Vuoden 2008 Parhaat elokuvat/näyttelijät

Vuonna 2008 valmistui muutama iso elokuva ja joukko pienempiä. Ei liene yllätys, että ne vähän pienemmät miellyttivät minua eniten.

Tässä ovat ne kaksi vuoden 2008 minun ykkösvalintaani:

El Orfanato - Orpokoti oli alkuvuodesta niin huiman kaunis kummitustarina, että iho oli kananlihalla elokuvan alusta loppuun. Sen tarina vetosi äitiyteen ja pääosissa kummittelivat orpokodin lapset. Hui, tätä kirjoittaessakin ihan palelee.. Elokuva oli tyylikäs ja tunteisiin vetoava.

Yhtä tiukkatunnelmainen, mutta viipyilevän eri tavalla, oli Atonement - Sovitus. Sen teemat olivat hienoja: voiko yksi väärinkäsitys vaikuttaa koko loppuelämämme kulkuun.. Vieläkin kaiholla muistelen pääosanäyttelijöiden - Keira Knightleyn ja James McAvoyn - henkilökemiaa.

Listaan tähän muita elokuviin liittyviä vuoden 2008 tapauksia. Ja nämä ovat ihan omia valintojani, paitsi yksi, jonka valitsimme kuopuksen kanssa yhdessä.. :

* Vuoden 2008 järkyttävä uutinen: Heath Ledgerin kuolema tammikuussa -08

* Vuoden 2008 kaihotunnelma: Paul Newmanin kuolema syyskuussa -08


* Vuoden 2008 iloisin elokuva: Mamma Mia (kuopuksen kanssa yhdessä valittu)

* Vuoden 2008 ahaa-elämys: William Hurtin uudelleenlöytäminen

* Vuoden 2008 kotimainen elokuva: Tummien perhosten koti

* Vuonna 2008 rakastuin: James McAvoyhin

* Vuonna 2008 värisyttäviä tunnelmia herätti: Wong Kar-Wain elokuvat

* Vuonna 2008 katsottu paras elokuva dvd:ltä: Capote (valmistunut v. 2006)

* Vuoden 2008 paras eurooppalainen elokuva: Perhonen lasikuvussa


* Vuoden 2008 paras naisnäyttelijä: Meryl Streep - Mamma Mia

* Vuoden 2008 paras miesnäytteljä: Heath Ledger - The Dark Knight - Yön ritari

* Vuoden 2008 hämmentävin elokuva: Vicky Cristina Barcelona

* Vuoden 2008 'kerran katsottu,muttei jaksa toista kertaa-elokuva': Sex in the City

* Vuonna 2008 en ole nähnyt: uusinta James Bondia, There Will Be Blood, No Country for Old Men. Miehiä ja väkivaltaa. Kaksi viime mainittua on hyviä elokuvia, tiedän, Oscarpystein palkittua..

Mamma Mian iloiset aikuiset naiset, esikuvia kaikille meille naisille, monen kokoisille, monen näköisille ja kaikenikäisille!

Haasteena ja toiveena hyvä elämä, ei sen enempää

Mikaela haastoi minut miettimään vähän erilaisia Lupauksia ensi vuodelle. Muitakin kuin niitä ainaisia laihdutuspäätöksiä ja karkkilakkoja.. Hänellä oli niin upea ja hauskakin lista. Omastani saattaa tulla vähän vakavampi, ehkä sisäänpäinkääntyvämpi lista.

Lupaan: Elvyttää ensi vuonna luovan kirjoittamiseni. Koko vuonna 2008 en tainnut kirjoittaa yhtään runoa. Edellisenä vuonna kirjoitin niitä kokonaisen vihkollisen.
Aion myöskin pyrkiä lukemaan hyvät kirjat loppuun. Tänä vuonna lopetin kesken niin monen hyvän romaanin, mm. Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Anna-Leena Härkösen Ei kiitos-romaanin.

Lupaan ja aion: vähentää ensi vuonna lihan syöntiä. Kenties lopettaa kokonaan. Asia vaatii opiskelua, siksi en kirjoita siitä nyt enempää. Toivon, että varsinkin punaisen lihan syönnin lopettaminen vähentäisi samalla kaikkia epämääräisiä vatsavaivoja, joista olen kärsinyt koko ikäni.. Syyt ovat myös eettisiä. Olen vain niin hidas kaikille asioille, että tarvitsen esim. tällaisen asian miettimiseen vuosikausia aikaa.
Samalla tässä tulisi muunkinlaista suurempaa ruokaremonttia. Ja jos sen seurauksena laihdun, niin hyvä hyvä!!

Lupaan: ensi vuonna katsoa monenlaisia elokuvia. Sellaisiakin, joista ensin ajattelen, ettei ole 'mun genreä'. Väkivaltaelokuvat jätän väliin, kuten ennenkin. Kirjoitan myös ensi vuonna yhtä palavasti niistä elokuvista, jotka kolahtavat.


Lupaan: ensi vuonna olla armollisempi itselleni, läsnäolevampi äitinä ja ystävänä. Kuvituksena yllä Marimekon Ystävät-kangas.

Ja toiseksi viimeisenä: Lupaan voida paremmin ja yrittää parantua tästä kuukausia vaivanneesta korvavaivasta. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jospa olenkin itse aiheuttanut itselleni tämän vaivan, stressaamalla ym..

Ihan viimeisenä: Lupaan iloita, hymyillä ja nauraa useammin kuin tänä vuonna. Lupaan etsiä iloa!

Blogiystävät: Onnellista Uutta Vuotta 2009 teille kaikille !!!

Elokuvalista tulee viimeistään 1.1. Ehkä yöllä..

Muutoksen tuulet puhaltavat

Kuvitus tähän juttuun: Yksi tämän vuoden parhaimmista elokuvista: Atonement - Sovitus ; Keira Knightley ja James McAvoy.

Tässä tämä uusi blogipohja nyt on. Entiset sinipohjapallot ovat nyt historiaa. Kestää tottua tähän uuteen. Ei näytä vielä omalta, mutta muutaman kerran kun aukaisen tämän sivun niin eiköhän tähän totu. Kirjaimet saattavat vielä muuttaa väriään, samoin pohja.

Sivupalkkitiedot ovat nyt oikealla, ennenhän ne olivat vasemmalla.

On aika ruveta pian listaamaan vuoden 2008 parhaimpia elokuvia ja parhaimpia elokuvakokemuksia. Kaikki ne hyvät, joita olen tänä vuonna nähnyt, eivät suinkaan ole tänä vuonna valmistuneita tai ensi-iltaan tulleita. Olen ennen tätä blogin pitoakin tehnyt muutamana vuonna parhaimpien elokuvien listaa aina Uuden vuoden aikaan, joko aattona tai seuraavana päivänä.

Joten juttua tulee ihan pian. Ja niitä listoja, kuvien kera..

Ja rakentavaa mielipidettä uudesta blogipohjasta otetaan vastaan. Mikä on hyvää, mikä vaikealukuista tai vaikeaselkoista. Ideoita myös siitä miten otsikkolaatikkoon saisi jotain kuviota tai pohjakuviota.. Mistä sellaisia tilataan? Ja miten niitä laitetaan juuri omaan blogiin?

Minulla on liikaa astioita, luultavimmin..

Kylläpäs on värikästä ja monenkirjavaa astiaa täällä Sooloilijan kodissa. Tästä astiankuivatustelineestä haaveilin jo keväällä kun asuin vielä edellisessä asunnossa, jossa oli pienempi keittiö. Nyt uudessa asunnossa on kyllä hyvin kaappitilaa, mutta olemme tyttärien kanssa kovia käyttämään astioita eli tiskiä tulee.

Äitini oli sen kai huomannut tässä syksyn aikana ja osti minulle joululahjaksi tämän telineen. Ja se sopii meille just eikä melkein! Siihen on paljon mukavampi nostella mukeja kuivumaan kun ne äkkiä pyöräyttää puhtaiksi. Minä kun harrastan sellaista pikatiskausta, että tiskiainetta kuppiin ja juoksevan veden alla tiskaan, aika usein. .
Tiskikaappi on aina täynnä, eikä kuopus tiskatessaan edes yllä niille tiskikaappien hyllyille ilman jakkaraa.

Näin pitkän tarinan sain aikaiseksi huippuesineestä nimeltään astiankuivausteline. Sillä kai sitä kutsutaan.
Yllättävää oli, että Oulunkaan kokoisessa kaupungissa niitä ei tahtonut löytyä mistään. Muovisia oli ollut tarjolla, muttei puisia, tosi yllättävää!! Joten tämän pukki sitten haki Ikeasta, Ruotsin puolelta, kuulemma.

********

Ja koska Uusi vuosi koittaa parin päivän kuluttua, aion tehdä jotain tälle blogillekin. Jutut pysyvät ennallaan, mutta blogipohja saattaa muuttua. Ja jos totean, ettei se ole hyvä, saattaa se muuttua toisenkin kerran.. Älkää hämmentykö. Tulen käyttämään valmiita pohjia kun en ole vielä niin taitava tämän koneen käytössä, että osaisin luoda tai tilata jostain erikoisia pohjia..

Melkein vuosi on tullut katseltua tätä sinistä pallopohjaa. Eikös olisi aika jo muutoksen... Seuratakaa tilannetta.. ;D

Silk - elokuva viipyilevissä tunnelmissa

Ihan vain Keira Knightleyn vuoksi jaksoin katsoa tässä päivänä eräänä tämän kohtuuromanttisen, hitaasti etenevän menneen maailman tunnelmissa viipyilevän elokuvan. Pääosassa oli Michael Pitt (s.-81), joka vaikutti osaansa ihan liian nuorelta, ja valitettavasti ihan liian pliisulta tyypiltä. Mutta Keira (s. -85)säteili!

En ihmettele yhtään kun Keira on ilmoittanut, ettei hän halua näytellä enää neljännessä Pirates-elokuvassa. Hän on astunut, tai astumassa, astetta korkeammalle portaalle näyttelijän urallaan. (Ovat Pirates-elokuvatkin ihan hyviä, ensimmäinen osa varsinkin oli oikein hauska!).

Olen huomannut, että valkokankaan ovat pikkuhiljaa vallanneet 80-luvulla syntyneet näyttelijät. Nuorilta vaikuttavat, mutta osa näyttelijöistä on kyllä hurjan valovoimaisia. Aiemmin en pitänyt erityisemmin Keira Knightleysta, mutta olen muutenkin hitaasti syttyvää tyyppiä. Niinpä kun näin alkuvuodesta Atonement - Sovituksen, ajattelin, että 'herranjestas, että on valovoimainen ja säteilevä näyttelijä tämä Keira'. Joitakin ihmisiä kamera yksinkertaisesti rakastaa.


Mutta tämä Silk-elokuva. Mitähän siinä oikein tapahtui.. Mies matkasi maailman ääriin, Japaniin, hakemaan silkkitoukkia silkkitehtaalle. Ja vaimo odotti kotona. Kuvioissa oli kevyesti myös nainen Japanissa, mutta niin kevyesti, ettei voida puhua edes rakkaustarinasta, puhumattakaan erotiikasta. Hmm.. eli plaisuksi jäi..

Traileri tässä.

Vielä joululahjoista

Eilen ostin itselleni tämän joululahjan. Olen suunnitellut pitkään, että haluaisin vielä kerran nähdä Mennyt maailma-tv-sarjan kokonaisuudessaan. (Huomasin, että se tuli jokin aika sitten FST5:llä, mutten ehtinyt silloin mukaan).

Olen nyt katsonut 7 jaksoa eilisen aikana, kahdessa eri jaksossa; iltapäivällä ja yöllä. Kahdelta yöllä oli pakko lopettaa kun silmät jo lupsahtelivat kiinni. Millään ei silti olisi halunnut jättää kesken Charles Ryderin ja Sebastian Flyten elämän koukeroita. Voi kuinka Sebastian-raasu alkoholisoituu ja löytyy ihmisrauniona Pohjois-Afrikasta. Charles palaa kotiin Englantiin ilman Sebastiania.. Ja kuinka sitten käy.. Jatkuu tänään. Tulisipa ilta pian. Päivällä on niin paljon hommaa, ettei jouda katsomaan.. Vielä on jäljellä noin neljä tuntia materiaalia.



Katsoin tämän sarjan jo silloin kun se tuli ensimmäisen kerran eli 80-luvulla. Kovasti kuitenkin oli jo unohtunut mitä sarjassa loppujen lopuksi tapahtuu.

Onko sarja kolahtanut teihin muihin, silloin aikoinaan tai nyt?






Tässä kuitenkin yksi rakkaimmista lahjoistani tänä vuonna; omatekoisen lahjan (itseommeltu meikkipussi) mukana tullut omatekoinen kortti kuopukselta. Esikoinenkin oli ajatellut minua lämpimästi; paketista löytyi ihanan tuoksuisia suihkugeelejä ja vartalovoiteita..

SUNNUNTAIKLASSIKKO - viimeinen tälle vuodelle!

Tämän vuoden viimeisessä Sunnuntaiklassikossa laulaa NAINEN. Tässä on esikuvaa nykypäivän pianistilaulajille, mm. Alicia Keyesille ja ehkäpä Amy Winehousekin on tätä joskus kuunnellut.

Tämän laulun sanoma on hieman itseironisesti, että 'mulla ei ole mitään, mutta mulla on elämä' ! Ladies and Gentlemen: NINA SIMONE!



Muita vuoden viimeisiä sunnuntaiklassikoita löytyy näistä blogeista: Tuumailua, Susupetal, Preivi, Papinblogi, Itkupilli jne.

Joulunajan ohjelmatarjonnasta

Tässä kun on tullut istuttua ja makoiltua tv:n äärellä muutama päivä niin muutama sananen joulunajan ohjelmatarjonnasta. Ulkoilua ei tosiaan ole paljoa harrastettu, kuten ei minun joulussani koskaan. Pieni kävelylenkki kerran päivässä on riittänyt..

Tapaninpäivänä tuli hieno dokumentti lähes 85-vuotiaasta Aila Meriluodosta. Ohjelman otsikkona oli: Ammatti suomalainen kirjailija Aila Meriluoto. Runsaan ja rikkaan elämän elänyt kirjailija on yhä tyttömäisen nauravainen, positiivinen ihminen, joka on kirjoittanut paljon omasta elämästään. Ihana kunnioituksensekainen tunne vallitsi koko ajan kun katsoin ohjelmaa vanhasta rouvasta, jolla on yhä pilke silmäkulmassa.


Toinen dokumentti, jota ilolla katsoin (jouluaattona ja uusinta Tapaninpäivänä) oli Jari Sillanpää - Naapurin poika. Sekin toi esille sen, että positiivisuudella pärjää ja saa ihmiset puolelleen. Oli ilo seurata Sillanpään lämpimiä välejä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat pitävät yllä poikansa vastarakennettua taloa, tai lähes kartanoa, joka on noussut pohjoiseen, Haaparannan kupeeseen; Seiskarin saareen (ruotsiksi Seskarö). Tornioon on parikymmentä kilometriä matkaa.. Se on hieno paikka, olen lapsuuteni kesinä käynyt usein saaren uimarannalla. Ennen sinne mentiin lossilla, nyt sinne pääsee pitkää hienoa siltaa pitkin.

Ja vaikkei Jari Sillanpäätä ihmeemmin fanittaisikaan, niin kyllä hän on hyvä laulaja ja suora, positiivinen tyyppi. Hän kertoi, että esiintyvän taiteilijan on homoseksuaalisuutensa paljastaessaan tultava kaapista ulos kahdesti; ensin perheelleen ja ystävilleen, sen jälkeen yleisölle ja medialle. Näin Jarikin on tehnyt.

Joulupäivän yönä katsoin yhden lempielokuvistani, joka tuli Ylen ykköseltä: Meryl Streepin, William Hurtin ja Reneé Zellwegerin tähdittämän Se mikä on totta - One True Thing. Siinä koskettaa huolehtivaisen äidin sairastuminen syöpään, äidin läheiset välit tyttäreensä ja perheeseensä yleensäkin. Hyvin koskettava, aika perinteinen, mutta silti yllättäviäkin asioita esille nostava amerikkalaiselokuva. Nenäliinaelokuva. Sopi oikein hyvin joulutunnelmiin.

Tästäkin roolista Meryl Streep on ollut Oscarehdokkaana. Ihailen aina hänen työskentelyään. Ja rohkenen sanoa, että kaikki elokuvat, joissa Streep on näytellyt, ovat olleet hyviä elokuvia.

(Hieno kuva Merylistä, aristokraattinen. Näyttäisinpä samalta 60-vuotispäivän kynnyksellä, sitten kun sen aika on..)

Olkipukki alennusmyynnistä

Tämä olkipukki kotiutui tänään meille alennusmyynnistä, jonne minunkin oli jostain syystä mentävä, tuhansien muiden ihmisten kanssa. Selityksenä kaupungille lähdölle oli se, että rosolli ei enää maistu eikä kinkkuakaan ole, joten nakkikastikepäivä oli tiedossa eli kauppaan oli lähdettävä.

Kissa meinasi syödä koko pukin, jokin alkukantainen oljen ja viljan tuoksu siinä kai on.. Olkipukki piti nostaa korkealle hyllylle sen jälkeen kun kissa oli siihen tarpeeksi tutustunut..

Tapanina lähdetään liikkeelle - konkreettisesti

Jouluaaton pakkaset ovat Tapaninpäivään mennessä muuttuneet plussakeleiksi ja aurinkokin paistoi päivällä vähän aikaa. Oulun rautatieasemalla näytti tänään tältä. Saatoimme kuopuksen kanssa esikoisen asemalle. Hän kun halusi lähteä serkun luo, jossa mummukin on parhaillaan. Tunnin junamatkan päähän ja parikymmenen minuutin automatka siihen päälle.
En olisi halunnut päästää esikoista matkaan, mutta hän oli jo syksystä asti suunnitellut tätä pikkureissua. Kotiin hän tulee parin kolmen päivän päästä..

En tahdo tottua äitinä siihen, että lapset haluavat olla minusta kaukana aina välillä. He kun ovat niin tiiviisti olleet aina kotona. Esikoinen on nyt teini-iässä ja kovasti pyristelee irti tutuista kuvioista. Onneksi hän meni turvalliseen paikkaan, sukulaisten luo. Äitiys on ristiriitaista. Sitä en osannut ajatella vielä kun lapset olivat vauvoja ja pieniä..

Once - musikaalia irlantilaisvoimin

Katsoin myöhään aattoiltana kovasti kehutun ja Oscarilla palkitun irlantilaisen musikaalielokuvan Once. Siinä katusoittajamies ja Tsekeistä siirtolaiseksi tullut nuori yksinhuoltajaäiti tutustuvat, musisoivat ja vähän rakastuvatkin. Miehellä on koko ajan suuria tunteita, nainen elää jalat maassa. Yhdessä he toteuttavat unelmansa, levyttävät, mutta elämä jatkuu vaatimattomasti..

Sympaattinen, mutta makuuni hieman liian vaatimaton elokuva. Parasta tässä on se, että nukkavierulta näyttävä elokuva valloitti tänä keväänä Yhdysvallat ja Oscarareenan: pääosanesittäjät ja oikean elämän muusikot ja rakastavaiset: Glen Hansard ja Marketa Irglova pääsivät käymään Hollywoodissa ja elokuva sai paljon katsojia! Hieno nykypäivän tuhkimotarina.
Onko kukaan teistä nähnyt tätä elokuvaa, ja mitä mielipiteitä siitä?

Tässä musiikkivideo elokuvasta. Tämä Slowly Falling sai Parhaan laulun Oscarin:

Jouluaaton kuvasatoa

Kuopus koristeli meidän joulukakkumme. Ponikarkki on juuri laskeutumassa mansikkakermavaahdolla koristellun kakun päälle.


Päivällä söimme jouluaterian lasten mummolassa, 15 kilometrin päässä kodistamme, jossa vallitsi rauhaisa, lähes maalaismainen tunnelma. Päivänvaloa riitti muutaman tunnin ajan.


Yksityiskohta mummolan kuistin ikkunasta, pakkasta -7 astetta.

Lahjat on meillä nyt jaettu, pukki kävi. Lapset ovat nyt keskittyneitä kirjoihin, leluihin ja muihin ihaniin lahjoihin. Odotamme Samu Sirkan Joulutervehdystä alkavaksi, muuten ei oikein jaksa keskittyä tv-ohjelmiin, eikä tarvikaan, kun on niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista..

Iloa Jouluun, tässä brittiläisittäin

Joulu on tunnelmien, kynttilöiden ja rauhallisuuden aikaa, mutta silti juuri nyt jouluaattoaamuna toivotan teille kaikille rakkaille lukijoille Iloista Joulua Robbie Williamsin ja hauskan ikämieskuoron tahtiin!

Tavataan taas vähän ajan kuluttua. Nyt lähden keittiöön koristelemaan täytekakkua.
Terveisin Sooloilija

Salakavalasti se meinaa iskeä..

Meidän pihalle tehtiin eilen tällainen lumilyhty, keli oli siihen juuri sopiva. Tänään aatonaattona onkin ollut pakkaspäivä.

Mutta mutta.. jostain kumman syystä kun uunissa paistuu kakkupohja, imuri on lattialla ja rosolliainekset odottavat pilkkomistaan pöydällä, meinaa iskea joulustressi. Lapset ovat sairastumassa, toinen on jo flunssassa ja minuakin palelee, joten väsymys valtaa mielen.


Televisiossa tulee parhaillaan legendaarinen elokuva, jota en ole kunnolla koskaan nähnyt; Frank Capran Ihmeellinen on elämä. Ohjelmatietojen mukaan se näytetään Suomen tv:ssä nyt kuudettatoista kertaa peräkkäin näin joulun alla. Onko teistä joku nähnyt tämän elokuvan ?

Oi kuusipuu

.. Meillä on jo parin vuoden ajan ollut muovikuusi. Kissan vuoksi, ja sen, etten halua laittaa vähiä varojani kalliiseen kuuseen, joka minun tuurilla heti varistaa neulasensa. Ja voi sitä kastelua ja stressiä siitä, onko kasteltu ja tulviiko kuusenjalka yli jne. Mutta silti, on se aito kuusi kuitenkin kaunein, mutta tämä tekokuusi ajaa ihan sen asian.. Tänä vuonna kuusemme on tyttären isossa huoneessa (kuva), olohuoneemme on sen verran pieni, ettei se oikein sinne mahdu..

Ulkona satelee lunta, sellaista pehmeää pumpulilunta. Olen juossut pyykillä, ettei tarvitse joulun aikana sitäkään tehdä. (Taloyhtiössämme on ihana ilmainen pyykkitupa!). Kissamme oksensi juuri valkoiselle päiväpeitolle, joten eikun peitto koneeseen pyörimään..

Pipareita on jäljellä enää viisi kappaletta. Pitäisiköhän leipoa lisää..

Kissaneitimme, jolle uni maistuu aina kun mahdollista. Se valitsee mukavimman tuolin ja ummistaa silmänsä. Ympärillä touhutaan, mutta jos mitään sitä kiinnostavaa ei tapahdu, se esittää olevansa sikeässä unessa.

Ei tässä tämän syvällisempiä. En pidä joulutaukoa bloggaamisesta, joten aattona ja muinakin päivinä tulee raporttia.. Olen niin paljon kotona, että ehdin kyllä tähän koneen ääreen istahtamaan.. Joten vielä en teille rakkaat lukijat toivota hyvää joulua, mutta kohta..

Mutta teille, jotka lähdette jo jonnekkin joulun viettoon, pois blogien ääreltä: Ihanaa ja rauhallista Joulunaikaa teille !!

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Ray Charles on klassikko jo itsessään. Hän lauloi myös joululauluja, aina omalle tyylilleen uskollisena. Ray Charles oli legenda myös persoonana. Viimeksi hänen elämäänsä sai tutustua maineikkaan Ray-elokuvan kautta. Pääroolin näytteli Jamie Foxx. Katsoin eräänä arkiyönä mainion Tähdet kertovat-ohjelman, jossa James Lipton haastatteli Jamie Foxxia. Ray Charles ehti olla mukana elokuvan teossa taustalla, mutta kuoli pian kun elokuva saatiin valmiiksi.



Tänä sunnuntaina soi klassikoissa mm. joululauluja, näissä blogeissa: Tuumailua, Itkupilli, Parallel Lines, Susupetal, Papinblogi, ym.

Joulupullaa

Tänäänkin on yhä jatkunut linjani 'yksi jouluteko päivässä', nyt oli vuorossa pullan leipominen. Apunani oli taas kuopus, teini huiteli kaupungilla. Osti hellyttävästi isoisälleen joululahjan..


Tytär osallistui niin innokkaasti pullan tekoon, että hiuksiinkin jäi ruusu aamun kirkossa käynniltä. Tänään lapset piipahtivat koulun juhlassa ja kirkossa. Maanantaina vielä pitää hakea todistukset. Vähän tylsästi on tänä vuonna jaettu nämä koulujen lomanalkamiset täällä. Lapsista olisi ollut kiva jo tänään lauantaina aloitta joululoma, mutta vielä pitää maanantaiaamuna nousta aikaisin ja pukeutua juhlavaatteisiin..

Pullat pussitettiin suoraan pakkaseen, siksi niistä ei ole kuvaa. Mitä nyt muutama syötiin..

Synttärisankari

Optimistiselta ja nauravaiselta, mutta hieman syrjäänvetäytyvältä vaikuttava, Jousimies-merkin omaava Jake Gyllenhaal täyttää tänään 28 vuotta !

Ihan tähän nyt senkin takia, että hän veti eilen tv:ssä elämänsä roolin (tähän asti), Brokeback Mountainin Jack Twistin roolia tehdessään hän oli vasta 24-vuotias.

Onnea Jakelle! Happy Birthday Jake!

Edit. Apua olen mokannut, Jake on syntynyt 19.12. eli eilenhän tämä juttu olisi pitänyt laittaa.. Mutta onnitellaan nyt silti, päivän myöhässäkin. Suunnittelin tämän jutun laittamista jo kuukausi sitten, ja sitten kun se koittaa, laitan vääränä päivänä. Niin minua, että asiat tapahtuvat 'sinne päin'..

Hienoja joulukoristeita

Perinteeksi on muodostunut käydä katsomassa kaupunkimme pääkirjaston joulukuusta, korkeaa ja komeaa. Koristeetkin siinä vaihtuvat aina silloin tällöin. Tälle vuodelle oli joku askarrellut vanhoista kirjoista näin hienoja koristeita!

Kirjastosta muodostui tänään oikein kunnon 'kaupunkilaisen olohuone' kun ystävän kanssa nautimme keittolounaatkin siellä, lainasin dvd-elokuvan, palautin kirjoja ja tapasin siellä myös entisiä työkavereita. (Juu, pätkätyöläisenä olen ehtinyt olla töissä myös kirjastossa). Kodin rauhaan oli hyvä sitten vetäytyä siivoamaan ja olemaan epäsosiaalinen.. ;)

Polilla

Tein neljän tunnin keikan korva-nenä-kurkkupolin Kuulokeskukseen. Siellä tutkittiin kuuloani tarkkaan umpiokopissa. Kuulevaan korvaan suollettiin rankkasateelta kuullostavaa ääntä ja huonokuuloiseen korvaan annettiin piip-ääniä, painoin sitä mukaa nappulaa kun kuulin ääniä. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut painaa.

Näin lääkärin, joka halusi minut kuulohermotutkimukseen. Minun piti hermoilematta ja stressitönnä makoilla noin 40 minuutin ajan kun korviini tuotettiin katuporan ääntä muistuttavaa hakkaavaa ääntä. Kovin rennoksi en saanut itseäni, mutta silti meinasin nukahtaa. Sen tulokset olivat ristiriitaiset, koska kuulonalenema on niin voimakas toisessa korvassa.

Sitten näin taas saman lääkärin, joka ei voinut vielä antaa diagnoosia ennenkuin olen käynyt magneettikuvauksessa. Olen nyt jonossa siihen kuvaukseen. Jonotusaika on noin 2-3 kk. Sen jälkeen voidaan diagnosoida mistä korvani vaivat eli huonokuuloisuus ja huimausoireet johtuvat. Joko se on Menieren tautia, johon on olemassa lääkitys tai sitten se on keskikorvan pullistumaa, joka hoidetaan leikkauksella.. Kolmas vaihtoehto on, ettei minulla ole kumpaakaan noista vaan tulehdusoireiden hävittyä oireetkin häviävät.

Olen tyytyväinen lääkäriin, joka jaksoi kuunnella ja ottaa tosissaan. Puhui ja kertoi itsekin paljon mahdollisista sairauksista. Ainoa vain, etten muista kaikkea ja termitkin olivat välillä aika tieteellisiä.

Huomasin, että ihmiset sairastavat kovasti tähän aikaan vuodesta. Yliopistollisen sairaalan poliklinikka oli täynnä porukkaa. Korva-kurkku- ja nenäoireet ovat aika yleisiä kaikenikäisillä. Joten meitä odotteli hoitoon pääsyä siellä kymmenet ihmiset. Sairaanhoitaja kävi sanomassa, että kävisin kahvilla välillä. Niinpä menin kanttiiniin oikein viinerikahveille. Lääkäri kyllä määräsi sitten myöhemmin vähentämään suolan ja kahvin käyttöä, nukkumaan hyvin ja välttämään stressiä, koska jos minulla on Menieren tauti, kaikkia näitä pitäisi välttää, jotta voisin paremmin.. Järkeenkäypää, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä. Miten elää stressittömänä, ilman paineita?

Jatkoraporttia seuraa myöhemmin..

Kaksi erilaista tarinaa syövästä

Katsoin ihan vahingossa kaksi saman aihepiirin elokuvaa peräkkäisinä iltoina. Molemmissa käsitellään syöpää parantumattomana, pitkälle edenneenä sairautena, joissa päähenkilöille annetaan vain muutama kuukausi elinaikaa.

Ensin katsoin amerikkalaisen ja sitten ranskalaisen elokuvan. Nyt tai ei koskaan - The Bucket List oli rauhallisesti, mutta räväkästi etenevä amerikkalaistarina kahdesta syöpää sairastavasta miehestä, joille annetaan vain vähän elinaikaa.
Elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä rikas mies ystävystyy Morgan Freemanin esittämän työläismiehen kanssa, yhdessä he lähtevät kiertämään maailmaa sen sijaan, että jäisivät sairaalan pedin pohjalle. Elokuvan päähenkilöt pistävät parastaan, ronski huumori kukkii ja kyynel vierähtää miestenkin silmäkulmasta vähän väliä. Elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä. Hienoja ajatuksia herättävä elokuva, mutta ihan pienenä miinuksena sanoisin, että ihan pikkuisen haukottelin välillä. Mutta oli aika myöhäkin kun katsoin elokuvan.

Tässä elokuvassa ei olisi voinut pääroleja näytellä ketkään muut kuin ikämiehet Nicholson ja Freeman. Siitä täydet pisteet!!

Toinen näkökulma syöpään oli sitten tässä ranskalaiselokuvassa Aika lähteä - Le temps qui reste. Siinä nuori ja menevä muotivalokuvaajamies saa syöpäuutisen kuin iskun vasten kasvoja, elinaikaa luvataan korkeintaan muutama kuukausi.

Tämä elokuva käsitteli sairastumista raadollisemmin, huumoria ei tässä käytetty selviytymiskeinona. Nuori mies, jolla oli ongelmalliset ihmissuhteet lähimmäisiinsä, lähentyi yhtäkkiä kapinallisen isoäitinsä kanssa. Isoäidin roolissa oli huikea Jeanne Moreau.
Pääosanäyttelijä Melvil Poupaud konkreettisesti laihtui elokuvan edetessä kohti loppuaan. Koskettava, mutta ei kovin miellyttävä elokuva. Mutta miellyttäähän sen ei tarvitsekaan, vaan ravistella.

Juuri nyt itsekin mietin erään läheiseni kohtaloa. Hän kamppailee vaikeaa syöpää vastaan ja toipuu suuresta leikkauksesta. En voi muuta kuin lähettää suojelusenkeleitä sinne suuntaan, ja toivoa parasta.

Trailerit näistä kahdesta elokuvasta tässä ja tässä.

Piparitehdasta ja elokuvapohdintoja

Tänään on sitten edetty joulun odotuksessa siihen vaiheeseen, että eilen tehty piparitaikina leivottiin pipareiksi. Teimme meidän kissan näköisiä kissoja, pieniä sydämiä ja enkeleitä.. Parasta oli se, ettei minun tarvinnut kuin vahtia uunia, lapset tekivät kaiken muun. Ovat jo niin isoja..

Olipa muuten vaikea kuvata tuota lasikupua, ensin sitä piti heilutella, että saa hileet satamaan lunta joulupukkien ylle ja sitten piti kamerakin olla valmiina. Tästä tuli kai se paras otos..

************

Huomenna kerron elokuvista, joita olen katsonut kuluneen viikon sisällä.
Huomasin, että tv1:ssä mainostettiin jo tulevan perjantain Brokeback Mountainia. En taida nyt katsoa sitä, olenhan sen jo niin monta kertaa nähnyt ja onhan se hyllyssäni. Mutta hyvä, että mikään mainoskanava ei näytä elokuvaa. Siihen ei vaan kerta kaikkiaan mainoskatkot sovi.

(Kuvassa yllä Brokebackin porukkaa Cannesin elokuvajuhlilla 2006; Ang Lee, Anne Hathaway, Jake ja Heath).

Brokeback Mountain on jo nyt klassikko ja yksi elokuvahistorian merkittävimpiä elokuvia. Minulle tärkeä ja rakas elokuva. Siksi en ehkä halua sitä noin vaan lonkalta ruveta katsomaan mahdollisten häiriötekijöide(n kanssa..
Mutta suosittelen sitä kaikille, jotka eivät sitä vielä ole nähneet.
Se kertoo rakkaudesta juuri sellaisena kuin se voi olla parhaimmillaan, mutta myös riipaisevimmillaan.. Myös näyttelijöiden valinta on osunut todella nappiin. Ohjaaja Ang Lee on saanut näyttelijänsä ihan hehkumaan valkokankaalla. Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal muistetaan varmasti ikuisesti näistä rooleistaan. Ledger myös surullisesta kuolemastaan.
(En ikinä kyllästy kehumaan tätä elokuvaa!!)

Tänään on valmisteltu joulua

Tässä valmistuu 9-vuotiaan käsissä pakettikortti, alustana näyttää olevan lehti, jossa esitellään Idols-voittaja Koop Arposta. Tai siis viime viikon lehdessä hän oli vielä finalisti..


Sitten paketoitiin serkkutytön paketti kauniilla silkkipaperilla, taustalla kissamme makoilee sohvasängyllä. Ja jotta tunnelma olisi oikein jouluinen, musiikkina soi Rajattoman joululevy, jonka Tonttu-laulu on sykähdyttävän kaunis ja tunnelmallinen.

Kaikenlisäksi tein omatekoisen porkkanalaatikon. Se kypsyi uunissa. Ja kun mummu tuli kylään, hän totesi, että kylläpäs meillä tuoksui joulu. En ole tehnyt omatekoista porkkanalaatikkoa varmaan kymmeneen vuoteen, joten piti ihan ohjeesta lukea tekovaiheet.. Maukasta tuli, pitihän sitä maistaa..

Uusi Idoli saatiin

Pitihän sitä eilen illalla vähän jännittää kenestä tulee Suomen Idoli 2008. Ja kun Petestä kerran ei tullut niin piti veikata kumpi, Anna vai Koop, olisi sopivampi Suomen uudeksi Idoliksi.

Suomalais-englantilainen Koop Arponen, jolla on myös hollantilaisjuuria ja isoisänsä etunimi, tuli ja hurmasi koko Suomen! Viime vuonna voitettiin hevillä, Ari Koivunen hurmasi omalla vähän tylyllä tavallaan, mutta 24-vuotias Koop hurmaa aitoudellaan ja hyväntuulisuudellaan. Kohtelias ja nöyrä Koop vaikuttaa ikäistään vanhemmalta ja on hyvin miehekäs. Joten teinityttöjen lisäksi hänen keikoilleen lähtevät nyt varmasti myös äidit ja isoäidit. Mutta millaisille keikoille; ravintolat, areenat,konserttisalit, kesätapahtumat, rockfestivaalit? Mikä on Koopille paras esiintymispaikka?


Hyvä Idoli saatiin Koopista!

(Kuva MTV3:n sivuilta)

S U N N U N T A I K L A S S I K K O

Joulu lähestyy. Tämä täytyy kuulla joka joulu. Harvemmin radiossa soittavat. Nostan hattua Bob Geldoffille. Hän teki hienoa työtä vuonna 1985. Kokosi kaikki laulamaan Afrikan hyväksi.

Mitä syömme jouluna ?

Viime päivinä olen tehnyt pitkää ostoslistaa. Ruokatarvikkeita jouluksi suunnittelen. Jostain syystä tuntuu, että kaikenlaista puuttuu jääkaapista, esim. majoneesi, sitruunoita jne. Juuri sellaisia aineita, joita tarvitaan jouluruokien ja salaattien tekoon. Rupesin iltapalaksi tekemään suurta herkkuani, rosollia, mutta omenoitapa ei ollutkaan. Ei edes yhtä. Ja suolakurkkuviipaleetkin purkissa vetelivät jo viimeisiään.

Tämän pohjustuksen takana on se, että hirveä summa pitää kauppaan kantaa rahaa, jotta saa perusjutut, ja jotain vähän erikoisempaakin, tehtyä.

Hyviä vinkkejä otetaan vastaan. Lähden kohta kiertelemään teidän muiden blogeihin, ja katselen mitä esim. viime jouluna olette valmistaneet.

Sitten on vielä se, että toinen tyttäristä syö porkkanalaatikkoa, toinen vain lanttulaatikkoa. Kinkku onneksi maistuu kaikille, mutta minkäänlainen graavattu kala ei, eikä poro. Paitsi käristyksenä muusin kera. Voi voi. Pää kuhisee suunnitelmia. Aamupaloiksikin lapset haluavat joulun aikana silloin tällöin jotain erikoista..

Niinä päivinä, jolloin tytöt ovat isällään tai mummoloissa, syön sitten ihan mitä minua huvittaa, vaikka mansikkarahkaa, pipareita, suklaata. Ja lounaaksi pelkkiä salaatteja.. Koko ajan ei jaksa miettiä ruokaa.. Vaikka se niin ihanaa onkin. Varsinkin muiden valmistamana..

(Kuvassa 'tötterö', jonka sitten loppujenlopuksi ostin ovenpieleen, koska se oli kaksikymmentä euroa halvempi kuin se, jota muutama viikko sitten suunnittelin ja kuvassa esittelin..)

Sydämellisiä ajatuksia

Sohvasängyn reuna sai tänään sydänvaloköynnöksen, ainakin väliaikaisesti.

*******

Terveystiedoista sen verran, että aika yliopistollisen sairaalan korvapolille tuli ja menen sinne ensi viikolla tutkituttamaan tukossa olevaa korvaani ja huimausoireita. Nämä vaivat ovat pian 3 kk vaikeuttaneet elämääni, kuten olen pari kertaa aiemmin kertonutkin. Tällä viikolla kävin terveyskeskuksessa asiaan liittyen kuulokokeessa, joka osoitti selvästi heikentyneen kuulon toisessa korvassa. Sen tuloksen otan mukaani ensi viikolla poliklinikalle.


Tällä viikolla olen taas lievissä flunssan kourissa. Oireina migreenintyyppistä päänsärkyä ja toisenkin korvan tukkoon menemistä. Olen niillä fiiliksillä, että 'parempi pysytellä kotona'. Ja niin olen tehnytkin. Mitä nyt piipahtanut kaupassa ruokaostoksilla. Siksi näiden tunnelmien kuvakin on oikein osuva; teen pesääni jouluiseksi, ja kaivaudun yhä syvemmälle kodin lämpöön.

Aloitin Anu Silfverbergin Kung Po-romaanin ja pari elokuvaakin odottaa katsomista.

(Kylläpäs tuli oranssinpunaisia näistä kuvistani, mutta oma tunnelmansa niissäkin..)

Päivän joulusisustuskyhäelmä

Meillä on vuosikausia ollut tämä perintökehyksissä oleva peili. Nyt nostin sen esille jouluvaloin koristeltuna. Kynttilätkin piti laittaa siivouksen jälkeen palamaan illaksi. Kunhan joulu menee ohi, pitää ruveta miettimään tälle peilille arvoistansa paikkaa.

Kannatti lukea - kosketti todella !

Pitkästä aikaa luin kokonaisen kirjan. Viime kuukaudet kun on mennyt siihen, että innostuneesti olen kaikkea aloittanut, mutta kesken olen monet hyvätkin kirjat jättänyt.

Onneksi luin loppuun tämän Heidi Köngäksen herkän tarinan Jokin sinusta. Se kertoo hienosti siirtolaisuudesta ja perheen salaisuuksista. Lapsen näkökulma tulee hyvin esille elämäntarinassa, jossa on olemassa kaksi äitiä; se, joka kasvattaa ja se, joka on oikea, muttei silti oikeastaan olemassa.

Keväällä lukemani Susanna Alakosken Sikalat käsitteli hieman samoja teemoja; suomalaisia siirtolaisia Ruotsissa ja sitä tunnetta kun ei oikein kuulu mihinkään ja aina haluaa pois sieltä missä on. Sikalat käsitteli asiaa rumemmin ja raadollisemmin. Sen lukeminen oli välillä jopa järkyttävää.

Köngäs kirjoittaa rakkaudesta. Se on koko kirjan punainen lanka. Rakastuin oitis tähän kirjaan. Ja koska kirjailija Heidi Köngäs on myös ohjaaja, odotan kovasti, että näkisin tästä kirjasta tehdyn elokuvan jonain päivänä. Tai edes teatteriversion.


Kotiamme koristaa jo pienen pieni kuusi kukkapurkissa. Ystävältä saatu Tilda-lintu on sen oksalla ylimmällä.
Joulu tulee kotiimme tänä vuonna pikkuhiljaa. Koko ajan on joku paikka kesken ja siivousta vailla. Mutta onneksi edes jokin pieni nurkka näyttää joululta..

Pikkuleipäohje jouluksi

Näitä pehmeitä ja ihania pikkuleipiä olen monena vuonna tehnyt jouluksi, nyt niitä mutusteltiin meillä sunnuntaina. Ovat vähän liian hyviä ja hupenevat tarjoilulautaselta vähän liian nopeasti parempiin suihin.

Alunperin näiden pikkuleipien nimi on Luumuviipaleet, mutta meillä lapset toivoivat jotain muuta hilloa kuin luumuhilloa, joten käytin nyt aprikoosia, joskus olen laittanut myös vadelmamarmeladia. Eli jos teet näitä, laita mielimarmeladiasi niihin..

P I K K U L E I V Ä T (noin 40 kpl)

150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 rkl jauhettua mantelia
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

täyte: hilloa/marmeladia, voidellaan, ja päälle ripotellaan raesokeria tai mantelirouhetta

Vatkaa rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää lopuksi jauhoseos ja anna taikinan viilentyä jääkaapissa.
Tee taikinasta tanko, jaa se neljään osaa ja pyöritä osista pellin mittainen tanko. Painele tanko leivinpaperin päällä noin 4 cm:n levyiseksi, painele keskelle hilloa varten kolovana ja levitä siihen hillo, joko lusikalla tai pursottimella.
Voitele ja ripottele pinnalle raesokeria tai mantelirouhetta.

Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia. Leikkaa vinottain viipaleiksi heti uunista otettuina.

(Kuvassa olevat pikkuleipäni unohdin voidella ja laittaa pinnalle raesokeria, mutta hyviä olivat niinkin!)