Tuplamorsian New Yorkissa

Otin kevennystä. Kietouduin peittoon, söin suklaaleivosta kahvin kera ja katsoin hyvien näyttelijöiden tähdittämää Tuplamorsianta (The Accidental Husband), jossa Uma Thurmanin esittämä radiopsykiatri miettii koko elokuvan ajan kumman ottaisi: tylsän ja turvallisen brittimiehen (Colin Firth) vai hulvattoman ja komean palomiehen (Jeffrey Dean Morgan).

Olen vieraillut New Yorkissa monta kertaa, elokuvien mukana. Tämäkin elokuva hivelee pilvenpiirtäjänäkymillään ikuista kaipuutani tuohon kaupunkiin, jossa en ole siis koskaan oikeasti käynyt. Mielenkiintoisena piristeenä on elokuvaan tuotu mukaan New Yorkin intialaisyhteisön elämää värikkäine juhlineen ja ravintoloineen..

Elokuva on romanttinen komedia, se suoristaa mutkat ja on aika hömppä, mutta tulee joskus niin tarpeeseen. Se ylistää rakkautta ja rakastumista.. Mutta sen parasta antia ovat kuitenkin näyttelijät, jotka pelastavat köykäisen käsikirjoituksen ja yllätyksettömän ohjauksen.. Kuten ennenkin on jutuissa ja kommenteissa täällä blogimaailmassa todettu: miehekästä ja ihanaa Jeffrey Dean Morgania katsoo kaksi tuntia vaikka lukemassa puhelinluetteloa läpi, ja Colin Firthissä on aina sitä Bridget Jones-elokuvista tuttua jäyhää britticharmia, jota olemme tottuneet näkemään. Uma Thurman on näyttävä nainen, muttei kuitenkaan kovin karismaattinen.

Joten elokuva meni jo.. Palautettiin vuokraamon jo..

Kissakatsausta

Meidän Selma ajelee mielellään avoautolla rennon näköisenä.. Eilen se katsoi tästä korista myös tv:stä Eläinsairaala-ohjelman (kuva alla), jossa esiintyi lehmiä, hevosia ja koiria.. Aika coolia, sanoisin..



Kun nukkumaanmenoaika koittaa, on meillä kuopuksen huoneessa tämän näköistä. Huomaa Selman autuas unityyli.

Mukavaa, syksyistä viikonloppua kaikille!
Lisää juttuja suollan viikonlopun aikana.

Drew Barrymoren monet kasvot, hiukset ja roolit

Grey Gardensista inspiroituneena tein ihastuttavasta Drew Barrymoresta tämän kollaasin.

Aurinkoiseen Kaliforniaan 34 vuotta sitten syntynyt Drew syntyi suoraan parrasvaloihin ja filmitähtimaailmaan. Hänen isänsä oli näyttelijä John Drew Barrymore ja äitinsä on unkarilainen. Tämän tietäen olenkin näkevinäni Drew:ssa jotain hyvin eurooppalaista. Drewn kummisetä on itse Steven Spielberg. Drewn isoisä oli jo 40-luvulla kuollut elokuvanäyttelijä John Barrymore.

Drewn ura alkoi alle 1-vuotiaana mainoksista ja jatkui lapsinäyttelijänä. Hänen tunnetuin lapsiroolinsa on 6-vuotiaana tehty E.T.-elokuva, jonka kummisetä Spielberg ohjasi.

Lapsitähteydessä oli Drewn kohdalla myös varjopuolensa: hän eli kummallisessa maailmassa, ja joutui huumevieroitukseen jo 13-vuotiaana. Muistan ne järkyttävät lehtijutut noin kaksikymmentä vuotta sitten, jossa kerrottiin lapsitähti Drew Barrymoren olevan jo 13-vuotiaana alkoholisti ja huumeiden käyttäjä..

Mutta Drew pääsi nousemaan ja on nyt koko aikuisikänsä ollut otsikoissa lähinnä elokuvarooleistaan ja tuotantoyhtiöstään, joka tuottaa elokuvia. Tänään Drew on täysin raitis ja elää terveellistä elämää. Uskon, että nuoruuden synkkä menneisyys silti seuraa häntä, vaikkei esille kovin usein enää tulekaan..


Drewn rooli Grey Gardensin Edie Bouvier Bealena on tarkoin tehty rooli, jossa hän ulkonäöllisesti muuntui täysin oikean Edien näköiseksi (kuva yllä). Uskon, että hän myös henkisesti ui täysin sisään Edien persoonaan. Minä palkitsisin Drew Barrymoren tästä roolista! Niin koskettava työ se on.

Grey Gardens-elokuva jää mieliin

Grey Gardens-elokuva on Drew Barrymoren (s.-75) uran tähänastinen huipennus! Hän on uppoutunut Edie Bouvier Bealen rooliin niin tarkasti, puhetyyliä ja ulkonäköä myöten, että katsojana voin vain ällistellä ja ihailla!

Yhtä lumoavan häikäisevä on harvakseltaan rooleja tekevä Jessica Lange (s.-49) Edien äitinä.

Grey Gardens on äidin ja tyttären tarina. Lopussa se on myös sairaskertomus, kuten kerroin eilisessä dokumentti-jutussani.

Grey Gardensin naiset, Big Edie ja Little Edie, ovat molemmat laulavia ja tanssivia kaunottaria 1930-luvulla. Äiti luotsaa perhettä Grey Gardensin kartanossa Hamptonissa, meren rannalla, kun perheen isä käy kaupungissa töissä ja elättää perhettään. Edith-äiti järjestää ylellisiä juhlia, pitää nuorta rakastajaa, kaikki on iloista ja teatraalista.. Kunnes perhe hajoaa.

Nuori Edie-neiti haaveksii romanttisesta rakkaudesta, Broadwayurasta, Hollywoodista. Hän tekee mallin töitä ja tutustuu rikkaisiin ja kuuluisiin ihmisiin. Todellinen rakkaus astuu kuvioihin kun hän tutustuu itseään vanhempaan naimisissa olevaan mieheen. Kiihkeä suhde kariutuu yllättäen, vaikka Edie suunnitteli jo häitä unelmamiehensä kanssa. Miehestä jää jäljelle muistona vain turkki, jota Edie pitääkin koko loppuelämänsä ajan, kesät talvet..

Edie antaa periksi ja tekee äitinsä mieliksi: ja jää kartanoon asumaan yksinäisen äitinsä kanssa. Se on suuri uhraus. Siinä uhrataan kokonainen elämä. Miksi nuori ja häikäisevä Edie jää asumaan äitinsä kanssa, rahattomana ja köyhänä, sitä nykypäivän katsoja ihmettelee. Ehkä hän oli sairas jo hyvin nuoresta, tietämättään. Ehkä hänen äitinsä tiesi hänen tilansa (skitsofrenian). Elokuvassa sitä ei kerrota. Kerran äiti tokaisee Edielle, että 'sinullahan lähtivät hiukset jo ihan pienenä kun sinulla oli stressiä'.. Se toteamus kertoo katsojalle sen, että Edie olikin alusta alkaen erikoislapsi, suojelua kaipaava, heiveröinen. Mutta silti hän oli häikäisevän kaunis ja erittäin älykäs, puhelias ja sanavalmis.

Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat Grey Gardensin kartanossa. Äiti ja tytär heikkenevät henkisesti, he eivät ole koskaan siivonneet eivätkä osaa laittaa ruokaa. Pikkuhiljaa myös pieni Hamptonin yhteisö hylkää heidät; veden tulo, sähköt ja puhelin katkaistaan maksamattomien laskujen vuoksi. Elokuvan loppupuolisko kertoo 70-luvusta, jolloin Edie on lähes 60-vuotias ja hänen äitinsä on yli kahdeksankymmenen.. Naiset elävät omassa maailmassaan, vaikuttavat höppänöiltä, mutta ovat sydämellisiä. Heille on kertynyt kissoja ja kissanpentuja kartanoonsa kymmeniä. Myös pesukarhuja asuu sisätiloissa. Vuosikymmeniin talossa ei ole siivottu. Talo on niin homeessa, että tapetit tippuvat seiniltä. Se on järkyttävää katsottavaa.


Jessica Lange ja Drew Barrymore on maskeerattu vanheneviksi naisiksi erittäin luontevasti. Minua ei katsojana häiritse yhtään tehdyt rypyt ja tehdyt huonot hampaat, kaikki istuu kuvaan hyvin luontevalla tavalla. Näistä naisista tuli elokuvan kuvauksen aikana läheiset ystävät, ja se tunne kyllä välittyy. He ovat kuin oikea äiti ja tytär. Eri medioissa he ovatkin ylistäneet toisiaan ja ystävyyttään auliisti. Kuva alla kertoo heidän ystävyydestään paljon: Jessica häikäisevänä ja äidillisenä, Drew hänen vieressään nuorena ja suloisena, kuin hän olisi Jessican tytär oikeastikin..
Elokuva näytettiin Usa:ssa tänä keväänä HBO-kanavalla. Ensi-iltajuhlat olivat suuren maailman tyyliin isot ja juhlavat. Sen jälkeen elokuva on julkaistu dvd:nä, joka julkaistaan myös Suomessa. Päivää en vielä tiedä.

Tosipohjaiset aiheet elokuvissa ovat aina kiehtoneet minua. Näistä naisista on nyt aika jättänyt, Edie kuoli vuonna 2002, hänen äitinsä vuonna 1977. Little Edien serkku Jacqueline Bouvier Kennedy Onassis kuoli vuonna 1994. Hän vietti Grey Gardensin kartanossa lapsuudenkesiään yhdessä Little Edien ja tämän perheen kanssa. 1970-luvulla Jackie Kennedy vieraili Grey Gardensin kartanossa kerran äiti-Edien ja tytär-Edien vieraana. Hän oli täysin tietämätön kartanon huonosta kunnosta, ja korjauttikin sitä sen jälkeen asumiskuntoon. Loppuvuodet äiti ja tytär saivat asua rikkaan Jackien kunnostuttamaa kartanoa. Elokuvassa Jackie Kennedyä näyttelee Jeanne Tripplehorn (kuva yllä).

Elokuvan trailerin voi katsoa tästä.

Elokuvan pohjalle: Grey Gardens-dokumentti

Sain upean vapaapäivän lahjan postipojan tuomana eilen: Yaelian lähetti minulle postissa sieltä kaukaa dvd-levynä sekä Grey Gardens-dokumentin että itse elokuvan. Yllä kuva virallisen, vuonna 1976 valmistuneen dokumentin kansi ja kuvassa Edie Bouvier Beale.

Kuuluisat dokumentaristiveljekset David ja Albert Maysles ohjasivat tämän hyvin henkilökohtaisen ja iholle menevän dokumentin eriskummallisesta äidistä ja tyttärestä: Edith Bouvier Bealesta ja hänen samannimisestä Edie-lempinimen saaneesta tyttärestä. Tämä tytär Edie oli Jacqueline Kennedyn serkku, ja hänen äitinsä Edith Bouvier Beale oli siis Jackien täti.

Naiset elivät vuosikymmeniä kahdestaan kartanoaan kun rikkaat ja kultaiset ajat loppuivat. Perhe oli alunperin rikas ja koko suku täynnä taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä; laulajia, runoilijoita ja maalareita. Grey Gardens-kartanossa oli 30-50-luvuilla palvelijat, kokit ja puutarhurit, mutta kun äiti ja tytär jäivät asumaan kahdestaan, talo pääsi ränsistymään niin pahoin, että loppujenlopuksi viranomaiset puuttuivat asiaan. Talo homehtui täysin, äidillä ja tyttärellä asui kartanossa kymmeniä kissoja, jopa pesukarhuja..Eikä siellä koskaan siivottu. Mielenterveys oli järkkynyt molemmilla. He tuntuivat elävän menneessä, tytär Edie haaveili yhä Broadwayrooleista ja filmitähden urasta. Dominoiva, hieman dementoitunut Edith-äiti piti tytärtään hoitajanaan, ja tytär alistui täysin.

Ainoa side ulkomaailmaan heillä oli dokumentaristiveljekset David ja Albert Maysles. Heidän tästä Grey Gardens-dokumentistaan tuli sensaatio ja filmijuhlilla palkittu elokuva. Ikuisesti tähteydestä haaveillut Edie Bouvier Beale sai vihdoin, lähes 60-vuotiaana, nauttia kuuluisuudesta ja tähteydestä. Naisten samannimisyys erotettiin toisistaan usein käyttämällä nimityksiä: Big Edie ja Little Edie.

Järkyttävää oli huomata, että äiti ja tytär eivät tajunneet millaisessa läävässä he asuivat. Kartano julistettiin asumiskelvottomaksi ja ihmettelen vieläkin miten he pystyivät asumaan kodissa, jossa ei ollut sähköjä, lämmitystä, valoja, wc:tä eikä vettä. Myös hajun sanotaan olleen kuvottava.. (Kuvissa Edien yllä oleva turkki on 40-luvulla saatu lahja suurelta rakkaudelta, mieheltä, joka oli naimisissa, ja joka jätti Edien tylysti. Herkkä Edie ei koskaan selvinnyt tästä pettymyksestä.)

Kaiken keskellä äiti ja tytär laulavat, pukeutuvat hienosti, laittavat huulipunaa ja paistattelevat ränsistyneellä pihalla päivää. Edie Beale käytti aina eriskummallisia huiveja päässään, sillä hän kärsi jo nuoresta lähtien hiustenlähdöstä. Stressi sai hänen hiuksensa lähtemään jo hyvin nuorena.

Jackie Kennedy vieraili kartanossa kerran70-luvulla, ja kunnostutti omilla ja Onassiksen rahoilla kartanoa kuntoon. Vanha rouva Edith kuoli vuosi sen jälkeen kun tämä dokumenttielokuva valmistui eli vuonna 1977. Nuori Edie eli pitkän elämän, ja kuoli vuonna 2002 Floridan auringon lämmössä.. Kaukana East Hamptonin kartanon koleudesta ja homeesta..


Tämä dokumentti, ja elokuva Grey Gardens, on oikeastaan sairaskertomus. Se kertoo siitäkin kuinka joku voi elää ja luoda oman maailmansa, ja elää siinä koko ikänsä. Välittämättä yhteiskunnan säännöistä ja normeista.

On surullista huomata kuinka kaunis ja valovoimainen Edie Bouvier Beale oli nuorena, kuvasta yllä sen huomaa. Hän oli pitkä, hoikka ja älykäs nuori nainen, jonka kaikki haaveet murskautuivat. 1930-40-luvuilla ei vielä hoidettu stressiä, uupumusta, masennusta eikä skitsofreniaa samalla tavalla kuin nykyään.. Jos olisi hoidettu, tietäisimme ehkä hyvinkin kuka Edie Bouvier Beale oli...

Kerron seuraavassa jutussani itse elokuvasta, jonka pääosissa näyttelevät Jessica Lange äitinä ja Edienä yhdennäköisyydessään hätkähdyttävä Drew Barrymore..

Tästä linkistä voi katsoa Grey Gardens-dokumentista otteen. (Kuvassa yllä oikea äiti ja tytär Bouvier Beale).

Kiitos Jaelille tästä lähetyksestä! Sain tutustua aiheeseen tuoreeltaan nyt kun olen siitä ollut niin kiinnostunut. En tiedä vielä milloin tämä Grey Gardens-elokuva tulee Suomeen dvd:lle, ja näytetäänkö Suomen tv:ssä tätä dokumenttia. Tietääkö joku?

Bowien silmien tarina

Mitä tarinoita löytyykään David Bowien silmistä? Uppouduin googlettamaan hänen silmiään, ja löysin tarinan jossa hänen kerrotaan teini-ikäisenä tapelleen kaverinsa kanssa, kaverin nyrkki, jossa oli ollut sormus, oli osunut Davidin silmiin. Hänelle tehtiin useampi silmäleikkaus, jossa toinen silmä pystyttiin pelastamaan täysin, mutta toisen silmän pupilli tuhoutui osittain. Siksi pupillit ovat eriväriset. Toisen silmän värin sanotaan vaihtelevan vihreästä ruskehtavaan, kun taas toinen silmä on täysin sininen..

En ollut ennen kuullut tätä tarinaa. Luulin hänen silmiensä olleen synnynäisesti eriväriset.
Silmistä on tullut David Bowien tavaramerkki. Merkitykselliset, erikoiset silmät. Sanoisin, että lumoavat.. Kuvissa Bowie 70-luvulla ja 2000-luvulla.

Sunnuntaiklassikko - David Bowie tällä viikolla.

Viime viikolla sytyin Bryan Ferrystä, nyt on vuorossa toinen brittien lahja maailmalle, David Bowie. Runsaasta tarjonnasta halusin laittaa juuri tämän 2000-luvun version Heroes-biisistä. Osittain ihan senkin vuoksi, että Bowie on yhä kuuma pakkaus, cool esiintyjä, mutta silti hänestä huokuu lämpöä yleisöään kohtaan. Ja minusta hänen hiuksensa ovat aina olleet, ja ovat nytkin, tosi hurmaavat. Varsinkin tällä videolla. Olen ihan myyty. Ja mielelläni olisin ollut tuon keikan eturivissä!

Laivauutisia tänään tv:ssä

Tämän illan tv-elokuvassa on kaikki ainekset kohdillaan: Laivauutisia pohjautuu Annie Proulxin romaaniin, josta hänet palkittiin aikoinaan Pulitzerilla. Proulx kirjoittaa hyvin elokuvallisia tekstejä, Brokeback Mountain ja tämä Laivauutisia hyvänä esimerkkinä.

Elokuva on kuvattu Newfoundlandin karuissa maisemissa; ränsistynyt sukutalo myrskytuulien riepottelemassa maisemassa, pauhaavaa merta, laivoja, satamia, luonnon armoilla elämistä..

Ruotsalaisohjaaja Lasse Hallström sai elokuvaansa huippukaartin näyttelijöitä: Kevin Spacey, Julianne Moore, Judi Dench ja Cate Blanchett näyttelevät sydänverellä dramaattisetkin, kovia kokeneet roolit.

Olen nähnyt Laivauutisia aiemmin kahdesti, edellisestä katsomiskerrasta on muutama vuosi aikaa. Nyt mietin katsonko illalla sen taas. Elokuva tulee Tv Viisi-kanavalla (ohjelmapaikalla 10) alkaen klo 21.

Mietin Lasse Hallströmin muita elokuvia: kaikista en ole niin innostunut. Mielestäni Hallström suoristaa joskus mutkat ja sortuu tekemään elokuvaa 'vähän kaikille', silloin särmät hioutuvat pois ja tulee liian siloteltua kerrontaa. Tämä Laivauutisia on kuitenkin kohtuu särmikästä elokuvakerrontaa. Kauneutta etsitään ja sitä löydetäänkin rakkaudessa. Jos olisi nipsaistu varttitunti vielä pois, olisi tullut vielä tiiviimpi elokuva. Onneksi mukana on aina yhtä särmikäs ja persoonallinen Judi Dench !!

Suosittelen Suuren Draaman ystäville!
Elokuvasta ja sen juonesta enemmän tässä linkissä.
Elokuvan traileri tässä kertoo aika paljon.

Makupala Robbie Williamsin uudesta videosta

Robbien uusi, jo kauan odotettu levy (Reality killed the video star) ilmestyy lokakuussa! Bodies-singlen videosta klippi tuossa yllä, paina playta.
En ole tälle vuodelle ostanut vielä yhtään levyä, mutta lokakuussa käy tieni jonkun kaupan levyosastolle.. Levyhyllystäni kun löytyy ihan kaikki aiemmatkin herran levyt.

Sooloilija - uskollinen fani

Jos elämästäni tehtäisiin elokuva..

Kiitos Facebookin sekä Mikaelan että Päivin, teen nyt ennen töihin lähtöä tämän kivan pienen haasteen.

Jos siis elämästäni tehtäisiin elokuva, nämä henkilöt esittäisivät 1. minua, 2. rakkauden kohdettani, 3. parasta ystävääni, 4. vanhempiani/äitiäni, 5. pahinta vihollistani

1. Rachel Weisz (kuva yllä) näyttelisi minua: Hän on tummahiuksinen, rauhallisen, mutta kuitenkin räväkän oloinen aikuinen nainen. Rachel on britti ja hänellä on tumma vivahteikas ääni.

2. Jake Gyllenhaal näyttelisi rakkauteni kohdetta: no tietenkin! Sekä ulkoisesti että henkisesti sen oloinen mies, että hän voisi olla 'Suuri Rakkaus' !

3. Cate Blanchett näyttelisi parasta ystävääni: Catessa yhdistyy moni ystäväni. Cate on vakaan ja luotettavan oloinen, mutta hänellä on ronski australialainen huumorintaju.

4. Shirley McLaine näyttelisi äitiäni: Shirleyn seurassa voisi olla hauskaa, hänkin vaikuttaa rennolta ja räväkältä ilopilleriltä, jolla on myös herkkä puolensa. Shirley on lisäksi iätön! Hänestä ei ole tullut seitsenkymppisenäkään arvokasta leidiä. Toivon, ettei minustakaan tule.. Shirley ei myöskään ole perinteisellä tavalla 'äiti' tai 'mummi'..

5. Demi Moore näyttelisi pahinta vihollistani: No Demi nyt vain on kaikkea sitä mitä minä en ole. En jaksaisi tässä iässä yrittää näyttää kaksikymppiseltä, en jaksaisi treenata tuntikausia päivässä kuntosalilla vain sen vuoksi, että saisin timmin vartalon. Käyttäisin senkin ajan henkiseen kehittymiseen, mm. lukemiseen, kirjoittamiseen ja elokuvien katsomiseen.

Salma täyttää 43 tänään !

Eilisen postauksen jatkona, Salman tietoja tutkaillessani huomasin, että hän täyttää tänään 2. syyskuuta 43 vuotta. Salma on Neitsyt horoskoopiltaan. Vaikuttaa vahvalta persoonalta. Hän on saavuttanut mainetta ja kunniaa myös tuottajana ja ohjaajana.

Salma meni keväällä naimisiin upporikkaan ranskalaisen miehen kanssa, häitä vietettiin Venetsiassa, mukana oli myös heidän pieni tyttärensä Valentina Paloma, joka täyttää nyt syyskuussa 2 vuotta. Kirjoittamani juttu löytyy tästä.

Ja vielä jatkoa tyylistä: tässäkin Salma on onnistunut täydellisesti pukeutuessaan elokuvan ensi-iltaan kokomustaan (näyttää olevan muutaman vuoden takainen Volverin ensi-ilta). Hiukset poninhännällä on jännittävä oivallus; täydellistä !

Tyyleistä..

Olen ihaillen saanut lukea tämän syksyn aikana monien bloggaajien juttuja tyyli-ikoneista. Moni miettii syksyn tullen vaatetuksensa värejä ja tyyliä. Minä en ole oikein joutanut, joten olen vetänyt kaapista päälle sitä mitä olen löytänyt. Muutaman t-paidan ostin äskettäin työpaidoiksi. Juhlia ei ole näillä näkymin tiedossa, joten juhlavaatteita ei tarvitse miettiä, vielä..

Kuvan Salma Hayekin meksikolais-espanjalaishenkinen tyyli miellyttää, mutta omalla kohdallani tuo olisi jo ihan juhlapukeutumista, niin paljon koruja Salma kantaa hehkuvan punaisen paitansa päällä. (korvakorut ovat jo ihan liikaa!). En omista enää pitkiä hiuksia, mutta jos omistaisin, laittaisin niihin ruusun juhliin lähtiessä.

Yhden huivin olen ostanut tälle syksylle, ja sen väri on harmaa. Huiveja omistan joka lähtöön, monia värejä. Syksyssä parasta on se, että saa kietoa kaulaansa huiveja. Pitkiä, valuvia, villaisia, pörheitä, sileitä.. Punasävyinen huivi on haaveissani.

Kate Winslet näyttää rennolta harmaassa huivissaan ja mustassa takissaan. Kate pukeutuu muutenkin siviilissä rennosti, lähes aina farkkuihin ja villatakkeihin. Lisäksi hän kantaa usein mukanaan isoa laukkua. Pidän hänen tyylistään.

Tämä tyyliraportti oli nyt tässä. Hieman perehtyneempiä ja fiksumpia raportteja löytyy lukemistani blogeista..

terveisin töistä-aika-väsynyt-Sooloilija-joka-vain-haaveilee-vaateostoksista

Sunnuntaiklassikko - Ylistystä Bryan Ferrylle & Roxy Musicille

Tämän viikon Sunnuntaiklassikko oli helppo valinta. Perjantai-iltana katsomani elokuva Välähdyksiä menneisyydestä (Flashbacks of a Fool) antoi sykäyksen tutustua paremmin Bryan Ferryn tuotantoon. Vuoteen 2009 asti piti elää ennenkuin kuulin ensimmäistä kertaa tämän If There is Something-biisin. Nyt olen kuunnellut sen monta kertaa ja olen niin vakuuttunut, että tämä on yksi upeimpia yksittäisiä lauluja, jota olen kuullut.

Laulu kuvittaa elokuvan loppupuolta, ja tuntuu, että jokainen sävel ja jokainen kuva sopivat yhteen. Näen ihan mielessäni kuinka nuori Bryan Ferry on elänyt ja kirjoittanut suurella intohimolla tämän laulun tarinan. Ja vaikka siinä on pitkä pätkä missä ei lauleta lainkaan, se kertoo siltikin koko ajan jotain.. Laulukin voi olla taideteos. Sanoisin, että tämä on.

Välähdyksiä menneisyydestä vie 70-luvulle

Alkusanat tähän elokuvaan: Pidän elokuvista, jotka kertovat kulissien takaisesta elämästä, siitä mitä löytyy ihmisen takaa, mm. hänen lapsuudestaan. Nyt osui sellainen elokuva kohdalle. Ja minä hyrisin tyytyväisyyttä.

Olen myöskin pitänyt Daniel Craigista näyttelijänä vuosia ennen hänen Bond-rooliaan. Hänessä on brittiläistä charmia ja eläimellisyyttä: älykäs ja vivahteikas näyttelijä, joka melkein turhaan astui James Bondin saappaisiin, sillä hän pärjää todella hyvin kaikenlaisissa rooleissa. Erityisesti vahvoissa draamoissa, kuten tämä elokuva on.

Välähdyksiä menneisyydestä-elokuva on erityisesti herkkua heille, jotka ovat jo 70-luvulla kuunnelleet David Bowien ja Roxy Musicin musiikkia, siinä sivussa vähän Deep Purplea ja ehkä Sladeakin.

Daniel Craig on Joe Scot, kuuluisuuteen Amerikassa noussut brittinäyttelijä. Itsekeskeinen, yksinäinen ja itsetuhoinen. Hän on paennut kotoaan teini-ikäisenä ja palaa vihdoin kotiin Englantiin lapsuudenaikaisen parhaan ystävän kuoltua.

Elokuvassa nykyisyydestä hypätään nuoruuden ajan 70-luvulle; ensirakkauteen, seksuaalisuuden heräämiseen ja musiikin vahvaan vaikutukseen. Välähdyksiä menneisyydestä-elokuvan musiikki on hurmaavaa. Erityisesti Roxy Musicin Bryan Ferry ja David Bowie ovat fanituksen kohteina.

Elokuva vilisee erinomaisia näyttelijöitä; nuoret näyttelijät melkein varastavat koko shown, ensirakkauden huuma ihan näkyy nuorten näyttelijöiden kasvoilla. Rooleissa näyttelee monia brittisarjoista tuttuja näyttelijöitä, joiden nimet eivät ole niin tuttuja, kasvot sitäkin enemmän.

Välähdyksiä menneisyydestä käsittelee jännittäviä teemoja: itse jäin miettimään omiakin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiani. Muistot ovat ihmiselle tärkeitä, ne koostuvat pienistä palasista. Moni luo lapsuudessaan niin vahvat ystävyyssuhteet että vaikka elämä erottaisi kymmeniksi vuosiksi, tuntuu joku ihminen yhä omalta, kuin perheenjäseneltä. Ja sitten kun hänet tapaa, hänellä on yhä se sama nauru ja samat silmät, jotka hänellä oli 10-vuotiaana. Se on melkein käsittämätöntä.

Elokuvan Joe Scott kävi kotona, ja se muutti hänet. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia elämässään.

Elokuvan yksi ihastuttavimpia kohtauksia tässä.
Sivupalkista voit klikata elokuvan trailerin kuvasta.
Kuvassa David Bowie kultaisina vuosinaan 70-luvulla.
Flashbacks of a fool- Välähdyksiä menneisyydestä-elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti Baillie Walsh.

Sitähän se kaikki on..

Rakkautta, rakkautta vain..

Työssä

Ensimmäisen viikon tunnelmat kuvassa.. Toinen viikko on jo ollut vähän 'helpompi'. Joka päivä tulee eteen uusia asioita, ahaa-elämyksiä, haasteita ja itsensä voittamista. Uusia ihmisiä, uusia kontakteja ihmisiin. Sellaista ei ollut työttömyysaikana. Kotona olen ollut aika uupunut. Useana iltana olen aikonut lähteä iltakävelylle, mutta vielä en ole saanut lähdettyä..

Vielä kun malttaisi mennä ajoissa nukkumaan. Tämä juttu on tehty ajastettuna ;D

The Queen tänään tv:ssä

Häikäisevää, Oscarilla palkittua näyttelemistä tänään klo 21 alkaen tv1:llä. Helen Mirren The Queen-elokuvassa kuningatar Elizabethina, prinsessa Dianan kuoleman aikaisissa tapahtumissa vuonna 1997. Näkökulmia elokuvassa on monia: brittiohjaaja Stephen Frears lähestyy aihetta sekä kuningattaren että vihaisen kansan näkökulmasta.

Jostain syystä en käynyt katsomassa tätä elokuvaa pari vuotta sitten elokuvateatterissa, vasta tänä keväänä vuokrasin elokuvan. Olin heti vaikuttunut. Hienosti rakennettu, tunteellinen elokuva. Paljon myös faktaa Englannin kuningashuoneesta.

Kaiken taustalla leijuu surumielinen tunnelma Dianan kuoleman johdosta.
Kuningattarellakin on tunteet, toisin kuin alussa luullaan.

Mielenkiintoista elokuvailtaa!

Tässä linkissä Helen Mirren kertoo roolistaan ja kunigatar Elizabethin tapaamisesta..

Uutinen, jolla on herkuteltu rapakon takana..

Uutisjutussa kerrotaan, että 'Poliisin kiinni ottama 'outo vanhus' osoittautui Bob Dylaniksi'.

Juttu meni niin, että jossain päin New Jerseytä käveli jonkun mielestä oudon näköinen vanhus. Se joku soitti poliisin paikalle. Ilman henkilöllisyyspapereita liikkunut mies esitteli itsensä Bob Dylaniksi. Poliisit olivat parikymppisiä. Dylan oli kävelyllä ennen keikkaansa Willie Nelsonin ja John Mellencampin kanssa. Poliisit kuljettivat miehen hotellille, jossa selvisi, että 'outo vanhus' todellakin oli 68-vuotias legenda Bob Dylan..

Mitähän poliisipojat miettivät tapahtuneen jälkeen.. Saivatkohan läksytystä esimieheltään, ja vanhemmiltaan.. Itse juttu löytyy täältä.

Kuvassa Dylan 1960-luvulla. Heinäkuussa tänä vuonna Dylan on kuullostanut ja näyttänyt tältä. Bändi kuullostaa hyvältä, eivätkä minun silmäni näe Dylania 'oudon vanhuksen' näköisenä..

Klassikkoelokuvia sunnuntain alkuillassa

Viime sunnuntaina istuin Teema-kanavan äärellä ja katsoin Jättiläisen (vuodelta 1956) kokonaisuudessaan. Hieno elokuva ja upeat näyttelijät. Erityisesti pidin Elizabeth Taylorin roolista, joka kasvoi koko kolmituntisen tarinan aikana unelmoivasta nuoresta naisesta kipakaksi ja arvonsa tuntevaksi vaimoksi ja äidiksi.

Tänään on Teemalla vuorossa (klo 18 alkaen) reilun kolmen tunnin vahva eepos, Leon Urisin romaaniin perustuva Exodus. Sen pääosissa näyttelevät Paul Newman ja Eva Marie Saint. Elokuva on vuodelta 1960 ja se sijoittuu 40-luvun lopun Israeliin kertoen Israelin valtion synnystä ja sen ihmiskohtaloista. Erittäin mielenkiintoinen aihe, joka samalla antaa varmasti paljon faktatietoa. Oma historiantuntemukseni tältä osin on aika hataraa, joten mielenkiinnolla odotan illan elokuvaa.


Yksi tärkeä syy katsoa elokuva on Paul Newman, ikisuosikkini, ihana Paul !

Löysin Newmanista näin hienon ja karismaattisen otoksen. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi, se avautuukin koko ruudun kokoisena).