-luvun alun etelä-Ruotsin ajoista. Kuva on otettu Uudenvuodenpäivänä ja joululahjaksi saamani uudet nukenvaunut ovat varmaan ensi kertaa ulkona, vaunuissa nukkuu Ulla-Tiina-nukkeni. Muistan vieläkin kuinka hienot jouset vaunuissa oli, ne keinuivat pukatessakin. Olen kuvassa 5 1/2 v.

Isäni on kuvassa noin 28-vuotias ja aikas tyylikäs. Olen perinyt hänen hiustensa värin ja vahvuuden.

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Tämän sunnuntain lauluksi valitsin Mick Jaggerin sydänverellä säveltämän ja sanoittaman Angien, 1970-luvun alusta. Laulussa on niin omakohtaisesti eletyt sanat, että ne jo itsessään riipaisevat. (Sanat löytyvät tästä). Sanotaan, että tämä laulu kertoo Jaggerin rakastumisesta David Bowien silloiseen Angela-vaimoon.

Rakkaus raastaa, sen tuntee tässä laulussa. Tämänkin tapahtuman jälkeen elämä on jatkunut, on tullut uusia puolisoita, uusia rakkauksia elämään. Sellaista se elämä on. Esittääköhän Rolling Stones vielä tänä päivänäkin tätä laulua? Vai onko se kuopattu historiaan? Olisi mielenkiintoista tietää..

Sunnuntaiklassikoita on tänään nähtävissä mm. näissä blogeissa: Parallel Lines, Tuumailua, Susupetal, Preivi, Papin blogi.

Vicky Cristina Barcelona keltaisen hehkussa

Ensimmäinen varsinainen tekoni eilisten 'pikkujoulujen' jälkeen oli ehtiä elokuviin, jonka näytös alkoi 12.45. Ehdin jopa kahvikupposelle Finnkinon kahvilaan ennen uppoutumista espanjalaiseen elämänmenoon, aika tyhjää oli..kahvilassa siis..


Woody Allenin viimeisin ohjaustyö Vicky Cristina Barcelona on ihastuttava tarina Vickystä ja Cristinasta, amerikkalaisneidoista, jotka saapuvat Barcelonaan kesäksi. Kuvioihin hyppää melkein heti Javier Bardemin esittämä taiteilijamies ja hänen exänsä, itsetuhoinen taiteilija, jota Penélope Cruz intohimolla esittää..

Allenmaista on tuttu sanailutyyli, puhutaan paljon, väitellään ja kiistellään sanallisesti. Kahteen aiempaan Lontoo-kuvaukseen verrattuna Woody Allen on saanut Espanjan Barcelonan hehkumaan keltaisessa valossa. Lontoota hän kuvasi mielestäni puhtaasti kaupunkina.


Huomasin ajattelevani, että tämä elokuva kulki soljuvasti eteenpäin kuin itse elämäkin. Välillä ihmisten pitää tehdä vaikeita valintoja. Vaikeimman valinnan tekee elokuvassa Rebecca Hallin näyttelemä Vicky (kuvassa yllä). Häneen on elokuvassa myös helpoin samaistua. Etäisimmäksi itselleni jäi Scarlett Johanssonin hahmo. En oikein mieltänyt häntä elokuvien tekijäksi ja luovaksi ihmiseksi. Mielestäni hän ripustautui liikaa mieheen, mutta niinhän hän oli tehnyt aiemminkin..


Pidän yleensä elokuvien sivuhenkilöistä, tässäkin hienon roolin Espanjassa miehensä kanssa asuvana tyytymättömänä rouvana näytteli kerrassaan ihastuttava aikuinen nainen Patricia Clarkson. (kuvassa yllä Woody Allenin kanssa elokuvan kuvauksissa).
Odotan nimittäin aina Scarlett Johanssonin nähdessäni, että kunpa hän olisi vanhempi (23 v. on aika vähän, vaikka hän on saavuttanut jo niin paljon). Hänen kasvoissaan ei ole uurrettakaan, hänen kasvonsa eivät aukea minulle oikein koskaan, ne ovat jotenkin ilmeettömät, vaikkakin kauniin söpöt.


Penélope sen sijaan oli tässä elokuvassa lähes ruman kaunis ja karismaattinen. Ja Javier Bardem oli sulaa vahaa kaikkien näiden naisten kanssa.. Taisi mies olla unelmaroolissaan, vaikka seurusteleekin Penélopen kanssa.. :D

Traileri tässä.

Milloinkahan minä pääsisin Barcelonaan??
Aika hyvää mainosta elokuva antoi tälle kaupungille. Salin ulkopuolella osallistuin vielä kilpailuun ,jossa on mahdollisuus voittaa kahden hengen matka Barceloonaan. Palautuslaatikon vieressä oli pino kaupungin matkailuoppaita, otin kotiin yhden sellaisenkin. Selailen sitä kotona, ja haaveilen hiukan..

Illan valmistelua

Näitä leivoksia tein tänään, aamulla ennen klo 8. Lapset kömpivät sängyistään ja ihmettelivät kun äiti keittelee kattilassa kermaa ja suklaata. Kokeilin reseptiä nyt ensi kertaa, vaikka luin näistä ihanaisista suklaaherkuista jo kesäkussa Piilomajan Violetin blogista, ohje hänen blogissaan tässä. Kiitos Violetille vinkistä..

Ylläoleva kuva on otettu nyt iltapäivällä, koska piipahdin alkoon ja ostin sherryä. Frasier ja Niles juovat aina pienet hömpsyt sherryä. Se oikeasti lämmittää, ei ole ihan niin makeaa kuin liköörit, mutta ei ole väkevääkään. Oikein tykkään. Tarjoan sitä näiden leivosten kanssa illalla jälkiruoaksi.

Niin, vietän ns. pikkujouluiltaa kahden ystäväni kanssa. Lapsia ei ole kuvioissa, eli naistenilta on tiedossa luonani; salaattia, viiniä, juustoja, juttelua rauhassa jne..

Ja huomenna menen sitten elokuviin. Siitä sitten huomenna juttua..

Top5 tv-hahmot

Mikaela listasi tänään mielenkiintoisesti kaikkien aikojen viisi omaa tv-hahmosuosikkiaan. Lupasin laittaa omani myös. Nämä eivät tulleet ihan 'lonkalta', tarjokkaita oli liikaa, ja heitä piti miettiä, mutta viisi mieluisinta tv-hahmoa löytyi kuitenkin.

Huomaan, että listassani naiset ovat vähemmistönä. Ehkä se on niin, että vieläkin miehille luodaan mielenkiintoisempia, hauskempia ja koskettavampia rooleja. Hienoja naisrooleja on monissa brittisarjoissa, historiallisissa ja nykyajan sarjoissa. Mikaelan ehdoton suosikki oli Todella upeeta-sarjan naiset. Olen samaa mieltä, että ovat tv:n ehkä räväkimmät mimmit, siis Patsy ja Edina. Mutta en laita heitä nyt tälle listalle..


1. Frasier Crane & Niles Crane:
Tv-historian hauskimmat ja neuroottisimmat psykologit! Veljekset, jotka aikuisenakin kinastelevat koko ajan, mutta ovat silti kuin paita ja peppu. Frasier on taas uusintakierroksella nelosen myöhäisilloissa ja se on sarja, jota usein nauran ääneen. Niin mainio käsikirjoitus ja roolit sarjassa on. Ehdoton suosikkini kaikkien aikojen komediasarjana. Eddie-koira on myös mainio!


2. Teho-osaston Luka:
90-luvun ihastukseni. Teho-osasto on jo aikoja sitten menettänyt parhaimman hohtonsa, mutta Luka on yhä kuvioissa mukana. Hän tuli sarjaan synkkänä hahmona; Kroatiasta kotoisin oleva mies oli menettänyt perheensä ja paennut Yhdysvaltoihin. Luka edustaa yksinäistä selviytyjämiestä, joka hakee lohtua rakkaudesta. Naiset kaatuvat hänen syliinsä juuri sen vuoksi, että hän vaikuttaa syvälliseltä ja surulliselta. Kuinka monesti on nähty Lukan nauravan?


3. L-Koodin Shane:
Erittäin mielenkiintoinen hahmo sarjassa, joka pikkuisen liikaa korostaa seksuaalisuutta ihmissuhteissa..Mutta Shane ei korosta itseään, pysyttelee taustalla, vaikka on pääosassa. Shanekaan ei naura kovin usein. Hänen tiensä Los Angelesin kuuluisaksi kampaamoyrittäjäksi on ollut kivinen ja rikkinäinen. Aiemmin Shane ei puhunut eikä pukahtanut, kukaan ei tuntenut häntä. Mutta nyt kun hän on rakastunut, on se niin totaalista, että katsojakin ihan liikuttuu. Shanen ilo tarttuu, mutta myös suru tarttuu.
Shanen rooli kehittyy koko ajan, siksi se on niin mielenkiintoinen.


4. Mullan alla-sarjan veljekset Nate ja David Fisher:
Kun tämä sarja alkoi, se vastasi monen toiveisiin; olihan se vähän kuin Twin Peaks, mutta kesympi, vähän kuin Villi Pohjola, mutta eri maailmaan sijoittuva. Koko Fisherin hautausurakoitsijaperhe oli jännä ja erikoinen: perheen kuollut isä 'kummitteli' ja ruumiita valmisteltiin hautajaisia varten. Samalla ratkottiin ihmissuhteita. Nämä veljekset olivat hyvin erilaisia ja heillä oli ristiriitansa. Kumpikin koki elämässään sekä onnea että surua. Hienot hahmot.


5. Dr. House:
Kyllä House on ehdottomasti tämän hetken kiinnostavin tv-tohtori. Äkäinen ja ontuva. Hän on epäsosiaalinen eikä puhu mielellään potilaille. Katsoja miettii, että miksi House on ruvennut lääkäriksi, mutta sarjan edetessä on saanut nähdä monta inhimillisyyden pilkahdusta, joka saa uskomaan, että House haluaa auttaa ihmisiä. Hän omien kipujensa vuoksi ymmärtää ehkä paremmin potilaan kipuja. Lisäksi lapset lähestyvät häntä aina ennakkoluulottomasti. Usein House saavuttaakin hyvän yhteyden lapsipotilaiden kanssa. Särmikäs tyyppi, jota ensin vihaa, mutta sitten rakastaa.

*****************

Koska tämä oli top5-lista niin tästä listasta jäivät pois esim. Frendien Phoebe ja Sinkkuelämää-sarjan puuseppä-Aidan sekä Rimakauhua ja rakkautta-sarjan David. Kaikki koskettavia ja hyviä tv-sarjahahmoja, joihin on ollut helppo ihastua.

Näyttelijät hajuvesimalleina

Kävelin viime viikolla kaupungilla erään liikkeen ikkunan ohi, sivusilmällä huomasin ison kuvan kauniista miehestä (juuri tuo ylläoleva kuva), katsoin kuvaa ja ajattelin, että 'onpas Jude Lawn näköinen malli'. Kuvassa alla luki sitten hänen nimensä. Miesten Dior-tuoksun mallina komeili tosiaankin ihana näyttelijä Jude Law.

En ollut vielä viime viikolla nähnyt tätä mainosta, joka nyt pyörii joka kanavalla aina iltaisin.


Olen huomannut, että monet tunnetut ja arvostetut näyttelijät mainostavat hajuvesiä.. Mietin mistä ilmiö johtuu. Ehkä ylellisen kosmetiikan mainostaminen tuo näyttelijällekin glamourarvostusta. Ehkä hieman sitä menneen maailman tuntua. Ehkä Kate Winslet mainostaessaan Lancomen tuoksua tuo ihmisille hieman mieleen Grace Kellyn ja Jude Law Diorin tuoksua mainostaessaan tuo hänellekin uskottavuutta filmitähtenä. Uskottavuutta näyttelijänähän hänellä kyllä jo on..

Tv-sarjojen runsaudensarvi

En minä yleensä majaile koko aikaa tv:n ääressä, mutta näin keskiviikkoisin televisio suorastaan pakottaa sen ääreen istumaan; ensin tulee Greyn anatomia, joka jatkuu paussin jälkeen. En edes muista mihin se keväällä jäi.


Heti sen jälkeen jatkuu toisella jaksolla Mad Men, joka vaikutti ihan mukiinmenevältä 60-luvun New York-sarjalta. Henkilöitä oli vain niin paljon, että kenenkään roolinimi ei jäänyt vielä mieleen eikä oikein edes käynyt selväksi mistä on kyse. Tyylikästä oli, varsinkin naisten vaatteet ihastuttivat! (Mieleen jäi karismaattinen mieshahmo, alakuvassa, Don Draper oli roolinimi ja näyttelijän nimi on Jon Hamm. Muistuttaa muuten hieman nuorta William Hurtia).


Eli tänään jää iltauutiset väliin, onneksi koko aamu tuli katsottua historiallista Barack Obaman voittoa aamutv:n välityksellä. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun kuuli hänen voittaneen Usan presidentivaalit. Näin pitkin mennä, ja uskoin siihen loppuun asti, mutta koskaanhan ei voinut ihan varmasti tietää miten käy. Googletin Barackia ja sain tietää mm. sen, että hän on syntynyt 4.8.61.(Valovoimainen Leijona siis horoskoopiltaan) ja nuori vielä, verrattuna McCainiin, joka oli jo yli seitsemänkymmenen.. Eli Sooloilija onnittelee täältä Oulusta Barack Obamaa!

Sanaton rakkaus tehosi vieläkin

William Hurt ja Marlee Matlin esittivät rakastavaisia vuoden 1986 Sanattomassa rakkaudessa niin tunteella, että heistä tuli rakastavaiset oikeassakin elämässä muutamaksi vuodeksi. Tätä suhdetta ja sen aitoutta seurasin viime yönä tarkalla silmällä kun katsoin uudelleen, lähes 20 vuoden paussin jälkeen, Randa Hainesin ohjaaman rakkausdraaman Sanaton rakkaus - Children of a Lesser God.

Innostuin kirjastolainaamisesta niin paljon, että minulla on nyt koko ajan vetämässä filmivarauksia, niistä tippuu sitten tietoja puhelimeeni harva se päivä. Nyt sain tämän Sanattoman rakkauden katsottavakseni. Viime viikollahan hehkutin William Hurtin ihanuutta Huumassa. Nämä ovat jo sen verran vanhoja elokuvia, että niitä ei videovuokraamoista löydy, joten kirjasto on hyvä palvelija tässä asiassa.


Elokuva on selvästi 80-lukulainen, mutta tässä sen ajan vaate- tai musiikkityyli ei häiritse, niin vahvasti on kuurojen koulun opettajan (Hurt) ja koulun entisen kuuron oppilaan (Matlin) suhde läsnä. Tempperamenttia, kuumia suudelmia, suhteen repivyyttä ja paljon viittomakieltä. William Hurt on äänessä koko ajan, hän puhuu ääneen myös Marlee Matlinin viittomiset.

Marlee Matlin sai naispääosa-Oscarin tästä roolisuorituksestaan. Pystin hänelle jakoi suudelman kera hänen rakastettunsa William Hurt. Tässä siitä tapahtumasta filmimateriaalia, siis vuodelta -86.

Sanaton rakkaus teki yhä minuun saman vaikutuksen kuin silloin -80-luvulla. Ajatukseni William Hurtista eivät myöskään ole muuttuneet(My kind of man). Marlee Matlinin ura on myös jatkunut tähän päivään asti mm. tv-sarjojen puolella. Viimeksi häntä nähtiin L-Koodissa, kauniina ja hehkeänä.

Valoa pimeyteen

Lähdin aamusta kaupungille etsimään valoa, astuin tavaratalon jouluvalo-osastolle ja lumouduin niin, että loppujenlopuksi kädessäni oli parikin valopakettia. Ainoa ehtoni oli hinta; 10-15 euroa sai korkeintaan maksaa. Tämän vaaleanpunaisen helmipallovalosarjan minä sitten ostin. Ja on se nätti lasimaljassa, harmaata seinää vasten. Eikä ole niin jouluinen, sen voi jättää esille joulun jälkeenkin..

Valoa teillekin tähän tiistai-iltaan!

Edit. myöhemmin illalla: piti vielä lisätä tämä toinenkin kuva, jossa kissakin ihmettelee tätä uutta valomaljakkoa.. Kissat jaksavat aina ihmetellä kaikkea uutta..

Pikkuisen suklaatakin pitää tänään saada, eilinen oli paussia. :D

Daniel Craig on ihana Bond

Melkein tulee mieleen, että onkos niitä muita Bondeja ollutkaan Sean Conneryn ja Daniel Craigin välissä.. Ikuisuuskysymyshän on, että kuka on paras James Bond. Mielestäni se kysymys voitaisiin nyt haudata, sillä Daniel Craig ON Bond. Hänessä ei ole mitään pökkelömäisyyttä eikä epämääräistä artikulointia. Craig liikkuu sulavasti, hurmaa sinisillä silmillään ja puhuu selvästi, artikuloiden sivistyneesti.

Täytyy todeta, että Casino Royale oli hienosti toteutettu, kuten varmaan tämä uusin Quantum of Solacekin, mutta... en vain jaksa ottaa niitä elokuvia tosissaan. Melkein haukottelen kun ties kuinka monetta kertaa ajetaan autolla takaa ja hypitään korkeista paikoista naama verillä. Casino Royalessa kävi niin, että juonikin hukkui jonnekin. En tajunnut jossain vaiheessa enää, että mistä siinä oli kyse.. Mitenkähän käy tämän uusimman kanssa. No, katson sen joskus dvd:ltä ja silloinkin hyppään turhien kohtien yli, vain nähdäkseni Daniel Craigin kuvassa vedensinisine silmineen, kenties kauniin naisen seurassa..


Tämä oli vain ja ainoastaan minun, naisen, näkökulma James Bond-elokuvaan. Daniel Craigista sen sijaan voisin kirjoittaa pitemmästikin, ihaillen ja huokaillen. Mutta tyydyn nyt etsimään hänestä tähän juttuun muutaman kuvan..

Daniel Craig uusimman Bond-elokuvan ensi-illassa, Bond-naisten kanssa. (Näiden naisten nimiä en pidä tärkeänä etsiä käsiini, seuraavaan Bondiinhan valitaan taas uudet Bond-tytöt...)

Kaamoksen paras köllöttelijä

Voiko päivää paremmin aloittaa kuin nukkumalla korissa, korituolilla, kun emäntä heiluu imurin kanssa ympärillä.. Uskomattomat unenlahjat on kissoille suotu.

Maanantaipäivän iloksi teille tämä kuva.
Jatkan siivoamista nyt kun kerrankin on virtaa.

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Lupailin jo viime sunnuntaina naislaulajaa seuraavaan sunnuntaiklassikkoon. Mielessäni pyöri koko viikon ihailemieni naislaulajien nimiä kuten: räväkkä Patti Smith, folklaulaja Joan Baez, 70-luvun tuulahdus Linda Ronstadt, punatukkainen kantrihenkinen laulaja Bonnie Raitt, ihana Carole King jne.

Mutta päädyin kaikista maailman naislaulajista kuitenkin täysin henkilökohtaiseen valintaan: Joni Mitchellin A Case of You on ollut lempilauluni jo hyvin hyvin pitkään. Tämä video on kuvakollaasi Joni Mitchellin koko uran varrelta, kuvituksena ovat hänen omat maalauksensa. Tätä laulua en kyllästy koskaan kuuntelemaan..

Tämän sunnuntain muita klassikoita on myös: Itkupillillä, Papilla, Susupetalilla, Lepiksellä, Hirliillä, Tuimalla,Vaiheisella, Hannahilla.

Pyhäinpäivän kruunut

Tänään teimme ystävän kanssa pitkän kävelylenkin aurinkoisen lumisessa kaupungissa ja päädyimme hautausmaalle, joka kuhisi ihmisiä. Sytytimme kynttilän niille, jotka ovat jo nukkuneet pois, mutta olleet joskus lähellä.. Kuvassa hautausmaan lumista maisemaa ja kappelin ikkunat, jotenkin sykähdyttävän kaunis näky. Puun juurella juoksenteli orava, mutta sitä ei ehtinyt saada kuvaan.


Illan kruunasi Juha Tapion konsertti. Sympaattinen lauluntekijä hurmasi täyden salin väkeä ja jakoi vielä pitkään nimmareita konserttinsa jälkeen. Kerrassaan ihana, vaatimaton, hauska ja koskettava tyyppi. Ja mikä parasta: laulut kuullostivat yhtä hyviltä ja paremmiltakin livenä. Puhuimmekin ystävän kanssa, että näinä Idolsin aikoina huomaa taas kuka on ammattilainen, ihan pro. Laulajan ammattiinkin kun oppii vain paljon esiintymällä.



Nyt levy pyörii täällä kotona. Kiitos Juha Tapio Pyhäinpäivän koskettavista hetkistä. Nenäliinat olivat konsertissa tarpeen.

(kuvassa Juha Tapio jakaa nimmareita sankalle ihmisjoukolle Oulun keikkansa jälkeen tänään 1.11.2008.)


Tämä laulu kuultiin illan viimeisenä.



Editoitu 2.11.: Vinkki: Ensi lauantaina (8.11.) tulee tv2:lla Juha Tapion konsertti Estradilla-otsikon alla. Pitääpä yrittää muistaa katsoa.
Linkki ohjelmaan tässä.